Three Skulls - Amon Amarth - Kangasmerkki

Amon Amarth jaksoi hakata päätään lohkeamattomaan kiviseinään vuosikausien ajan. Nyt raskaan työn raatajat saavat korjata kypsiä menestyksen hedelmiä.

Eletään kesää 2010 ja kuuma aurinko loistaa Turun Ruissalon yllä. Meren äärellä juhlitaan peräti 40. kerran järjestettävää Ruisrockia - tuolla määrällä festivaali kipuaa itse asiassa toiseksi vanhimmaksi yhtäjaksoisesti järjestetyksi eurooppalaiseksi musiikkijuhlaksi.

Eräs vuosibileisiin kutsutuista vieraista on melodista deathmetallia, tai viikinkimetallia, tykittävä ruotsalainen Amon Amarth. Tukholmalaisviisikko on päässyt setissään hyvään vauhtiin, mutta kiitettävän risupartainen ja juomasarvesta pitkiä kulauksia hörppivä laulaja Johan Hegg ei ole vielä täysin tyytyväinen yleisön reaktioihin. "Suomi perkele", mies karjuu selvällä suomella ja villitsee faneja entistä hurjempiin moshpiteihin. Ruissalon kuumaksi kärventyneestä maasta nouseekin kohta valtava pölypilvi, ruotsalaisten metallimestareiden tahdissa pogoilevien fanien alta. Lavalla riehuvat muusikot eivät armahda itseään yhtään sen enempää. Tukat heiluvat ja mustapukuiset miehet liikkuvat edestakaisin hetkenkään taukoja pitämättä.

Keikan jälkeen backstagella on tietenkin tarjolla hikisiä äijänköriläitä. Hegg kertoo bändin nauttineen esiintymisestä suurin mitoin ja suomea puhuva kitaristi Olavi Mikkonen vahvistaa yhtyeen loistavat fiilikset. Kitaristi myös lisää Ruisrockin merkitsevän pitkän "Twilight Of The Thunder God" -maailmankiertueen päättymistä ja orkesterin lyhyen loman alkamista.

Amon Amarthilla ei kuitenkaan näytä olevan kovin kummoista käsitystä lomailusta. Ruisrockin-keikan päättymisestä on nimittäin kulunut vain puolisen vuotta, kun Johan Hegg on taas Suomessa. Tällä kerralla tapahtumapaikkana on Helsinki ja miehen visiitin syy on erittäin hyvä; Amon Amarthin uusi albumi "Surtur Rising" on juuri valmistunut. Ja uudesta juhlakalusta pitää tietenkin kertoa suomalaisille.

- "Twilight Of The Thunder God" -albumi oli suuri läpimurtomme isompiin ympyröihin, mutta emme halunneet toistaa tuon pitkäsoiton menestysreseptiä. "Twilight Of The Thunder Godilta" löytyy hyviä biisejä, mutta se kuulostaa vähän liikaa tavalliselta hevilevyltä. Me olemme kuitenkin deathmetal-yhtye emmekä me halua tuon tosiseikan muuttuvan miksikään, Hegg painottaa.- Levy-yhtiön ihmiset ja muut yhteistyökumppanit saattavat pitää meitä vähän kahjoina, kun me nyt julkaisemme "Twilight Of The Thunder Godia" selvästi rankemman kiekon, mutta yhtyeellä ei ollut muita vaihtoehtoja. Tiedostamme hyvin selkeästi, miltä tämän bändin pitää kuulostaa, emmekä me taivu minkään kaupallisten lakien alla.

"Twilight Of The Thunder God" nosti Amon Amarthin nimen kokonaan uudelle tasolle Suomessakin. Juuri tämän vuoksi on erityisen mukavaa, että tuolla läpimurrolla kuuluu myös kahden suomalaisen vierailijan panos. Children Of Bodomin kitaristi Roope Latvala tykittää yhden soolon ja Apocalyptican Perttu Kivilaakso tarjoilee runsaasti sello-osaamista.

- Roopen ja Pertun panos oli aivan loistava. Ja vierailihan Perttu sitten joillakin keikoillammekin. Päätimme kuitenkin tehdä "Surtur Risingin" pääosin omin voimin, Hegg hymyilee.

"Surtur Risingin" hieman rankemmasta paahdosta huolimatta on turvallista ennustaa Amon Amarthin suosion jatkavan tasaista kasvuaan. Ja menestyksen todellakin suo näille ruotsalaiskavereille, sillä parikymmentä vuotta sitten perustetun bändin taival ei ole ollut pelkästään ruusuilla tanssimista.

- Alkuvuodet olivat tuttua taistelua. Treenikämppämme oli surkea rotanloukku eikä keikkoja saanut mistään. Ja sitten kun saimme buukattua joitakin konsertteja niin bändin soittajien siviilityöt vaikeuttivat aikataulujen suunnittelua, Hegg muistelee.- Joskus "Fate Of Norns" -albumin aikoihin Amon Amarthin tilanne oli jo kriittinen. Bändi teetti hirveästi hommia ja meille tuli jatkuvasti kiertuetarjouksia, mutta rahaa ei näkynyt vielä missään. Emme siis oikein uskaltaneet lopettaa siviiliduunejamme ja heittäytyä tyhjän päälle. Jossakin kohdassa kuitenkin tajusimme, että meidän on tehtävä tiukkoja ratkaisuja tai bändi yksinkertaisesti kuihtuu pois. Otimme lopulta kovat keinot käyttöön; lopetimme kaikki muut työt ja päätimme panostaa vain ja ainoastaan yhtyeeseen. Kyllähän sellainen aluksi hirvitti, mutta jälkiviisaana on helppoa kehua rankkaa päätöstämme. Pari edellistä vuotta on nimittäin ollut erittäin hienoa aikaa Amon Amarthille.

Hienot ajat saavat toki myös jatkoa. Amon Amarth toimii esimerkiksi ensi kesän Tuska Open Air -metallifestarin sunnuntain päänimenä.

- Ilman pienintäkään liioittelua Tuskan pääesiintyjän paikka on aivan uskomattoman hieno juttu! Se on oikeasti kovimpia Amon Amarthin saavutuksia tähän mennessä. Toivottavasti menestyksen käyrä osoittaa jatkossakin yhtä jyrkästi ylöspäin, Hegg päättää ja nauraa hersyvästi päälle.

Kun Amon Amarthin pohjanmiehet suuntaavat kokkansa uusille viikinkiretkille, menestys on yleensä taattu ja käännynnäisten määrä sen kun kasvaa. Sotaonnea eivät kääntäneet edes hivenen heikommat julkaisut, kuten "Fate of Norns", sillä Tukholman Tumbasta kotoisin olevat miekkamiehet valtasivat menetetyn maaperän ketterästi takaisin "With Oden by Our Side" -lätyllä. Tasan kaksi vuotta viimeksi mainitun levyn julkaisun jälkeen bändi palasi Jens Bogrenin Fascination Street -studiolle Örebrohon purkittamaan "Twilight of the Thundergodia", ja koska studiotilat sijaitsevat vanhassa baarissa, miehet tunsivat varmasti olonsa kotoisaksi.
"Ja supermarkettikin löytyy kävelymatkan päästä", Johann Hegg hihkuu. "Tällä kertaa Jensillä oli uusia näkökulmia soundeihin ja biisien sovituksiin. Emme käyneet kertaakaan kaupungilla riekkumassa, mutta frendimme Kentha Project Hatesta kävi moikkaamassa." Vierailun aikana seurue yritti viritellä myös pientä grillaussessiota, mutta kuten lyhyen videoblogin nähneet tietävät, grillihiilten herra Lucifer ei aina suhtaudu myötämielisesti pohjanmiesten ponnistuksiin. Studioblogeista on vaikea löytää osviittaa siitä, millaista materiaalia Amon Amarthin seitsemäs levy sisältää. Kirjoitushetkellä albumin kymmenen biisiä ovat olemassa vain asianomaisten mielessä, eikä bändin jättiläismäinen vokalisti halua paljastaa niistä enempää kuin yhtyeen kotisivulla kerrotaan. Kansikin on toistaiseksi hakusessa. "Sanoituksissa minulla on ihan oma tyylini, ja myös ääneni on aika tunnistettava, mutta tällä kertaa halusin laajentaa skaalaani. Uskon, että laulu toimii nyt paremmin myös riffien kanssa. Toki se toimi aiemminkin, mutta välillä sama meno alkoi puuduttaa. Nyt kävelin studioon viittä vaille valmiiden sanoitusten kanssa ja kokeilin ihan fiilispohjalta erilaisia rytmityksiä ja fraseerauksia. Mutta turha pelätä, että levylle tulisi puhdasta laulua.
Deep Purplen anaaliseksioodissa "Knocking at Your Back Doorissa" Ian Gillan laulaa "It's not the kill, it's the thrill of the chase", mutta Amon Amarthin "Live for the Kill" tuntuisi esittävän täysin vastakkaisen filosofisen näkökulman. Ainakaan se ei kerro Johanin metsästäjänkyvyistä. "Olen todella paska ampuja, mikä kävi ilmi armeijassa ja myös myöhemmin, kun koitimme räiskiä Kanadassa."
"'Guardians of Asgaardin' sanoituksen voi nähdä viittaavaan bändiimme. 'Tattered Banners and Bloody Flags' taas on meille aika epätavallinen biisinnimi, josta Olille tulee aina mieleen Bolt Thrower. Joka tapauksessa se on musiikillisesti taattua Amon Amarthia." "'Twilight of the Thundergod' on toistaiseksi monipuolisin levymme. Olemme vieneet soundiamme eteenpäin muuttamatta kuitenkaan bändiä liikaa. Emme halua pelästyttää fanejamme. 'Fate of Norns' oli turhan puuduttavaa menoa, ja levyn puolivälissä tuli fiilis, että onpa jännää, taas uusi keskitempoinen biisi."