Plays Metallica by four cellos - Apocalyptica - LP

Apocalyptican edellisestä studiovierailusta on vierähtänyt jo kolme vuotta, mutta nyt suomalaisen sellometallin sankareilla on purkissa rapean raikas "7th Symphony" -lätty. Kyselimme kuulumisia Paavo Lötjöseltä.

EMP: Onneksi olkoon, levyhän on mahtava! Osa biiseistä on huomattavasti raskaampaa tavaraa, mitä Apocalypticalta on totuttu kuulemaan. Haitteko tietoisesti rankempaa otetta?

Paavo Lötjönen: Juttelimme tietenkin levyn linjasta etukäteen mutta emme halunneet painottaa mitään yksittäistä osa-aluetta. Rankempi materiaali syntyi yhtä luonnollisesti kuin "Beautiful" ja "Sacra", jotka taas ovat melodisimpia ja tarttuvimpia koskaan levyttämiämme kappaleita.

EMP: Miten sävellysprosessi toimii? Treenasitteko yhdessä kämpillä, vai puuhailiko jokainen yksin kotonaan?

Paavo Lötjönen: Yleensä jokainen tekee omat biisinsä yksin, minkä jälkeen hiomme niitä yhdessä bändin kanssa. Itse esimerkiksi lukittauduin kotistudiooni viikkokausiksi ja paiskin duunia hiki hatussa. Homma oli niin intensiivistä, että joinain päivinä en muistanut syödä tai juoda. Välillä en ehtinyt edes nukkua tai avata ikkunaa...

EMP: Ei kuulosta terveelliseltä!

Paavo Lötjönen: No ei todellakaan! Homma kuitenkin opetti minulle paljon itsestäni sekä muusikkona että ihmisenä.

EMP: Omat sävellyksesi eivät kuitenkaan päätyneet "7th Symphonylle".

Paavo Lötjönen: Ikävä kyllä eivät. Ensin petyin pahasti, mutta oli pakko tunnustaa, että Eican ja Pertun biisit olivat yksinkertaisesti parempia, ja loppupeleissä on tärkeintä tehdä mahdollisimman hyvä levy. Egoilulla ei pitkälle pötkitä.

EMP: Fanien ja varmaan itsennekin kannalta eräs jännittävä piirre on vierailevien vokalistien valinta. Tällä kertaa otitte mukaan muun muassa Bushin Gavin Rossdalen ja Gojiran Joe Duplantierin. Miten yhteistyö yleensä saa alkunsa? Onko teillä lista artisteista, joiden kanssa haluaisitte tehdä yhteistyöstä, vai onko kyse spontaanimmasta prosessista?

Paavo Lötjönen: Oikeastaan vähän kummastakin. Meillä kaikilla on tietenkin säveltäessämme usein mielessä laulaja, jonka haluaisimme vetävän biisin, mutta sävellämme harvoin biisiä tietylle nimenomaiselle artistille. Esimerkiksi "End of Me" oli jo täysin valmis, kun tajusimme, että biisissä on tiettyä grungefiilistä, ja samassa mieleeni tuli Gavin, johon olin tutustunut jokin aika sitten tehdessämme remiksiä eräästä Bushin kappaleesta. Gavin on paitsi hieno laulaja ja sanoittaja myös mukava heppu. Meidän onneksemme hän diggasi melodiaa ja ehti muilta kiireiltään laulamaan kappaleen. Kaikki sujui oikeastaan aika nopeasti. Idea Joe Duplantierin mukaan ottamisesta taas tuli eräältä manageritoimistossamme työskentelevältä kaverilta, joka hoitelee myös Gojiran bisneksiä. Joe oli huomattavasti tiiviimmin mukana biisin hiomisessa kuin Gavin, joten "Bring Them to Lightin" äänitykset kestivät paljon kauemmin. Molemmat yhteisprojektit osoittautuivat mielestäni tosi toimiviksi

Apocalyptican nousujohteinen ura on suorastaan uskomaton osoitus suomalaisesta sinnikkyydestä ja ammattitaidosta. Kuka olisi aikoinaan, joskus 1990-luvulla uskonut, että muutaman villapaitaisen Metallican biisejä tulkitsevan "sellohevarin" yhtye on hengissä vielä vuosia ja vuosia myöhemmin? Puhumattakaan siitä, että Apocalyptican suosio näyttää vain kasvavan vuosien myötä. Yhtyeen edellisen "Worlds Collide" -levyn myyntilukemat lasketaan sadoissa tuhansissa.

Vedenpitävästä menestystodisteesta käy myös keikka Hämeenlinnan Verkatehtaan hienossa salissa maaliskuisena keskiviikkona; tila on lopulta varsin kookas, mutta Apocalypticalla ei ole mitään vaikeuksia täyttää tilaa edes arki-iltana. 

Sellistit (Eicca Toppinen, Perttu Kivilaakso ja Paavo Lötjönen) sekä loistava rumpali Mikko Siren ottavat estradin haltuun tasan kahdeksalta. Apocalyptican yleisö on tänä iltanakin tuttu sekoitus nuoria eturivissä moshaavia faneja sekä salin sivustan ja takaosaston penkit kansoittaneita vanhempia musiikinystäviä. Mitähän nuo kaikista klassisimman sellottelun ystävät ajattelevat lavalla rankasti päitään heiluttelevista ja sellojaan ilmaan nostelevista avantgarde-muusikoista?

Hienosti suunnitellun valoshow'n tukemana esiintyvä Apocalyptica onkin tänä iltana, Kaamos-kiertueen päätöskeikalla, kenties monipuolisempi kuin yhdelläkään aikaisemmalla rundilla. Sepulturan ja Metallican rankkojen lainapalojen sekä omien "väkivaltapurkausten" lisäksi yhtye esittelee kaksi numeroa tulevalta "7th Symphony" -albumiltaan, ja nämä pari kappaletta ovatkin kaunista, tunnelmallista ja klassista sellomusiikkia (poikkeuksellisesti rumpali Siren säestää muita muusikoita kontrabassolla!).

Musiikillisesti erittäin vaihtelevaan puolitoistatuntiseen tuo oman vahvan värinsä myös Apocalyptican matkassa jo hyvän aikaa viihtyneen laulaja Tipe Johnsonin tulkinta. Muun muassa Leningrad Cowboysin keulilla aikaisemmin nähty vaaleakutri tulkitsee Apocalyptican suuret singlehitit (mm. "I'm Not Jesus" ja "I Don't Care") ja monissa liemissä keitetyn kokeneen laulajan vahva läsnäolo nostaa kappaleet hienoon lentoon. 

Melkoisen tarkasti 90-minuuttinen setti päättyy tutusti norjalaisen Edward Griegin säveltämään "Vuorenkuninkaan luolassa" -numeroon ("In The Hall Of The Mountain King"). Ja tuossa vaiheessa salissa tuntuu olevan pelkästään Apocalyptican ystäviä. Suuri osa yleisöstä taputtaa villisti eikä kenellekään ole aikomustakaan poistua paikalta ennen aikojaan. 

Jääkäämme siis odottamaan "7th Symphony" -albumia. Keikalla kuultujen ensimaistiaisten ja yhtyeen jäsenten kommenttien perusteella on lupa odottaa vaihtelevinta ja kiinnostavinta Apocalyptica-albumia tähän mennessä.

www.apocalyptica.com

Text + Photos: Timo Isoaho

Vielä kuudennella albumillaankin Apocalyptica onnistuu laajentamaan musiikillista konseptiaan pienin askelin ja välttämään paikalleen jumiutumisen. Tätä vaaraa ei Paavo Lötjösen mielestä ole koskaan ollut olemassa. Kommenttiini 'Worlds collide' -levyn olevan kaikista kehittynein perinteisissä kappaleiden rakenteissa, suomalainen vastaa kuivasti: "Joo, siellä on kolme kappaletta kolmella eri laulajalla. Viimeisellä kolmella levyllä olemme pyrkineet työskentelemään eri laulajien kanssa. Joten tämä oli aivan luonnollista".

Eroavaisuuksia ei tulisi etsiä sellosankareiden levyllä esiintyvien taiteilijoiden joukosta, vaan taustalla vaikuttavista henkilöistä. Apocalyptica ei koskaan aiemmin ole käyttänyt kenenkään apua sävellystyössä, mutta tällä kertaa Jacob Hellner, joka toimi myös tuottajana, osallistui kvartetin sävellyksiin. Lopputuloksena Apocalyptican kappaleet eivät koskaan aikaisemmin ole kuulostaneet näin kompakteilta. "Totta, aiemmilla levyillä toimimme itse tuottajina. Se on rankkaa hommaa. Tällä kertaa halusimme keskittyä olennaiseen eli sävellyksiin ja musiikin tekoon."

Tästä epätavallisesta vapaudesta huolimatta nämä kolme sellistiä palauttivat mieleen vanhat vahvuutensa. Myös aiempien levyjen äänikokeiluja kehiteltiin edelleen, ja 'Worlds collide' sisältääkin osioita, jotka saavat kuulijan pyyhkimään silmiänsä ihmetyksestä, mitä Toppinen, Lötjönen ja Kivilaakso ovat onnistuneet soittimistaan loihtimaan. "Esimerkiksi 'Life burns' edelliseltä levyltämme sisälsi jo aika outoja äänikokeiluja. Mutta Jacobin tietämys mahdollisti luovuutemme loiston aivan uudella tavalla."

Kuten Paavo mainitsikin, myös 'Worlds Collide':lla vierailee joitain huomattavia vieraita mikrofonin varressa. Ehkä keskeisin näistä on Rammsteinin Till Lindemanin upea tulkinta David Bowien klassikon 'Heroes' saksankielisestä versiosta. Apocalyptican ja Rammsteinin välillä tuntuu olevan läheinen yhteys: Suomen pojat versioivat 'Seemann':in, he olivat yhdessä kiertueella ja nyt ovat molemmat käyttäneet Jacob Hellneriä tuottajana. "Me olemme aina olleet Rammsteinin faneja. Idea 'Seeman':in tulkintaanhan tuli Nina Hagenilta. Siitä lähtien olemme halunneet tehdä jotain Tillin kanssa, mutta kesti melkein viisi vuotta, että saimme jotain aikaan."

Jos kaikki sujuu hyvin, on Apocalyptican faneilla jotain mitä odottaa: nämä neljä muusikkoa yrittävät järjestää keikan kaikkien muusikkovieraidensa kanssa. Tämän pitäisi olla jo unohtumatonta kaikille osallistujille. Show'ssa olisi mukana myös Dave Lombardo, joka osallistui nyt kolmatta kertaa lyömään rytmiä nelikon levyille. Vakirumpali Mikko Sirenin ei tarvitse olla huolissaan moisesta. "Ei Dave Lombardon kaltaiselle rumpalille voi olla kateellinen." Mikko on vakuuttunut, että vain "Lombardo on paras omassa tyylissään."