British steel Judas PriestCD

1 Arvio
Judas Priest
9,99 €

6,99 € Säästät 30% / 3,00 €

Varastossa
Paketin arvioitu saapumisaika:  Paketti noudettavissa Perjantaina, 29.09.2017 - Maanantaina, 02.10.2017Vain 2 kpl jäljellä - tilaa nyt!

Tuotteen tiedot

TuotealueCD:t
TeemaBändit
GenreHeavy Metal
VersioUudelleenjulkaisu
MediaformaattiCD
MediapakkausJewelcase
Julkaistu 13.11.1980
Tuotenumero402306

Asiakkaiden arviot tuotteesta "British steel"

  • 0
  • 0
  • 1
  • 0
  • 0
Ø 3 tähteä 1 arvio
10%

Kerro meille mitä mieltä olet tuotteesta "British steel", niin saat 24 tunnin sisällä 10% alennuskoodin.
Kirjoita arvio

1 - 1 / 1 Lajittele hakua: Päivämäärä | Hyödyllisyys

Kirjoitettu:

15 arviota

Priestin kaupallinen menestys

Toiselle levyttämisen vuosikymmenelle ja kuudennelle albumille siirryttäessä voidaan sanoa Judas Priestin alkuaikojen päättyneen, jo kaksi vuotta aiemmin ilmestyneen Killing Machinen annettua lievää viitettä siitä, mitä yhtyeen tulevaisuus toisi mukanaan. Vaikka Judas Priestin 70-luku onkin monin paikoin arvostettua aikaa mahtavine albumeineen, on 80-luku kuitenkin se aikakausi, joka nousee keskusteluissa kaikkein eniten esille, sekä hyvässä että pahassa. Kuudes albumi British Steel oli aikanaan jälleen yksi Judas Priestin tuotannon käännekohdista, sillä sijoittumalla New Wave Of British Heavy Metalliksi kutsuttuun aikakauteen, muuttui myös Judas Priestin ulosanti yhä heavy-metallisemmaksi ja modernimmaksi, jolloin yhtye tavoitti jälleen joitakin sen tunnistettavimpia aineksia, sekä otti välittömästi selvää eroa 70-luvun tuotantoonsa. Aikanaan varastetut British Steelin masterointinauhat saatiin monien onneksi takaisin ja vuonna 1980 näki päivänvalon tämä erittäin arvostettu Judas Priestin kuudes kokopitkä albumi.

Aiemmin 70-luvulla monet rockin, hardrockin, heavyn alkujuurien ja jopa progen suunnat kahlannut Judas Priest eteni aluksi hieman suorempiin linjoihin Killing Machinella, minkä jälkeen vuorossa oli tyylin muovaaminen yhä selvemmin iskeväksi, ehkä hieman aggressiivisemmaksikin, sekä ennen kaikkea yhä selvemmin nykyisetkin heavy-metallin määritelmät täyttäväksi. British Steelia onkin monesti ylistetty heavy-metallin 80-luvun aikakauden yhdeksi ensimmäisistä ja parhaimmista albumeista, mutta kieltämättä tällaiset määritelmät tuntuvat albumia hieman liiankin korkealle nostavilta. Toki British Steelilla ovat läsnä yhä räväkämmässä muodossa monet Judas Priestin parhaat ainekset aina rivakammista riffittelyistä Tiptonin ja Downingin toimesta Rob Halfordin jatkuvasti muuntuviin vokalisointeihin, mutta silti jotkin asiat tuntuvat kovin jäykiltä. Tuotannollisesti British Steel ei välttämättä täytä ihan kaikkia Judas Priestin uuden suuntauksen vaatimuksia, ollen kuitenkin mukavasti albumille sopivaa jälkeä, mikä kuvastaa erityisesti sitä, kuinka British Steelilla ongelmat eivät sijoitu niinkään tyyliin, ulosantiin tai toteutukseen, vaan ennemminkin sävellyksiin ja niiden suureen tasapaksuuteen.

On hieman vaikeaa ymmärtää, kuinka British Steel on tänäkin päivänä niinkin arvostettu Judas Priest albumi, kuin se yleisesti vaikuttaisi olevan. Sitä ei ehkä nosteta kaikkien aikojen klassikoiden joukkoon yleisemmissä listoissa, mutta toisinaan tämä muutamia Judas Priestin tunnistettavimpia hittejäkin sisältävä albumi saa erittäin suuria ylistyksiä osakseen. Judas Priestin yhä raskaampi ja heavy-metallisempi suuntaus ei ensinnäkään ole todellakaan British Steelilla kaikkein voimakkaimmillaan, mikä ilmenee jo siinä, että toiset kappaleet jäävät lähes täysin vokalisointien varaan, vaikka ne eivät ole sellaisiksi tarkoitettuja. Toisekseen monet hittikappaleetkin ovat selkeästi iskevämpiä livenä, jolloin esimerkiksi Metal Gods ja Breaking The Law ovat hieman vaisumpia albumilla, vaikka jälkimmäisessä omat viehätyksensä onkin. Sen sijaan albumin oikeasti laadukkaat kappaleet jäävät lukumäärältään melko vähäisiksi, sillä oikeastaan vain Rapid Fire, Grinder, The Rage ja Steeler nousevat selvästi Judas Priestin laadukkaimpaan luokkaan, kun taas selvästi keskinkertaisempia tai Unitedin ja You Don‘t Have To Be Old To Be Wise kaltaisia puhtaita mitättömyyksiäkin mahtuu arvostetulle albumille.

Näin ollen en kykene millään yhtymään siihen kuoroon, joka niin kovasti British Steelia hehkuttaa ja nostaa sen jopa Judas Priestin parhaimmistoon, sillä omalla kohdallani keskinkertainen kokonaisuus on oikeastaan Judas Priestin heikoin sitten debyytti Rocka Rollan. Huonoksi albumiksi en kykene kuitenkaan British Steelia pudottamaan missään tapauksessa, sillä äärimmäisen perus heavymaisyydellään British Steel rullaa kuitenkin pääosin ihan mukavasti koukkuineen ja yksityiskohtineen, vaikka tasapaksuutta on ilmassa ihan liikaa kaikessa tavanomaisuudessaan. Se viimeinen taika jää siis uupumaan, joidenkin kappaleiden noustessa huimasti toisten yläpuolelle ja toisten kappaleiden jäädessä taas selvään mitättömyyteen, jolloin British Steel ei lunasta millään suitsutustaan, vaikka albumia kuuntelisi miten päin. Albumi ei silti suinkaan jäänyt Judas Priestin uuden aikakauden ainoaksi välivaiheen levyksi, sillä pohjakosketus ei vielä tällä albumilla tehty läheskään, sen ollessa edessä vasta vuotta myöhemmin seuraavalla albumilla.

Oliko tästä arviosta sinulle apua?

Kirjoita kommenttisi alle:

1 - 1 / 1