Telltale Gamesin ärsyttävät episodipelit

| 0 comments

Olen aina ollut tarinoiden ystävä. Musiikissa kiinnitän eniten huomiota sanoituksiin, elokuvissa juoneen ja dialogiin, ja videopeleissäkin enemmän sisältöön ja tarinaan kuin grafiikoihin ja pelattavuuteen. Tämän vuoksi ajattelin, että Telltale Gamesin interaktiiviset episodipelit olisivat juuri minulle täydellisiä pelejä. Ja olivathan ne: ainakin aluksi. Telltale Games on firma, joka tekee tietyntyyppisiä pelejä. Formaatti on hiottu jo niin tarkkaan kuosiin, että sitä pidetään miltei omana genrenään. Koska muotti on jo valettu niin selkeäksi, mahdollistaa se massatuotannon, joten Telltale Games puskee vähän joka tuutista ulos: käsittelyn ovat saaneet esimerkiksi The Walking Dead, Batman, Game of Thrones, Borderlands ja uusimpana Guardians of the Galaxy. Käyttämällä tunnettuja brändejä on käsikirjoituskin hieman helpompaa, ja fanipohja on jo valmiina. Kun kaikki on jo näin pitkälle tehtailtua, ja rahastakaan ei liene puutetta pelien huiman suosion jälkeen, luulisi hiomiseen jäävän runsaasti resursseja. Ikävä kyllä Telltale on päättänyt ennemmin keskittyä määrään ennen laatua.

 

 

 

Game of Telltale Games. Starring Tyrion & Teemu Michael

Tässä vielä perustelu, miksi minulla on valtuudet arvostella asioita. Tyrion – juliste

Telltale – kerrotarina

Kuten kaikki tiedämme, ensimmäinen pelikerta on tärkein. Ja tässä Telltalen pelit onnistuvat hyvin, sillä intensiiviset juonikuviot ja hyvin kirjoitetut henkilöhahmot saavat aikaan sykähdyttäviä hetkiä. Pelaajan tehtävänä on ohjailla päähenkilö tarinan läpi valitsemalla sopivista vaihtoehdoista itselle miellyttävimmän, ja välillä vähän jopa liikkuakin. Pelit onnistuvat hyvin aiheuttamaan juuri sellaisen ”voi helkkari, nyt tuli kyllä valittua väärin” olon, kun mielitietty pahoittaa mielensä tai päähenkilö saa seuraavassa jaksossa kuulla kunniansa tekemisistään. Itse pelaamattomuus ei haittaa, kunhan asennoituu katsojan rooliin. Näissä peleissä ei voi vain ottaa rynkkyä kouraan ja juosta vihollisarmeijan läpi. Täytyy keskittyä dialogiin ja tutustua hahmoihin, jotta osaa tehdä oikeat valinnat ja välttyy vakavilta virheiltä. Tai niin sitä luulisi.

He is not a president they want, but a president they deserve.

Telltalen Lepakkomies voi huhun mukaan päästä presidentiksi… Bruce Wayne for president – t-paita

Tapa tai tule tapetuksi tai tee mitä vain, lopputulos on sama

Illuusio valinnoista ja niiden merkityksestä nimittäin rikkoutuu täysin, jos pelaaja uskaltautuu toiselle pelikerralle. Huomasin useimmissa peleissä olevani se perinteinen päähenkilö, joka armahtaa viholliset ja pelastaa kaiken mitä pelastettavissa on, mitä nyt välillä vähän kuittailin. Toisilla pelikerroilla päädyin yleensä olemaan itsekeskeinen mulkku, joka haistatteli niin ystäville kuin vihollisillekin. Järkytys on suuri, kun sen huomaa: Valinnoilla ei olekaan juuri merkitystä pelin kannalta. Parhaat esimerkit tulivat The Walking Deadin heti aivan ensimmäisestä episodista, jossa kaksi kertaa pääsee päättämään, kuka elää ja kuka kuolee. Ensimmäisellä kerralla valinnallasi ei ole MITÄÄN merkitystä, koska on ennalta päätetty, kumpi selviää. Toisella kerralla oikeasti saa valita, mutta tälläkään ei ole mitään väliä: Näillä henkilöillä on jatkossa sanasta sanaan samat repliikit, toiminnat ja sama kohtalo odottaa molempia. Eli valitse se, jonka naama ärsyttää vähemmän.

What would Negan do?

Jos valitseminen on liian vaikeaa, tee kuten Negan tekisi. Negan – t-paita

Pelien suurimpana heikkoutena pelaaminen

Valintojen ohella peleissä on myös kohtia, joissa liikutaan tai taistellaan. Rauhoittavina hetkinä käytetyt Point & Click kohtaukset ovat sinänsä toimivia, joskin välillä pelaajalle annetaan vain yksi klikattava kohde, eli kohtaus on täysin turha. Telltales pelien taistelut perustuvat hyvin pitkälti joko turhauttavaan näpyttämiseen tai yhden napin reaktiopainalluksiin. Näistä etenkin näpyttäminen tuntuu todella vaivaannuttavalta, ja usein lopputulos on sama riippumatta siitä, kuinka paljon Track & Fieldiä olet lapsena pelannut. Peleissä esiintyy myös kohtia, joissa pitää raahautua eteenpäin pitämällä yhtä nappia pohjassa. Se on ainoa vaihtoehto, eli pelaaja pakotetaan osallistuman. Onko olemassa joku minimimäärä painalluksia, mikä pitää täyttyä, jotta peli lasketaan peliksi, eikä interaktiiviseksi ohjelmaksi?

Arpinaaman arpakuutiot

Onko Batman tarinanoppien heitteleminen pelaamista vai leikkimistä? Batman – nopat

95% läpipeluu on mielen heikkoutta

Telltale Gamesin tarinapelit ovat hyviä pelejä, kerran pelattuna. Jos pystyy pelaamaan pelin kertaalleen läpi ilman, että jää miettimään, mitä olisi voinut tapahtua, viihtyy näiden pelien äärellä varmasti. Itse kuuluun siihen porukkaan, joka on valmis hyppäämään puoli tuntia sitten tehtyyn tallennukseen, jos huomaa NPC:n kommentin jääneen epähuomiossa kuulematta. Hän, joka haluaa tehdä kaikki sidequestit ja kerätä jokaisen arkun, voi menettää järkensä Telltale pelien kanssa. Hyvän tarinan ne kertovat, mutta vain kerran.

 

Kerro meille tarina - Teemu Michael
pixelstats trackingpixel
Website Pin Facebook Twitter Myspace Friendfeed Technorati del.icio.us Digg Google StumbleUpon Premium Responsive

Author: Teemu Michael Köngäs

Teemu Michael Köngäs on lappilainen videopelifriikki, urheiluhullu ja sohvaperuna, joka opiskelee viestintää ja käyttää aikansa yhdistellen näitä kaikkia. Intohimona työ, kunhan työnä on leffat, pelit ja tv. Pysy kanavalla!

Vastaa

Required fields are marked *.


Connect with Facebook