Itserakkaus on tytön paras ystävä

Minulla on itsestäni hyvin realistinen kuva: ajattelen olevani paras kaikessa, vähintään. Itserakkaus paras rakkaus. Tiedän aina kaiken paremmin kuin muut. Siksi en suostu myöskään hyväksymään pukeutumisneuvoja, joita jaetaan vartalotyypeittäin joka naistenlehdessä - "näin piilotat ongelma-alueesi!". Kun matkustimme pienelle tauolle talvesta Miamin lämpöön, varasin mukaan pinon erilaisia minishortseja, vaikka kaikkien sääntöjen mukaan en saisi niitä käyttääkään, koska minulla on valtavat reidet. Lisäksi puin minishortsien pariksi korottomat kengät! Voi muotipoliisit, tulkaa rankaisemaan!

No, säännöt on tietenkin tehty kyseenalaistettaviksi ja rikottaviksi. Minua silti ärsyttää, että joku lehti kehtaa nimitellä minun vartaloni osia "ongelma-alueiksi". Reisissäni ei ole mitään ongelmaa! Ja minä pääsen vielä vähällä, sillä vartalotyyppini on se haluttu tiimalasi. Muita vartalotyyppejä nimitellään vielä kauheammin. Lehdet antavat vinkkejä, miten huijata jalkoja pidemmiksi tai lyhyemmiksi, vyötäröä eri kohtiin, hartioita leveämmiksi tai pienemmiksi koruilla, kaula-aukoilla, leikkauksilla tai kuvioilla. Argh! Voitaisiinko nyt määritellä sitten se täydellinen vartalo, mihin tällä kaikella pyritään? Mikähän mahtaisi olla jalkojen täydellinen pituus? Entä täydellinen rinta-vyötärö-lantio-suhde? Ei se voi olla tiimalasikaan, koska kerran tiimalasivartalollekin annetaan kaikenlaisia pukeutumisvinkkejä.

Toinen pukeutumisohje, jota matkalla rikoin, on oikeastaan ennen jopa vaikuttanut pukeutumiseeni: tiimalasivartalon ei kannattaisi koskaan käyttää löysiä paitoja, sillä ne kätkevät kaikki muodot ja lihottavat. No, Miamin kuumuudessa en tästä välittänyt, ja kun katselen kuvia, näytän oikeastaan ihan hyvältä löysissäkin paidoissa. Heitän kai siis tämänkin käsityksen romukoppaan - ainakin helteellä. Tosin kokonaan en siirry säkkeihin, sillä omasta mielestäni parhaimmalta näytän tiukoissa paidoissa. Mutta rennosti päällä roikkuvassa paidassa nyt vaan on jotain todella katu-uskottavaa, eikö?

Rakastuin muuten ensimmäistä kertaa tuotemerkkiin - aikaisemmin olen inhonnut kaikkea brändinpalvontaa. En vain tajua, miksi ihmiset maksavat siitä, että saavat päälleen paidan, jossa lukee vaikkapa Guess - sehän on merkin mainostamista! Siitä pitäisi maksaa paidan käyttäjälle. Mutta tämä Billabongin härkäkallopaita (osa kuvasta on brodeerattu paitaan!) sai minut ihailemaan kyseistä merkkiä. Miamissa kävin jopa muutamassa skeittivaatekaupassa katselemassa merkin vaatteita - huh huh, Miss Ruki Ver - skeittikaupassa! Himoitsen merkiltä myös tätä paitaa. Kuvissa näkyvät mustat shortsitkin ovat Billabongin. O-ou, paita ja housut samaa tuotemerkkiä? Olen tainnut menettää periaatteeni. No, minun tyylivinkkini on kuitenkin tämä: pukeudu miten lystäät. Jos on kuuma, ja pukeudut hiostaviin kerroksiin vain koska et uskalla laittaa päällesi lyhyttä hametta tai shortseja, vika ei ole reisissäsi vaan päässäsi. Dieetin sijaan voisit harjoittaa itsetutkiskelua ja lihasten sijaan kehittää aivojasi. Ja esimerkiksi silikonien hinnalla saat aika paljon terapiaa, ja terapia (toisin kuin tissileikkaus) saattaa korjata sen, mikä oikeasti on vialla - itsetuntosi ja itsearvostuksesi. Jos näytät omasta mielestäsi hyvältä, näytät hyvältä. Jos rakastat itseäsi ja viihdyt omassa seurassasi, muutkin viihtyvät - itserakkaus ei ole syntiä, vaikka joskus niin yritetäänkin väittää. Tietenkin jokaisella on oikeus tehdä itselleen mitä huvittaa, kyllähän minullakin on muka aina huonoina päivinä se pari kiloa ylimääräistä. Mutta ei sen pitäisi estää onnellisuutta ja omasta itsestään nauttimista - eikä varsinkaan pukeutumista! ps. Löysien toppien alle kannattaa laittaa bandeau-toppi, tai kuten minä sitä nimitän, boobietoppi - vähän niinkuin tuubitoppi mutta tisseille. Minulla on tuon Rock All Night -paidan alla ihan vain perusmustat urheilurintsikat (jostain syystä kuulkaas topatut!), mutta EMP:n valikoimissa on kaikenlaisia värejä ja materiaaleja. Esimerkiksi tämä nahkainen uutuus - aaah!