Asylum Big Fade - Disturbed - Seinälippu

Disturbed on matkalla kohti metallimaailman korkeimpia huippuja.

Tuulikaupunki Chicagossa vuonna 1996 perustettu Disturbed julkaisi alkusyksystä uuden "Asylum"-albuminsa. Kyseessä on kohta viisitoistavuotista taivalta juhlivan yhtyeen viides studiolevy 2000-luvulla. Pitkäsoitot ovat myyneet miljoonia ja taas miljoonia, mutta eräs huimimmista saavutuksista liittyy Yhdysvaltain albumimyyntiä mittaavaan Billboardin listaan; Disturbed on noussut arvostetun listan ykköseksi peräti neljällä viimeisimmällä julkaisullaan ("Asylumin" lisäksi "Believe" (2002), "Ten Thousand Fists" (2005) ja "Indestructible" (2008)). Ensilevy "The Sickness" ei aikoinaan noussut paalulle asti, mutta se on silti kaikista myydyin Disturbed-pitkäsoitto. Pelkästään USA:ssa julkaisu on kelvannut yli neljälle miljoonalle ostajalle.

En osaa selittää tai eritellä suosiomme syitä! Rakastamme Iron Maidenin, Black Sabbathin sekä Metallican kaltaisia klassisia metalliyhtyeitä ja työstämme oman soppamme näiden vaikutteiden alaisena, kitaristi Dan Donegan miettii.

Myös sanoitukset näyttelevät hyvin suurta osaa Disturbedin suosiossa. Laulajamme David Draiman tuo oman elämänsä vaikeudet faniemme luettavaksi ja he pystyvät taatusti samaistumaan Davidin teksteihin hyvin vahvasti. Hänen tekstirepertuaarinsa on myös hyvin laaja; David saattaa kirjoittaa vaikkapa tyttöystävänsä keskenmenon tuottamasta suuresta tuskasta tai pahansuopien poliitikkojen lahjusskandaaleista.

Disturbedin asema eräänä 2000-luvun suurimpana metalliyhtyeenä on sementoitu jo vuosia sitten, mutta bändi ei aio tyytyä vielä nykyiseenkään tilanteeseen. Donegan painottaa orkesterin luottavan "enemmän on enemmän" -ajattelutapaan.

Toki me olemme äärettömän iloisia nykyisestä suosiostamme! Muistan oikein hyvin ne varhaiset ajat, kun soitimme ensimmäisiä keikkojamme pikkuruisissa musiikkiklubeissa kotiseuduillamme. Teimme matkaa pienellä pakettiautolla ja touhu oli paikoin todella rankkaa. Mutta vuosien mittaan olemme toisaalta nähneet, ettei suosiollamme ole välttämättä rajoja, sympaattinen Donegan miettii.

Edellisen "Indestructible"-albumin maailmankiertue päättyi Suomeen ja Ruisrockiin heinäkuussa 2009. Matkasimme Turusta kotiin ja lähdimme kukin omille teillemme, pienelle lomalle. Tosin omalla kohdallani tuo loma jäi hyvin lyhyeksi, sillä sormeni syyhysivät kitaraan tarttumista ja uusien riffien punomista. Halusin saada seuraavan levymme työstöprosessin käyntiin mahdollisimman pian.

Suosittujen yhtyeiden levytysprosessi kestää usein jopa vuosia, mutta Disturbed ei jäänyt liikoja mietiskelemään ja suunnittelemaan. Syksyllä 2009 käynnistynyt musiikin ja sanoitusten kirjoitus- ja nauhoitustyö saapui päätökseensä jo keväällä 2010, jolloin yhtyeellä oli käsissään uusi albumi "Asylum".

Oma fiilikseni oli aluksi hieman nihkeä. En jostakin syystä saanut kirjoitettua itseäni tyydyttävää materiaalia, mutta onneksi tajusin pyytää rumpali Mike Wengrenin mukaan demosessioihin. Hänen rumpujuttunsa ja rytmilliset oivallukset avasivat myös omaa ajatteluani. Sen jälkeen "Asylumin" materiaali syntyi kuin itsestään, Donegan hymyilee.

Disturbed saapuu marraskuun puolivälissä neljännen kerran Suomeen, kun yhtyeen tähdittämä Euroopan-kiertue tulee Helsingin Hartwall Areenalle. Aikaisemmista Suomen-visiiteistä löytyy pääosin hyviä muistoja.

Ensimmäisen kerran soitimme Helsingissä 2000-luvun alussa Marilyn Mansonin lämmittelijänä. Silloin meitä ei tunnettu vielä lainkaan. Välissä hupeni useita vuosia, mutta palasimme kaupunkiin vuoden 2008 lopulla. Silloin myimme Helsingin jäähalliin loppuun ja olimme aivan ällikälle lyötyjä valtavasta suosiostamme. Mainitsinkin jo Ruisrockin kesältä 2009 ja sehän oli aivan loistava tapahtuma. Oli hieno ilma, meri lainehti vieressä ja niin edelleen. Kiertue päättyi todella hyvissä tunnelmissa, Donagen sanoo.

Ehkä pieni pala Suomea päätyi myös "Asylumille". Suomalaisfanit antoivat meille mahtavan fiiliksen kiertueen päätöksessä ja ehkä nuo hienot tunnelmat kuuluvat jollakin tavalla myös "Asylumilla"!

Kaikki kolme edellistä levyänne nousivat ilmestyessään Yhdysvaltain listaykköseksi. Mikä motivoi teitä vielä jatkamaan moisen menestyksen jälkeen?
Levyjen äänittäminen on vain välttämätön paha, sillä livekeikat ovat koko homman suola. Yleisöstä saa niin uskomatonta energiaa, että esiintymisiin jää koukkuun. Mikään ei ole niin siistiä kuin se, kun 80 000 ihmistä nostaa samanaikaisesti nyrkit ilmaan soittaessasi. Sitä ei voi verrata mihinkään huumeeseen -- jopa seksi kalpenee sen rinnalla.

Viides levynne on nimeltään "Asylum". Kiteyttääkö levyn nimi jotain olennaista sen tunnelmista?
Nimibiisi kertoo siitä, miten menettää rakastamansa ihmisen ja on seota kaikkiin kitkeränsuloisiin muistoihin. Toisaalta noihin samoihin muistoihin voi myös käpertyä silloin, kun haluaa paeta maailmaa. "Asylum" on sanana yhtä kaksijakoinen: sehän tarkoittaa sekä mielisairaalaa että turvapaikkaa. Nimi kuvaa yhtäältä sitä kaoottista maailmaa , jossa joudumme elämään, mutta toisaalta myös sitä tosiasiaa, että pakoonkaan ei pääse ja siksi on vain löydettävä paikka, jossa tuntee olonsa turvalliseksi.

Käsittelette biiseissä monenlaisia aiheita...
Joo, joissain biiseissä on poliittista sanomaa: "Another Way to Die" kertoo ilmastonmuutoksesta ja "Never Again" holokaustista, jonka isovanhempani kokivat omakohtaisesti. "Asylum" taas kertoo ihmissuhteista ja "Serpentine" ilkeästä, saatanallisen manipuloivasta naisdemonista, joka ensin lumoaa miehen ja sylkee sitten ulos imettyään hänet kuiviin. Onneksi en ole pitkään aikaan ollut tuollaisessa ihmissuhteessa.

Puhuit ilmaston lämpenemistä. Monet saattavat yllättyä, että Disturbed käsittelee moista aihetta.
Ihmiskunta on kohdellut planeettaa täysin anteeksiantamattomalla tavalla. Olemme hoitaneet itsemme todella pahaan kuseen! Siksi yritämme omalta osaltamme ottaa vastuuta ja vähensimme esimerkiksi bensankulutusta rundilla sullomalla kaikki kamat yhteen autoon. Pyrimme tietenkin siitä huolimatta tarjoamaan faneille parhaan mahdollisen shown. "Another Way to Die" -kampanjalla myymme kierrätettyjä t-paitoja ja lahjoitamme osan tuotosta Greenpeacelle. Toisin kuin monet muut, me emme vain puhu muutoksesta vaan yritämme myös tehdä jotain sen eteen.