Better than raw - Helloween - CD

Helloweenia ei voi enää parhaalla tahdollakaan luonnehtia nuoreksi ja viriiliksi, mutta mitä vikaa on vanhassa ja kokeneessa? Ei yhtään mitään - ainakaan jos kysytään bändiltä itseltään.

Onhan se kysyttävä: kuinka moni vuosikymmeniä toiminut yhtye pystyy rinta rottingilla ilmoittamaan, että "meidän neljästoista albumimme on muuten eräs parhaistamme?". Niin, aivan: toki kuka tahansa voi sanoa näin, mutta kenen kohdalla se pitää paikkansa? Ainakin Helloweenin.??Juuri ilmestynyt "Straight Out Of Hell" -albumi ei nimittäin tule nimensä mukaisesti helvetistä, vaan raskaan musiikin taivaasta. Aina yhtä hyväntuuliselta vaikuttava basisti Markus Grosskopf nauraa luonnehdinnalle makeasti.??- Ainahan rockyhtyeet kehuvat viimeisintä levyään ja suurimman osan mielipide on varmastikin aivan rehellinen. Tuskinpa kovinkaan moni ryhmä julkaisee levyä, johon se ei ole alkuunkaan tyytyväinen, Grosskopf aloittaa ja naurahtaa:

- Minä siis jatkan perinteisillä linjoilla ja kehun uusinta pitkäsoittoamme. Sinun ei tietenkään tarvitse uskoa sanomisiani, mutta minä en ole ollut pitkiin aikoihin näin iloinen uudesta Helloween-albumista. "Straight Out Of Hell" onnistui kaikin puolin mahtavasti: meillä oli paljon raakamateriaalia, nauhoitukset sujuivat jouhevasti, tuotantopuoli osui kohdalleen ja niin edelleen. ??Sinulle on varmasti kovin mieluista se, että nimikappale on omaa käsialaasi.

- Tottahan toki. Kuten sanoin, meillä oli tällä kerralla paljon tasokasta materiaalia. Tutustuimme sitten toistemme biiseihin ja sovitimme niitä koko yhtyeen kesken. Kirjoittamani "Straight Out Of Hell" -kappale oli vahvasti mukana koko työstöprosessin ajan ja sitten jossakin vaiheessa bändin muut kaverit totesivat, että tästä muuten tehdään koko jutun nimibiisi. Minä tuumasin, että tehdään vaan, mikäpä ettei! ?
- Sanoituksellisesti "Straight Out Of Hell" on sellaista suorempaa paahtoa, sillä meillähän on nykyään myös asioita hieman syvemminkin pohtivia tekstejä. Esimerkiksi laulajamme Andi Derisin kirjoittama videobiisi "Nabataea" kertoo nykyisen Israelin seutuvilla sijainneesta muinaisesta ja "sodattomasta" yhteiskunnasta ja sen salatusta pääkaupungista Petrasta. Tämä 1900-luvun alkupuolella asti salassa pysynyt yhteiskunta oli todennäköisesti maailman ensimmäinen demokratia, jo joskus 3500 vuotta sitten. Rakastamme tällaisten historiallisten myyttien ja tarinoiden kertomista lauluissamme.?
Helloween aloittaa seuraavaksi mittavan maailmankiertueen "kaveriyhtye" Gamma Rayn kanssa. Hellish Rock -rundi saavuttaa Suomen maaliskuun lopulla, kun saksalainen powermetal-legenda esiintyy 29.3. Helsingin The Circuksessa, 30.3. Tampereen Pakkahuoneella ja 31.3. Oulun Teatrialla.??- Edellinen Hellish Rock -maailmankiertue tapahtui muun muassa Stratovariuksen kanssa ja toivonkin, että tästä tulevasta kiertueesta tulee yhtä mukava ja onnistunut, Grosskopf sanoo.

- Gamma Ray on Kai Hansenin yhtye ja mieshän vaikutti Helloweenissa vuosina 1984-89. Kiersimme erittäin paljon varsinkin "Keeper Of The Seven Keys Part 2" -levyn jälkeen ja Kai kyllästyi tuohon tauottomaan rundaamiseen. Välimme eivät kuitenkaan sen kummemmin huonontuneet ja onkin taas mahtavaa lähteä tien päälle hänen orkesterinsa kanssa.??Tosiaan, Helloweenin perustukset luotiin jo vuonna 1984. Sehän tarkoittaa sitä, että bändi täyttää ensi vuonna kunnioitettavat kolmekymmentä vuotta.

- Onhan se melkoinen virstanpylväs ja meidän täytyy juhlistaa tätä tapausta jotenkin. Katsotaan nyt mitä me lopulta keksimme - toistaiseksi emme nimittäin ole ehtineet uhrata ajatukselle aikaa, basisti miettii.

- Jälkikäteen katsottuna Helloween perustettiin hienona aikana. Metallimusiikki oli 80-luvun alkupuolella hyvin vahvassa nousussa ja kehitystilassa, siis yhtä aikaa. Vanhat konkarit, esimerkiksi Ozzy Osbourne ja Judas Priest, olivat todella kovassa iskussa, kun taas Metallican ja Slayerin kaltaiset raskaat nuoret yhtyeet kehittelivät omia kuvioitaan Yhdysvalloissa. Jos laitetaan asioita vähän perspektiiviin niin Helloweenin varhaista musiikkia julkaistiin kokoelmalla nimeltä "Death Metal" - eikä silloin ollut edes olemassa musiikkityyliä nimeltään deathmetal!??"Death Metal" ilmestyi vuonna 1984 - ja vain kolme vuotta myöhemmin Helloween nousi maailmantähteyteen "Keeper Of The Seven Keys Part I" -pitkäsoiton myötä.

- Olimme silloin vasta reiluja parikymppisiä, mutta olimme jo julkaisseet "Walls Of Jericho" -albumin. Meillä oli kaikin tavoin todella hauskaa ja halusimme homman jatkuvan ikuisesti... Uskon vahvasti, että tällaiset tuntemukset välittyivät "Keeper"-aikoihin. Halusimme kirjoittaa jotakin kestävää - kappaleita, joka vievät meidät todella pitkälle, Grosskopf pohtii.??- Ja niin sitten tapahtuikin. Yhtäkkiä rundasimme Yhdysvalloissa isojen bändien kanssa, Music Television pyöritti videoitamme ja niin edelleen. Unelmamme olivat toteutuneet hyvin lyhyessä ajassa.??Ja nyt näistä läpimurron ajoista on vierähtänyt jo neljännesvuosisata!??- Ja meillä menee melkeinpä paremmin kuin koskaan. Ei: meillä menee paremmin kuin koskaan, basisti huudahtaa.

Stratovarius / Helloween
26.11.2010 - Wien, Bank Austria Halle

On melkoisen hankala kuvitella tasokkaampaa powermetal-kiertuetta kuin Stratovariuksen ja Helloweenin yhteispaketi. Joku toki lisäisi kattaukseen vielä vaikkapa Sonata Arctican tai Blind Guardianin, mutta kaikkeahan ei voi tunnetusti saada.

Ennen Wienin-keikkaa Stratovariuksen miesten mielissä liikkui tosin kaikkea muuta kuin "paras kiertue koskaan" -ajatuksia. Yhtyeen saksalaisrumpali Jörg Michael oli nimittäin saanut ikävästi yllättävän syöpädiagnoosin vain paria viikkoa ennen rundin alkuhetkeä ja Stratovarius joutuikin hankkimaan tuuraajarumpalin pikavauhdilla. Yhtyeen muusikoiden tuntemat suomalaistahdittajat osoittautuivat kuitenkin turhan kiireisiksi ja valinta kallistuikin lopulta saksalaiseen Alex Landenburgiin - myös Jörgin itsensä suosituksesta. Landenburg oli aikaisemmin näyttänyt kynsiään muun muassa Annihilatorin ja Mekong Deltan riveissä.

Tilanne oli siis todellakin sellainen, että Stratovarius nousi suurelle wieniläislavalle Landenburgin kanssa, vain muutaman yhteisen treenikerran jälkeen. Onneksi jo alkutahdeista asti kävi selväksi, että saksalaistuuraaja on ammattimies henkeen ja vereen - toisaalta, olihan se odotettavissakin, sillä "saksalainen tarkkuus ja täsmällisyys" ei ole mistään huhupuuskasta temmattua informaatiota.

Tunnin mittainen setti oli selvästi kasattu periaatteella "soitetaanpa itävaltalaisille hittejä". Muun muassa "The Kiss Of Judas", "Eagleheart", "Paradise" ja "Hunting High And Low" tekivätkin selvää jälkeä yleisön joukossa. Stratovariuksen neljästä varsinaisesta jäsenestä oli myös aistittavissa suurta helpotusta - olivathan niin Timo Kotipelto, Matias Kupiainen, Jens Johansson kuin Lauri Porrakin varmasti ehtineet menneinä viikkoina miettiä ikäviä asioita kerran jos toisenkin; Jörgin sairastumista, koko kiertueen mahdollista peruuntumista ja niin edelleen. Päätösnumero "Black Diamondin" soidessa hymyt olivatkin erittäin herkässä niin yleisön kuin lavankin puolella. Suomalaisbändi tiesi selvinneensä kuivin jaloin melkoisesta tulikokeesta.

Puolen tunnin kuluttua isolle estradille asteli saksalaisen powermetalin jo kauan sitten kruunattu kuningas Helloween. Vuonna 1984 perustetun yhtyeen alkuperäisestä kokoonpanosta ei ole enää kuin rippeet jäljellä, mutta onneksi uudemmat jäsenet ovat kotiutuneet ryhmään mainiosti. Niin, "uudemmat ja uudemmat" jäsenet, onhan esimerkiksi vakuuttavasti laulanut Andi Deris ollut mukana jo 1990-luvun alkupuolelta... Eikä Derisin vakuuttavuus suinkaan loppunut pelkkään laulusuoritukseen, sillä energisesti ja iloisesti ympäri lavaa kirmannut mies näytti jälleen kerran, miksi hän on eräs veteraanisarjan parhaista keulakuvista.

Helloweenin lavarakennelma oli näyttävä, yhtyeen livesoundi tukevan tasapainoinen ja valoshow suorastaan huikea. Jos taas valittamista pitäisi jostakin kaivaa niin ehkä sitten turhan pitkistä soolo-osuuksista ja kappalevalikoimasta. Yhtyeen pitkä setti painottui liiankin vahvasti 80-luvun sinänsä klassisiin "Keeper"-albumeihin, samaan aikaan uuden "7 Sinners" -pitkäsoiton jäädessä kovin vähälle huomiolle. Tämä päätös tuli selvänä yllätyksenä, sillä "7 Sinners" on ehdottomasti parasta Helloweenia todella pitkään aikaan.

Mutta hyvä näinkin, sillä ilta oli kokonaisuutena erittäin onnistunut. Varsinkin Stratovariukselle!

Stratovariuksen biisilista:

- Phoenix
- Legions
- Darkest Hours
- The Kiss Of Judas
- Deep Unknown
- Eagleheart
- Father Time
- Speed Of Light
- Paradise
- Hunting High And Low
- Black Diamond

Helloweenin biisilista:

- Are You Metal?
- I'm Alive
- March Of Time
- Where The Sinners Go
- World Of Fantasy
- Power
- Eagle Fly Free
- If I Could Fly
- A Handful Of Pain
- You Stupid Mankind
- Ride The Sky
- I Want Out
- Keeper Of The Seven Keys / King For A Thousand Years / - Halloween
- Future World
- Steel Tormentor
- Dr. Stein