Haastattelu

Monien rakastama, toisten inhoama
- Timo Isoaho (29.06.2011)Ruotsin suurinta metalliyhtyettä In Flamesia on pakko kunnioittaa. Bändi porskuttaa vakuuttavasti eteenpäin niin vanhojen fanien kritiikistä kuin miehistönvaihdoksistakin huolimatta.
1990-luvun lopulla niin sanotun Göteborg-metallin tai -soundin ku...
Lue lisääRuotsin suurinta metalliyhtyettä In Flamesia on pakko kunnioittaa. Bändi porskuttaa vakuuttavasti eteenpäin niin vanhojen fanien kritiikistä kuin miehistönvaihdoksistakin huolimatta.
1990-luvun lopulla niin sanotun Göteborg-metallin tai -soundin kulmakiveksi nousseen, mutta 2000-luvulla kokeilevampiin suuntiin kurkotelleen länsiruotsalaisen In Flamesin tuhannet fanit kohahtivat talvella 2010. Orkesterin livekokoonpanosta jo aikaisemmin syrjään siirtynyt perustajajäsen Jesper Strömblad ilmoitti tuolloin vetäytyvänsä kaikesta In Flamesin toiminnasta.
- Jesperin vakavaksi äitynyt alkoholiongelma ei ollut mikään salaisuus ja me saimme taistella asian kanssa vuosikausien ajan. In Flames on kuitenkin erittäin ahkerasti kiertävä yhtye ja tien päällä on hyvin vaikea pysytellä erossa alkoholista. Jesper oli pitkään kahden vaiheilla tulevaisuutensa suhteen, mutta lopulta hän ilmoitti meille, ettei hän voi enää jatkaa yhtyeen riveissä. Päätimme siis yhteistuumin jatkaa eri suuntiin, kitaristi Björn Gelotte sanoo.
- Painotan sitä, että Jesperin ero johtui ammatillisista seikoista. Emme vaihtaneet kaistoja musiikillisten erimielisyyksien tai henkilökohtaisten riitojen vuoksi. Emme vain valitettavasti voineet enää työskennellä yhdessä. Rakastan edelleen Jesperiä ystävänäni, mutta en kaipaa niitä alkoholisti-Jesperin toilailuja. Ei ollut mitenkään mieltä ylentävää pohtia, että saapuuko herra aamulla lentokentälle, ja jos saapuu niin missä kunnossa hän saapuu, laulaja Anders Fridén miettii.
Strömbladin poistumisen myötä In Flamesiin ei jäänyt enää yhtään alkuperäistä jäsentä, mutta tämähän ei ole mitenkään harvinaista nykyisessä raskaan rockin maailmassa. Muiksi esimerkeiksi kelpaavat vaikka Napalm Death ja Stratovarius.
- In Flamesin miehistöasiaa täytyy silti katsoa vähän eri tavalla. Bändihän käynnistyi eräänlaisena terapiaprojektina, jonka kokoonpano oli alkuvaiheessa hieman häilyvä. Miehiä tuli ja meni hyvällä tahdilla. Itsekin liityin mukaan jo vuonna 1995, Gelotte huomauttaa.
In Flamesin faniarmeijoiden viime aikojen huolen ymmärtää. Olihan Strömblad eräs bändin biisinkirjoittajista.
- En halua yhtään väheksyä ikiaikaisen kaverini ja loistavan säveltäjän panosta, mutta monilla musiikkimme ystävillä lienee silti hieman väärä käsitys... Jesper teki toki biisejä, mutta hän ei suinkaan kirjoittanut kaikkea. Hän sävelsi paljon Björnin kanssa ja Björn kirjoitti toki yksinkin. He olivat tämän ryhmän pääasialliset riffimestarit ja minä kannoin oman panokseni laulumelodioihin, sovituksiin ja joskus jopa riffeihin, Fridén selostaa.
Gelotte joutui joka tapauksessa todella kovaan paikkaan. Hänen oli yhtäkkiä luotava In Flamesin seuraavan studioalbumin runko omin päin.
- Tietenkin uusi tilanne pisti minut miettimään syntyjä syviä. Minun ja Jesperin yhteistyö toimi useimmiten loistavasti. Hänellä saattoi olla joku mainio biisiaihio, josta kuitenkin puuttui vielä se viimeinen silaus. Ryhdyimme sitten miettimään ideaa yhdessä ja lopulta meillä oli käsissämme onnistunut uusi biisi. Tai sitten etenimme toisinpäin eli minulla oli se pitkälle kantava alkuidea, jota sitten työstimme pidemmälle, kuvailee Gelotte.
- En kuitenkaan antanut paniikin vallata mieltäni. Kun Jesperin lopullinen eroaminen selvisi niin ryhdyin melkeinpä siltä istumalta kirjoittamaan uutta materiaalia. Sain nopealla tahdilla kasaan useamman biisin alustavat versiot ja mietin itsekseni, etteivät nämä jutut mitenkään kehnoilta kuulosta. Hioin aihioitani sitten eteenpäin ja toin ne lopulta muun bändin tarkasteltavaksi.
Gelotten helpotukseksi myös yhtyeen muut jäsenet pitivät uusista ideoista.
- Muista yhtyeen muusikoista muodostui minulle sellainen "uusi seinä". Jos olin aikaisemmin pallotellut ideoitani Jesperille niin nyt löin alustavat aihioni kaikkien muiden kuuluville. Tällä kerralla esimerkiksi basisti Peter Iwers ja rumpali Daniel Svensson ottivatkin osaa biisien hiomiseen ja sovittamiseen aivan eri tavalla verrattuna muutamiin edellisin levytyksiin, Gelotte paljastaa.
- Puhumattakaan Andersista, jonka kanssa työskentely muodostui todella tiiviiksi. Aikaisemmin hänen oli kieltämättä vaikea kiilata minun ja Jesperin kirjoittamisen väliin, mutta nyt suunnittelimme kappaleita pitkälle myös kahdestaan. Jesperin ero siis muutti työskentelytapojamme varsin radikaalisti eikä suinkaan huonompaan suuntaan.
Pitkän ja vaiherikkaan työskentelyperiodin tulokset saapuivat fanien ulottuville kesäkuussa, kun In Flamesin kymmenes studioalbumi "Sounds Of A Playground Fading" ilmestyi. Palaute on ollut edellisten studiolevyjen kaltaista.
- Jotkut pitävät, toiset eivät. Olemme tietenkin tottuneet tähän reaktioon, Gelotte kohauttaa olkiaan.
- Jokainen In Flamesin levy on tullut suoraan tämän bändin sydämestä. Toisinaan olemme heti levytyksen jälkeen miettineet, että "onpa tämä loistava albumi, tällaista materiaalia kirjoitamme varmasti seuraavaksikin". Kahden vuoden mittaisen maailmankiertueen aikana olemme kuitenkin löytäneet uusia musiikillisia kulmia ja seuraavasta pitkäsoitostamme onkin tullut taas erilainen. Tällainen "menneestä vapaa" -työskentelytapa pitää meidät varpaillaan vielä kahden vuosikymmenen jälkeenkin. Kuinka moni muu nykyinen yhtye haastaa itsensä albumi toisensa jälkeen, Fridén kyselee aiheellisesti.