Aces High - Iron Maiden - T-paita

EDDIEN ELÄVÖITTÄJÄ
HAASTATTELUSSA MELVYN GRANT, IRON MAIDENIN UUSIMMAN LEVYN KANSITAITEILIJA
1. Pitääpä ensin kehua "The Final Frontierin" hienoa kansitaidetta. Millainen konsepti sen takana on?
Kiitos, mukava kuulla, että pidät työstäni. Minulle annettiin ensin slogan "The dark outer reaches of space and science", ja minua pyydettiin sen perusteella tekemään muutamia konseptihahmotelmia. Piirsin useita melko yksityiskohtaisia ehdotelmia, joita ei kuitenkaan kelpuutettu kanneksi. Maidenin manageri Rod Smallwood kuitenkin piti eräässä hahmotelmassani esiintyneen olennon päästä ja pyysi, että tekisin siitä Eddien. Tuosta hamosta tuli se Eddie, joka myöhemmin päätyi ennakkojulisteisiin ja "The Final Frontierin" kanteen.
2. Saitko vapaat kädet, vai antoiko bändi tarkat ohjeet? Maidenin kaverithan ovat tunnetusti tarkkoja kansitaiteen suhteen...

Hahmotelmissani esiintyi haaksirikkoutunut avaruusalus, jonka kyljessä olevasta aukosta Eddie on kiipeämässä ulos, ja Maidenin kaverit pitivät siitä kovasti. Sain myöhemmin summittaisen layoutin, joka oli yhdistelmä monista jutuista, ja minua pyydettiin kehittämään ideaa eteenpäin. Olin ensin piirtänyt aluksen miehistöksi luurankoja, mutta ne piti muuttaa avaruusolennoiksi, joilla oli kuitenkin riittävän humanoidit piirteet. Eddien kuului tietenkin näyttää mätänevältä, sairaalta ja ilkeältä. Tein työtä käskettyä, ja palloteltuamme ja hiottuamme eri versioita jonkin aikaa sähköpostitse "The Final Frontierin" lopullinen kansitaide oli valmis.
Maidenin kaverit voivat tosiaan olla aika tarkkoja kuvituksesta, mutta se on ihan OK. Heillä on yleensä hyvin selkeä visio, ja kun minua pyydetään tekemään kansi, minusta tulee Maidenin tiimin jäsen, jonka tehtävä on kuvittaa tuo visio parhaalla mahdollisella tavalla. Olen minäkin tarkka duunistani.

3. Suunnittelet Eddien uusiksi joka kantta varten, mutta hahmon pitää silti olla tunnistettava. Mitkä piirteet Eddiessä säilyvät, ja mitkä ovat ne ominaisuudet, joilla voi leikitellä?
Piirrän aina saman Eddien mutta tuon vain esiin uuden puolen hänestä. Eddien kaltainen olentohan voi olla ihan millainen haluaa ja tehdä mitä tahansa. Minusta Eddiessä yhdistyy pohjimmiltaan monenlaisia hahmoja, jotka ovat kaikki yhtä ilkeitä. Voisi sanoa, että Eddien persoonallisuudet muodostavat skitsofreenisen, painajaismaisen pyramidin: huipulla heiluu yksi, väkivaltainen ja kamala Eddie, joka saa jatkuvasti voimaa alapuolellaan kärvistelevien alter egojen päättymättömästä pyristelystä. Eri persoonat ruokkivat toisiaan, ja siksi monikasvoinen Eddie on niin itseriittoinen hahmo, joka vähät välittää mistään.
Jos puhutaan fyysisistä piirteistä, Eddien kasvojen ja pään muoto on aina sama: irtileikattu nenä, poskiluut ja otsaluun ja silmäkuoppien muoto. Eddien ruumis on hoikka ja jäntevä -- kroppa oli luultavasti aikoinaan varsin komea ja hyvässä kunnossa, mutta Eddie on ilmeisesti leikkinyt kuolemalla vähän turhan usein ja pahoinpidellyt ruumistaan sen verran demonisesti, että jokin osa on aina mätänemistilassa, ja siksi Eddiestä roikkuu poikkeuksetta lihaa ja suolenkappaleita. Eddie ei koskaan ottaisi silmäkulmalävistystä. Hän ottaisi silmälävistyksen.
On aika hankala kuvailla, miten uusi Eddie syntyy, sillä työskentelen aika vaistonvaraisesti. Piirtelen aikani, ja jossain vaiheessa Eddie vain näyttää Eddieltä. Oikeastaan veikkaan, että Eddie luo itse itsensä ja vain käskyttää minua.

4. Olitko Maiden-fani ennen kuin sinua pyydettiin tekemään "Fear of the Darkin" kansitaidetta? Miten tapasit bändin ensimmäistä kertaa?
Ei, en ollut aiemmin fani, enkä ole koskaan tavannut jätkiä, vain Rod Smallwoodin, heidän managerinsa, joka on oikein mukava heppu. Ikävä kyllä nykyään kaikki tapahtuu yleensä sähköpostitse. Toivotaan, että saan kutsun, jos lentokoneessa jonain päivänä järjestetään isot bileet!

5. Millä kriteereillä hyväksyt tai hylkäät toimeksiannon?
Ensinnäkin minun pitää löytää uudelle projektille aikaa, ja välillä joudun kieltäytymään ihan ajanpuutteen vuoksi. Jouduin hylkäämään "The Wicker Manin", koska olin jo kiinni toisessa projektissa. Voi myös olla, etten innostu työstä tai rahallinen korvaus jää liian pieneksi suhteessa duunin määrään. Joskus minulle tulee tunne, että työskentely tietyn asiakkaan kanssa saattaisi muodostua liian hankalaksi. Hyvän grafiikan luominen riippuu pitkälti omista fiiliksistäni, ja jos innostun projektista ja pidän asiakkaasta, teen tietenkin paljon parempaa jälkeä. Työn innostavuus ja jännittävyys on kuitenkin minulle tärkeämpää kuin palkkio, sillä muuten tekisin vain mainosgrafiikkaa.

6. Miten tärkeää taiteilijalle on nykyään hankkia agentti?
Toiset pärjäävät hyvin ilman agenttia, toiset eivät. Olen kokeillut molempia vaihtoehtoja, ja nykyään pidän parempana työskennellä agentin kautta. En tiedä, onko se yleensä ottaen välttämätöntä, vaikka itse pidänkin siitä. Olennaisinta on kuitenkin hankkia hyvä agentti, joka sopii edustamaasi tyylisuuntaan. Olen itse käyttänyt jo vuosia lontoolaista Artist Partnersia, joka hoitaa hommansa erinomaisesti. www.artistpartners.com

7. Luin, että olet soittanut myös bändissä. Millaista musiikkia te veivasitte? Vaikuttaako oma musiikkimakusi töiden valintaan?
Joo, soitin bändissä, joka oli paljon suositumpi kuin Maiden -- heh heh, kunpa olisikin ollut! Siitä on jo kauan aikaa, ja soitimme enemmänkin harrastuspohjalta. Minä lauloin ja soitin kitaraa. Viimeisen bändini nimi oli "Hot Jelly", mutta lopetin vuoden 2001 alussa, koska minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Jos joskus ehtisin, haluaisin kyllä äänittää omia biisejäni.
Bändimme musiikki oli sekoitus monia tyylisuuntia -- pohjana oli kai perinteinen rhythm'n'blues, jota terävöitettiin monenlaisilla mausteilla, myös metallilla.
Olen musiikin suhteen melko kaikkiruokainen, eikä musiikkimakuni ole toistaiseksi vaikuttanut työhöni. Toisaalta saattaisin kyllä vihata jonkun bändin musiikkia niin paljon, etten haluaisi tulla yhdistetyksi siihen millään lailla. Työ merkitsee minulle maalaamista eikä niinkään musiikkia. Maidenin kansien taitelu on kuitenkin inspiroivaa hommaa, joka poikkeaa mukavasti muista duuneistani.

8. Pidätkö taidekoulutusta välttämättömänä, vai onko fiksumpaa vain ottaa pensselit esiin ja opetella homma kantapään kautta?
Taidekoulutus tarjoaa hyvän lähtökohdan. Sitä parempi, mitä enemmän opastusta ja kannustusta taiteilija saa aikaisessa vaiheessa. Hyvä taidekoulu tarjoaa tiedot ja taidot, joita ei ihan hetkessä -- tai ehkä koskaan -- saavuteta omin päin, ja siellä hankitut perustiedot saattavat osoittautua elintärkeiksi. Vaarana on, että koulu tasapäistää luovuuden, jolloin sieltä valmistuu vain yhden tyylisuunnan edustajia. Mutta jostain pitää aloittaa.
Itse aloin käydä osa-aikaisesti taidekoulussa 12-vuotiaana ja opiskelin täysipainoisesti 16-vuotiaasta 18-vuotiaaksi saakka. Koulun ilmapiiri oli hyvä ja kannustava muttei kuitenkaan niin innostava, että olisin halunnut jatkaa täytettyäni 18. Siellä ei opetettu lainkaan öljyvärimaalausta tai edes sitä, miten vesivärimaalauksen paperi viritetään. Opettelin kaikki tekniikkani myöhemmin omin päin. Lopulta jokaisen on kuitenkin pakko opetella omat niksinsä, ja se onnistuu vain tekemällä.

9. Työskentelit aina viime aikoihin asti perinteisin tekniikoin, mutta nyt näytät siirtyneen lopullisesti digitaaliaikaan. Mitä etuja siitä on sen lisäksi, ettei sinun tarvitse haistella pahanhajuisia kemikaaleja eikä vaatteisiin jää ikuisia tahroja?
Rakastan öljyvärimaalausta, mutta nykyisissä hommissani se ei ole kovin käytännöllinen tekniikka. Se on yksinkertaisesti liian hidasta, vaikka tiettyjä kikkoja käyttäisikin, ja lopuksi maalaus pitää joka tapauksessa skannata. Miksen siis maalaisi sitä alun alkaenkin tietokoneella?
Digitaalitaiteessa on se hyvä puoli, että sitä voi hioa viime hetkeen asti ja lähettää sitten sekunneissa internetin välityksellä toiselle puolelle maailmaa. Muutokset ovat helppoja, ja asiakas voi esimerkiksi vaivatta lisäillä tekstielementtejä kuvan taustalle. Digitaalisessa formaatissa on hyvää myös se, että kuvia on vaikeampi pilata painossa, kuten joskus aiemmin on käynyt.

10. Suhtaudutko sommitteluun eri tavoin, kun tiedät voivasi muutella kuvaa myöhemmin? Tuntuuko koskaan siltä, että digitaalinen media tarjoaa liikaa valinnanvapautta ja jopa hidastaa työtä?
Digitaalinen sommittelu on nopeampaa.. Kun työskentelin perinteisillä tekniikoilla, jouduin maalaamaan kuvan päälle tai jopa aloittamaan alusta, jos halusin muutoksia, ja se vei aikaa. Monesti maalaaminen tuntuu siltä, kuin istuisin koulussa todella vaikeassa kokeessa ja tajuaisin, etten tiedä aiheesta juuri mitään. Välillä minulla ei ole hajuakaan, miltä lopputulos näyttää. Ihan kuin pitelisin valtavaa linssiä ja yrittäisin asetella sen alle miljoonia pieniä osasia, joista oikean kuvan pitäisi muodostua. Vaihtoehtoja on aina liikaa, käyttipä millaista tekniikkaa tahansa. Taito piilee siinä, että osaa tehdä oikeat valinnat. Olen usein sanonut, että maalauksen valmistuttua tiedän aina, miten se olisi pitänyt tehdä. Se pätee kaikkiin tekniikoihin, niin öljyväritöihin kuin tietokonegrafiikkaankin.

11. Aloitatko hahmottelun suoraan tietokoneen piirtopöydällä vai teetkö ensin perinteisiä luonnoksia, joista valitset ne, joita kannattaa työstää ruudulla? Käytän molempia tapoja. Joskus skannaan lyijykynänpiirroksen ja parantelen sitä tietokoneella. Piirrän mielelläni lyijykynällä. Toisinaan taas piirrän väreissä suoraan piirtopöydälle. Se riippuu ihan fiiliksestä.

12. Onko työtahtisi nopeutunut digitaaliseen tekniikkaan siirtymisen myötä? Monet sanovat, että he saisivat työnsä valmiiksi paljon nopeamminkin mutta juuttuvat usein hiomaan yksityiskohtia, joihin eivät kiinnittäisi huomiota käyttäessään perinteistä tekniikkaa.
Työtahtini on tosiaan nopeutunut, mutta jumitun aina yksityiskohtiin, käytinpä millaista tekniikkaa hyvänsä. Yritän kovasti päästä irti turhasta viilailusta. Kerran kun sain öljyvärimaalauksen valmiiksi, tyttökaverini sanoi, että taulu oli ollut valmis jo kaksi päivää sitten, ja sen jälkeen olin vain nysvännyt. Oikeassahan hän oli.

13. Olen nähnyt myös lapsille suunnattua kuvitustasi, ja ihastelin, miten vaivattomasti hallitset naiivin, sarjakuvamaisen tyylin. Miten päätät, kuinka paljon hahmoja pitää yksinkertaistaa ja stilisoida?
Jos kuvasta on tulossa liian monimutkainen, läpsin itseäni sormille. Nautin kaikenlaisten hahmojen taiteilusta, niin söpöistä lapsihahmoista kuin verta janoavista luurankohäiskistäkin. Ne tasapainottavat hyvin toisiaan, ja jos alan leipääntyä yhteen tyyliin, on aika siirtyä toiseen ääripäähän. Uskottavan hahmon luominen vaatii samanlaista silmää, oli kyseessä sitten söpö tai ilkeä hahmo. Itse asiassa kauhuvaikutteiset jutut syntyvät helpommin, vaikka olenkin kiltti mies.

14. Ketkä ovat vaikuttaneet maalaustyyliisi?
Kaikki kokemukset vaikuttavat jollain tavoin työhöni. Jos pidän jostain, imen siitä vaikutteita, mutta toisaalta myös inhoamani jutut saattavat jollain tavoin näkyä töissäni. Nuorena ihailin erityisesti Leonardo da Vinciä, lukuun ottamatta hänen lapsihahmojaan, jotka ovat tosi rumia. Pidän kyllä monista taiteilijoista mutten halua matkia heitä. Yritän vain kehittää omaa tyyliäni. Välillä olen tyytyväinen jälkeen, välillä en. Joskus haluaisin, että osaisin maalata kuten joku toinen, mutta minä olen minä enkä muuksi muutu. Siksi olen kai itse itseni suurin innoittaja.

15. Minusta 70-luku oli fantasiataiteen kulta-aikaa, jolloin Frazetta oli uransa huipulla ja Hildebrantin veljekset nousivat esiin. Oletko samaa mieltä? Mikä sinun mielestäsi sai heidät erottumaan joukosta?
Fantasiataide oli 70-luvulla todellakin hyvin erilaista kuin nykyään. Se suosi velhojen ja haltioiden sijaan enemmänkin "miekka ja magia" -henkisiä barbaareja ja otti vaikutteita jopa scifistä, mikä sopi erinomaisesti Frazettan tyyliin. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Frazetta oli myös teknisesti erinomainen maalari. 70-luvun pokkarien kansitaide oli hyvin vapaamuotoista ja jännittävää, ja pienkustantamoja oli paljon nykyistä enemmän. Bisnes tuntui yleensäkin hauskemmalta kuin nykyään.
Hildebrantin veljeksistä en ikävä kyllä tiedä paljoakaan.

16. Mitä pidät nykyisestä fantasiataiteesta? Onko se mielestäsi rappeutunut pelkäksi videopelien konseptitaiteeksi?
Nykyinen fantasiataide on mielestäni kesympää ja pikkusievempää kuin 70-luvulla. Silloin luettiin esimerkiksi Edgar Rice Burroughsin kirjoja, nykyään J. K. Rowlingia. Minulla ei ole juuri aikaa pelata, joten en ole oikea henkilö kommentoimaan asiaa, mutta epäilen, että osuit naulan kantaan.

17. Oletko itse koskaan tehnyt kuvitusta peliteollisuudelle?
Joitain varhaisia kirjankansikuviani käytettiin myös Psygnosi-firman pelien kansina, mutta muita juttuja en muista.

18. Kuvitat päätyöksesi kirjojen kansia, mutta joistain teoksistasi on varmasti painettu t-paitoja, mukeja tai muita oheistuotteita. Sopiiko taide mielestäsi sellaiseen?
On huono juttu, jos kukaan ei näe taidetta, mutta yhtä ikävää on, jos se jäljennetään ala-arvoisesti. Jos kuvat painetaan hyvin ja käytetään korkealuokkaisia materiaaleja, minulla ei ole mitään oheistuotteita vastaan. Itse asiassa tulevaisuudessa voisin hyvin myydä nettisivullani paitoja ja mukeja. Minulla on jo myynnissä signeerattuja giclée-taideprinttejä ja ladattavia desktop-teemoja. Korkearesoluutioisia kuvia kysyttiin niin usein, että päätin perustaa sivuille download-osion. Jos joku pitää tietystä työstäni, hän voi ladata sen korkearesoluutioisena versiona henkilökohtaiseen, ei-kaupalliseen käyttöön.

19. Keitä uusia artisteja suosittelisit? Mitkä ovat sinun mielestäsi hyvän taiteilijan ominaisuudet?
Uusia, lahjakkaita taiteilijoita on niin paljon, etten edes yritä luetella heitä. Tuntuu siltä, että vähän väliä syttyy uusia tähtiä.
En oikeastaan osaa sanoa, mikä tekee taiteilijasta hyvän. Pitää kai yleensäkin olla päässä vikaa, jos mielii taiteilijan uralle. Sen jälkeen pitäisi päättää, mihin haluaa suuntautua. Taide on niin valtava maailma ja sen määritteet niin moninaisia, että taiteilija voi pyöriä koko elämänsä ympyrää etsien omaa tyyliään ja lokeroaan. "Mestarin" työ voi saada yhden kyynelehtimään, mutta toinen pitää maalausta silkkana roskana ja kolmas miettii vain sen rahallista arvoa.
Jos mielii kehittyä hyväksi taiteilijaksi, on pakko haluta sitä koko sydämestään, olla valmis sitoutumaan pitkäjänteisesti, oppia piirtämään hyvin, kehittyä lahjakkaaksi ja olla vielä sen jälkeen riittävän röyhkeä myymään omaa taidettaan. Siihen vaaditaan paksua nahkaa.
Minusta hyvä taiteilija on sellainen -- tekniikasta riippumatta -- jonka työ avaa uusia ovia minunkin päässäni.

20. Käytätkö työssäsi referenssejä ja malleja vai päästätkö vain mielikuvituksesi valloilleen? Miten tärkeitä mallit ovat sen jälkeen, kun olet saanut hahmon pääpiirteittäin valmiiksi?
Kaikki maalaukset syntyvät mielikuvituksestani, mutta käytän kyllä tarvittaessa malleja ja referenssejä. Itse asiassa ne ovat hyvin tärkeitä. Liian usein näkee taidetta, jossa taiteilija ei ole ymmärtänyt kuvan kaikkia elementtejä koska ei ole vaivautunut perehtymään asioihin. Sen huomaa etenkin ihmishahmoissa ja eläimissä. Kun alan työstää maalausta, haluan kerätä valmiiksi vierelleni kaikki työkalut ja taustatiedot, joihin saattaa kuulua referenssikuvia, mallikuvia tai jopa elävä malli, jos sellaista käytetään. Ammattilaiselle jokainen maalaus on vakava tuotantoprosessi. Kun kuulee tyyppien kehuskelevan, miten he luottavat mielikuvitukseensa, tulee usein mieleen, että he ovat vain liian laiskoja tehdäkseen taustatyönsä ja yrittävät siksi hahmotella elementit muistikuviensa perusteella. Etenkään harjaantumattoman taiteilijan muisti ei ole erityisen hyvä, ja he saavat usein huomata, että olisivat loppujen lopuksi päässeet paljon helpommalla, mikäli olisivat tehneet hieman taustatutkimusta ennen työn aloittamista. Vaikka hahmo olisi miten tyylitelty tahansa, taiteilijan pitää ymmärtää sen fysiikkaa, jos haluaa siitä näyttävän näköisen.
"Final Frontierin" kansikuva tehtiin ilman mallia, koska Eddiellä oli muita kiireitä eikä hän ehtinyt poseerata. Käytän referenssejä siihen asti, että jokainen yksityiskohta on painunut mieleeni niin hyvin, että minun ei tarvitse enää tarkistaa sitä. Mikä on tässä tapauksessa yhtä todennäköistä kuin se, että Eddiestä tulisi jälleen normaali ihmisolento.

21. Mitä neuvoja antaisit niille, jotka haaveilevat fantasiakuvittajan urasta?
Opettele piirtämään ja maalaamaan kunnolla. Opi, miten bisnes toimii. Piirrä, maalaa ja pidä hauskaa. Ja tämänkin reseptin salainen aineosa on aika. Menestys ei tule yhdessä yössä.

22. Jäikö vielä sanottavaa?
Hetkinen, vilkaisen laukkuuni. Jep -- terveiset lehdelle ja sen lukijoille! Stay cool!


CARLOS CUESTA & VICENTE RAMIREZ
THIS IS ROCK MAGAZINE -SPAIN-

www.melgrant.com