Voice of wilderness - Korpiklaani - CD

Rempseän folkmekkalan ystävillä on taas syytä suureen riemuun. Mistä on kysymys? No, tietenkin siitä, että Korpiklaani julkaisee uuden albumin ja lähtee kiertueelle!

Korpiklaanin laulajakitaristi Jonne Järvelä on toimelias mies. Toki hämäläisorkesterin muutkin jäsenet osallistuvat biisien kirjoittamiseen, mutta suurin osa folkmetal-mestareiden materiaalista on Järvelän käsialaa. Ja nythän on muistettava, että juuri markkinoille ilmestynyt "Manala"-studioalbumi on Korpiklaanin kahdeksas pitkäsoitto yhdeksän vuoden aikana!

- En itse pidä tätä meidän julkaisutahtia mitenkään kohtuuttomana. Kun tulemme kiertueelta takaisin kotiin niin toki minä rauhoitun ehkä parin päivän ajan, mutta sen jälkeen tekeekin jo mieli tarttua kitaraan. En koskaan pakota itseäni kirjoittamaan - otan vain instrumentin käsiini ja alan hahmottelemaan kaikenlaisia juttuja. Ja sitten niitä biisejä vain syntyy, joskus enemmän, toisinaan vähän vähemmän, Järvelä kuvailee.

- On myös huomautettava, että esimerkiksi "Manala"-albumin kaikki kappaleet ovat aivan uusia. Toki levyjen nauhoituksista jää joskus materiaalia käyttämättä, mutta emme koskaan laita näitä kerran hylättyjä kappaleita mihinkään esille. Jokainen pitkäsoitto lähtee liikkeelle aina täysin puhtaalta pöydältä.

Korpiklaanin melkoisen tiivistä julkaisutahtia selittää osaltaan myös se, että bändi käyttää paljon ulkopuolisia tekstittäjiä.

- "Manala"-albumista piti alkujaan tulla teemalevy, jonka tarinat olisivat liittyneet tiiviisti Kalevalaan. Kirjoitin itsekin useampia tekstejä, mutta päätin lopulta hylätä tämän Kalevala-teeman. Onneksi olin tutustunut porilaiseen Tuomas Keskimäkeen, Kalevalaisen runokielen seuran varapuheenjohtajaan, joka sitten antoi kirjoittamiaan tekstejä käyttöömme. Toki monet "Manalan" sanoituksista liittyvät edelleenkin Kalevalaan, mutta teos on silti kaukana puhtaasta teemalevystä, Järvelä kuvailee.

Niin, Keskimäki oli osaltaan auttamassa Korpiklaania tekstittäjän ominaisuudessa, mutta bändi itse haali itselleen runsaasti lisätyötä verrattuna tavalliseen studioalbumiin. "Manala" on nimittäin ilmestynyt myös englanninkielisenä versiona.

- Koko homma lähti liikkeelle ulkomaisten fanien aloitteesta. Varsinkin amerikkalaiset Korpiklaani-diggarit ovat jaksaneet toivoa meiltä enemmän englanninkielisiä kappaleita ja nyt me sitten pistimme homman niin sanotusti isolleen, Järvelä aloittaa.

- Olisimme tosin saattaneet päätyä toisenlaiseen ratkaisuun, mikäli englanninkielisen albumin vaatima työmäärä olisi ollut selvillä alusta asti. Ryhdyimme kääntämään suomenkielisiä tekstejä hyvillä mielin, mutta turhankin pian selvisi, etteivät sanoitukset väännytään englanniksi aivan tuosta vain. Jotkut englanniksi käännetyt tekstit taisivat olla aluksi noin puolet pidempiä kuin suomenkieliset sanoitukset... Niin, alapa sitten sovittamaan tuollaista valtavaa tekstimäärää samojen musiikkipohjien päälle. Saimme kuin saimmekin englanninkielisen version valmiiksi, mutta levyjen tekemiseen varattu studioaika ylittyi melkoisen reippaasti.

Uusi studioalbumi on toki kaikista tärkein asia, mutta Korpiklaanin leirissä on viime kuukausina tapahtunut paljon muutakin. Pitkäaikainen viulisti Jaakko "Hittavainen" Lemmetty poistui rivistöstä eikä hänen seuraajansa Teemu Eerolakaan viihtynyt yhtyeessä muutamaa kuukautta enempää.

- Tosiaan, bändin kokoonpanossa on ollut hieman vaihtuvuutta tässä lähiaikoina. Hittavainen pysyi mukana vuosikausia, mutta kiertäminen kävi hänelle koko ajan raskaammaksi ja raskaammaksi. Miehen terveys alkoi sitten reistailemaan eikä häntä enää näkynyt treeneissäkään. Saattoipa hän myöhästyä esimerkiksi lentokoneestakin, kun olimme lähdössä keikalle jonnekin päin... Touhu kävi joka tapauksessa turhan hankalaksi kaikille osapuolille ja meidän oli pyydettävä häntä luopumaan bändin jäsenyydestä. Se taisi olla helpotus Hittavaisellekin, Järvelä kertoo.

- Teemu tuli sitten paikkaajaksi nopealla aikataululla, mutta raju kiertue-elämä ei ollut häntä varten. Hän toki lähti innolla mukaan, mutta rundimaailman todellisuus iski vasten kasvoja yllättävänkin kovalla voimalla. Nyt viulistinamme toimii Tuomas Rounakari ja hän onkin hoitanut ruutunsa aivan loistavasti. Tuomas on äärimmäisen mukava mies ja loistava soittaja, joten toivonkin sydämeni pohjasta, että hän pysyy Korpiklaanin jäsenenä!

Orkesterin rumpali ei ole sentään vaihtumassa vaikka "Manalan" tuottanut Korpiklaanin pitkäaikainen luottomies Aksu Hanttu onkin soittanut tuoreen albumin rumpuosuudet.

- Tilanne kuulostaa dramaattiselta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Rumpalimme Matti "Matson" Johansson ei ehtinyt treenaamaan biisejä kunnolla, johtuen tiukasta aikataulustamme. Matson sitten kysäisikin Aksulta, että ehtisikö hän soittamaan tämän levyn kannuosuudet. Hanttu on kova rumpali ja hän lupasi hoitaa nauhoitukset - ja niin hän sitten tekikin, viimeisen päälle!

Korpiklaani yllätti pahanpäiväisesti - yhtyeeltä ei ilmestynyt uutta studioalbumia vuoden 2010 aikana. Onneksi tilanne on korjaantumaan päin...

Folkmetallin viime vuosien voittokulku on ollut vastustamatonta. Ja mikä mukavinta, genre on täysin suomalaisten hallinnassa. Finntroll, Battlelore, Kivimetsän Druidi, Ensiferum, Moonsorrow, Turisas - siinä alkajaisiksi muutamia nimiä. Ja sitten on tietenkin Korpiklaani, kenties kaikista "puhtain" suomalaisen folkmetalin edustaja.

- Meillä ei silti ole läheskään niin paljon selkeitä perässähiihtäjiä kuin vaikkapa Ensiferumilla ja Finntrollilla. Voihan se olla niinkin, ettei mikään toinen yhtye kehtaa vääntää näin häpeilemätöntä folkin, metallin ja poppailun sekoitusta, kitaristilaulaja Jonne Järvelä nauraa.

- Minä olen aina hakenut Korpiklaanin musiikkiin rokkaavuutta, sellaista tiettyä Hurriganesin ja Peer Güntin henkeä. Ja meidän uudella "Ukon Wacka" -albumilla onkin Peer Güntin "Bad Boys Are Here" -klassikosta kudottu suomalainen versio "Päät pois tai hirteen". Günt on oikeasti rikollisen aliarvostettu yhtye, eivätkä he ole päässeet juuri koskaan ulkomaillekaan. Pitäisi ottaa heidät mukaan jollekin rundille!

Korpiklaani on sen sijaan päässyt ulkomaille oikein urakalla. Yhtye on tätä nykyä folkmetal-genren eräs lippulaivoista ja bändi toimiikin maaliskuussa järjestettävän Paganfest-kiertueen päänimenä.

- Jo muutaman kerran järjestetty Paganfest-rundi on kieltämättä hienosti kehitetty juttu. Markkinamiesten ideahan se on aivan puhtaasti; kiertueen järjestäjät kasaavat yhteen edes hieman samanhenkisiä yhtyeitä ja koko juttu kaadetaan sitten fanien niskoille. Että tässä on nyt täyslaidallinen tätä folk- ja pakanametalia, diggailkaapa nyt oikein urakalla, Järvelä nauraa.

Mainittu "Ukon Wacka" -albumi tarjoaa taas uusia sävyjä Korpiklaanin metsäisiin maisemiin. Samalla tavallahan yhtye on uudistunut, enemmän tai vähemmän, myös levyillä "Voice Of Wilderness" (2005), "Tales Along This Road" (2006), "Tervaskanto" (2007), "Korven Kuningas" (2008) ja "Karkelo" (2009).

- Uusinta uutta taitaa olla nyt se, ettei mukana ole yhtään englanninkielistä biisiä. Mitä enemmän me siis suuntaamme ulkomaille niin sitä vähemmän me laulamme englanniksi. Se siitä laskelmoinnista sitten, laulajakitaristi hymähtää.

- Onneksi saksalainen levy-yhtiömme Nuclear Blast on takanamme sataprosenttisesti. Olimme kieltämättä hieman huolissamme, että mitä siellä suunnalla digataan puhtaasti suomenkielisestä levystä. No, he vain tuumivat, että se on teidän levynne ja te kontrolloitte sitä alusta loppuun. On hienoa saada tuollainen täydellinen luottamuksen osoitus levy-yhtiön suunnalta!

Uutta ovat myös esimerkiksi "Tequila"-videobiisin "salsatunnelmat".

- Kirjoitin kappaleen heti viime maaliskuussa tehdyn Etelä-Amerikan -kiertueen jälkeen. Sieltä jäi tiettyä fiilistä mieleen... Ja kohta biisiin tulikin timbales-rumpuja ja kaikenlaisia kummia instrumentteja. Joku bändin jäsen taisikin vähän epäillä, että voiko Korpiklaani muka tehdä tällaista, tämähän on aivan outoa kamaa. Minä tuumin siihen, että Korpiklaani on siitä hieno orkesteri, että se voi tehdä aivan mitä tahansa. Me purjehdimme täysin vapailla vesillä!

www.korpiklaani.com

Korpiklaani ei kauaa aloillaan istu. Bändi perustettiin saamenkielisen Shamanin jatkeeksi viitisen vuotta sitten, ja levyjä on sittemmin kertynyt keskimäärin kerran vuodessa. Levyjen nopea julkaisutahti herättää samalla kysymyksen siitä, että bändin tuotanto saattaisi kokea myös inflaation. "Normaali" julkaisutahti on kuitenkin nykyään yleensä kahden vuoden luokkaa. Mistä näin tiukka julkaisutahti oikein irtoaa, varsinkin kun bändi samalla kiertää ympäri Eurooppaa jatkuvalla ja aktiivisella tahdilla? Yhtyeen kitaristi-laulaja sekä kiistaton keulakuva Jonne Järvelä purki tuntojaan levyn julkaisun ja tulevan Euroopan kiertueen kynnyksellä.
- Olemme olleet ahkeria, mutta ei tässä kuitenkaan olla oltu mitenkään erityisen ylityöllistettyjä. Minusta olisi outoa lähteä panttaamaan biisejä muiden mielipiteiden takia. Meidän mielestämme levy vuodessa on ihan hyvä julkaisutahti, kun kerran on hyviä biisejä, joita julkaista.
- Jos meillä olisi jonkinlaisia vaikeuksia biisien kirjoituksessa niin emme toki julkaisisi levyjä tätä tahtia. Olemme olleet onnekkaita, koska uusin levymme on aina ollut edellistä parempi, joten ei meillä ole valittamista. Eikä ole kyllä valittamista tästä asiasta kuulunut bändin faneiltakaan. Itse olen kyllä joskus ihmetellyt vaikkapa Iron Maidenin koko 80-luvun jatkunutta "levy per vuosi" -julkaisutahtia. Heidän keikkamäärät kuitenkin olivat silloin täysin toisessa mittakaavassa meidän keikkailuumme verraten. Joten summa summarum... Meidän julkaisutahti ei ole erityisen tiukka, vaan nykyinen "normaali" julkaisutahti johtuu siitä, että nykyään bändit ovat joko laiskoja tai lahjattomia, Järvelä toteaa naurahtaen.

Korpiklaanin siirtyminen monikansalliselle Nuclear Blastille on laittanut hommat entistäkin isommalle vaihteelle. Pelimannimeiningin suosiolle ei taida näkyä loppua Euroopassa, mutta Suomessa suosio on silti pysynyt suhteellisen pienenä. Sama tuntuu koskevan myös kolmen kruunun kumartajia, mutta muualla Euroopassa ja Japanissakin pelimannien musiikki tuntuu iskevän erittäin lujaa.
- Tämä on ihmetyksen aihe myös meille kaikille bändissä. Vaikka kaikenlaisia haaveita on ollut, niin en minä kuitenkaan uskaltanut faktana pitää, että tällaisella musiikilla joskus soittaisimme ympäri maailmaa täysille saleille. Saati että aiheuttaisimme faneinemme ruuhkia keskellä päivää Japanissa. Mutta hyvä, että sukseeta on edes jossain. Ainoat nihkeät maat Korpiklaanin musiikille näyttäisivät olevan enää Suomi ja Ruotsi. Toisaalta se on ihan mukavakin asia, kuten viulistimme Hittavainen kerran sanoikin: "Saammepa olla ja elellä rauhassa täällä kotosalla."

Kahden edellisen albumin, Tervaskannon ja Tales Along This Roadin, aikoihin suomen kielen osuus bändin lyriikoissa lisääntyi huomattavasti ja tuoreella Korven kuninkaalla se lisääntyy entisestään.
- Levyillämme on enemmän suomen kieltä siksi, että nykyään meille tekee valtaosan teksteistä herra nimeltä Juha Jyrkäs (joka aiemmin tunnettiin myös taitelijanimellä Virva Holtiton, toim. huom.). Hän taitaa suomen kielen ja kirjoittaa ainoastaan sillä kielellä. Minä taas tykkään kovasti tehdä musiikkia juuri hänen teksteilleen, koska Juha osaa kirjoittaa juuri sellaista tekstiä, jota haluan laulaa. Hän myös ottaa mielellään vastaan ideoita tekstien aiheisiin, joten tällä tavalla voimme ottaa käsittelyyn myös kaikkia niitä aiheita, joita haluamme biiseissämme käsitellä. En koe itseäni kovinkaan hyväksi sanoittajaksi, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, joten tästäkin syystä olen mielissäni hyvästä yhteistyöstä Juhan kanssa.
- Uudelle Korven Kuningas -albumille kirjoitin ainoastaan yhden suomenkielisen biisin sanat. Se on Metsämies ja siihen tekstiin olen ihan tyytyväinen. Kaikki levyn muut suomenkieliset kappaleet ovat Juhan käsialaa. Syy siihen, miksi vieläkin siellä silti on myös englanninkielisiä kappaleita, johtuu siitä, että minulla on sellainen "sairaus", että kuulen, mitä juuri työstämäni melodia minulle laulaa.

Paras esimerkki tähän löytyy tutusta hittirallista.
- Happy Little Boozerin biisinraakile suorastaan huusi minulle ne sanat, jotka kertosäkeessä on, joten minun ei tarvinnut kuin kirjoittaa ne ylös. Minulle on joskus puolileikillään sanottu, että minun pitäisi käydä puhumassa tästä asiasta lääkärille, mutta enhän minä nyt perkele halua tällaisesta kyvystä eroon. Ainoastaan Englannissa on tullut kritiikkiä liiallisesta suomen kielen käytöstä. Kaikkialla muualla se tuntuu olevan positiivinen asia. Toisaalta hyvin englantilaisetkin näyttivät mukana laulavan biiseissä, olivat ne sitten englanniksi tai suomeksi.

LIHAA LUIDEN YMPÄRILLE

Korven kuninkaalla on mukana myös entistä enemmän joikaamista, joka on osaltaan peruja Shamanin ajoilta.
- Joka levyllä joikha-tyylistä laulantaa on ollut, mutta nyt vain tälle levylle sattui enempi sen tyylistä tavaraa, johon se sopi kuin nenä päähän. Työskentelytapamme on kuitenkin aina sen verran spontaani, että ei tule mietittyä millaista tavaraa sinne haluaa enempi tai vähempi, vaan kokonaisuuden hahmottaa itsekin vasta sitten, kun levy on valmis. Tämä on mielestäni ihan hyvä asia, enkä halua alkaakaan laskelmoida asioita biisintekovaiheessa, vaikka se ehkä kaupallisesti ajateltuna järkevää olisikin.

Kipumyllystä sekä metsä- ja tukkiaiheista kappaleista tulee jostain syystä mieleen vanhat Suomi-filmit. Nykyään noita 1930-60 -lukujen tuotoksia lähinnä haukutaan kömpelöiksi, mutta niissä tuntuu osaltaan kuvastuvan sama tunnelma kuin mitä Korpiklaanissakin on. Järvelä ei väitettä allekirjoita, muttei tyrmääkään.
- En minä vanhoja Suomi-filmejä katsele, mutta kaikkihan niitä kuitenkin joskus nähneet on. Ja nyt kun otit asian esille, niin ehkä niissä vanhoissa tukkijätkäelokuvissa on jotain samantapaista romantiikkaa kuin Korpiklaaninkin musiikissa ja teksteissä.

Entä millaisia murheita Kipumylly-laulun mylly jauhaa, ja mihin sen kivet eivät kykene?
- Juha kertoi minulle tekstiä lähettäessään, että hänellä oli vahva visio nuoruudestaan, jolloin hän oli nähnyt Akseli Gallen-Kallelan piirrosluonnoksen Kalevalan kiputytöstä jauhamassa kipuja Kipumäellä. Hän ei kuitenkaan halunnut käsitellä asiaa samalla tavalla, kuten aihetta on aiemmin käsitelty, joten hän päätti lähestyä aihetta täysin toisesta näkökulmasta. Siksi tekstistä tuli sellainen "leipomisteksti", jossa kipuja leivotaan kuin leipää ikään. Minusta teksti on komein, jonka Juha on koskaan tehnyt ja metafora toimii todella hyvin, joten sävelsin tekstin heti siltä istumalta. Tässä onnistui täydellisesti tekstin ja musiikin yhteinen tunnelma. Vielä kun sattui sopivasti rapsakka krapula aamuun, jolloin biisin studiossa lauloin, on myös esityksestä selvästi kuultavissa kipu, josta biisissä jauhetaan.

Korpiklaanin kolmen uusimman levyn kansissa on toistunut sama sympaattinen vaari ja riimukirjoitusmainen shamaanihahmo löytyy jokaisen levyn kannesta tavalla tai toisella.
- Joo, alun perin se on ollut rummuttava shamaaniriimumerkki. Näitä merkkejä on löytynyt sieltä täältä kaiverruksina ja maalauksina Pohjoismaista sekä Venäjältä. Muutama vuosi sitten sain idean, että jos logona käyttämällemme riimumerkille laittaisi "lihaa luiden ympärille", siitä voisi saada myös oivan maskotin bändille. Esitin idean graafikollemme Jan "Örkki" Yrlundille ja näin syntyi Vaari, joka seikkailee nyt kolmannen kerran levyjemme kansissa.

Korven kuningas -levy on samalla tribuutti suomalaisille raskaan työn raatajille, metsämiehille. Metsämies ja Paljon on koskessa kiviä ovatkin allekirjoittaneen suosikkibiisit uudelta levyltä. Mitenpä Järvelällä itsellään? Pysyisikö mies keksi kädessä tukin päällä? Entä tulisiko kirveellä, justeerilla ja vesurilla millaista jälkeä vanhan ajan olosuhteissa?
- Joskus laskin Ivalojokea ja sen koskikohtia pienellä veneellä. Seisoen veneessä, keksillä jarruttelin ja yritin väistellä isoimpia kiviä. Jo se oli niin vaikeaa, että en ymmärrä kuinka ne on pysyneet niiden tukkien päällä niissä koskissa. Kovia jätkiä ovat olleet. Vesureilla, kirveillä ja justeereilla onnistuisin vain telomaan itseni, joten parempi, että teen vain lauluja näistä aiheista syvällä kunnioituksella.

Kuinka humppa ja polkka taittuisivat, jos metsätöiden päälle joutuisit tanssilattialle jorailemaan?
- Tottahan se taittuisi. Viinan voimalla ja viettien viemänä.

Myös Juha Jyrkkään kasvanut rooli Korpiklaanissa ja etenkin sen suomenkielisissä lyriikoista on aihe, jota ei voi jättää sivuuttamatta. Hänen roolinsa onkin kasvanut uusimpien levyjen myötä ja suomenkielisten lyriikoiden määrän kasvun monet ovatkin varmasti huomanneet.
- Korpiklaanissa kuuluu nykyään Juhan harrastukset ja opiskelut kulttuurien parissa todella vahvasti. Arvostan miehen ammattitaitoa kovasti ja olen ylpeä yhteistyöstämme. Juha tietää jo valmiiksi, millaisista asioista haluan laulaa. Hän tietää ajatusmallini hyvin, eikä ole koskaan lähettänyt lyriikoita aiheista, joita en halua käsitellä. Meillä ei ole mitään sen kummempia ajatuksia tai teemoja, joita haluaisin erityisesti korostaa, mutta on juttuja, jotka eivät vain sovi tämän bändin pirtaan. Voisi olla aika outoa laulaa isotissiblondeista urheiluauton takapenkillä tämän bändin kanssa, mutta kyllä sitä eukkojen perrään pystyy meijänkin tavalla huuella.

Sanoituksista parhaimpana haluaisin nostaa esille Jyrkkään sanoittaman, Tervaskannolla olleen Vesilahden veräjillä -kappaleen. Teksti ja biisin eeppisyys tekivät itseeni suuren vaikutuksen. Idea biisiin tuli Jonnelta itseltään, sillä hän on itse kotoisin Vesilahdelta.
- Naulinkari-saari näkyi vesilahtelaisen lapsuudenkotini keittiön ikkunasta, ja kyseinen tarina jäi kaivelemaan mieltä. Aika ajoin aina yrittelin kehitellä siitä sanoitusta siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta lähetin tarinan Juhalle, joka ilokseen kirjoitti sen lyriikoiksi, jonka taas kerran innoissani heti tekstin saatuani sävelsin.

SANOITTAJA JUHA JYRKÄS ÄÄNESSÄ

Hyvänä suomen kielen taitajana sekä muinaissuomalaisesta historiasta kiinnostuneena Jyrkäs oli oiva valinta Korpiklaanin sanoittajaksi.
- Korpiklaanin toiminnassa olen näkymätön taustavaikuttaja, eli sanoittaja. Hommahan lähti siitä, kun joskus vuosia sitten juttelin Jonnen kanssa jonkun keikkansa jälestä suomen kielen käytöstä ja hyödyntämisestä. Siinä sitten innostuessani tarjouduin apumieheksi. Seuraavana päivänä kaivoin erään vanhan tekstini esille, muokkasin sitä hieman ja lähetin Jonnelle. Teksti sisälsi Väkiraudan sanoitukset. Siitä se sitten lähti, Jyrkäs muistelee.
- Kolmelle levylleen olen nyt ollut tekstittämässä: Tales Along This Roadille, Tervaskannolle ja Korven kuninkaalle. Lisää tekstiä on tuleville levyilleenkin hautumassa pääkopassani. Korpiklaanille on helppo kirjoittaa sanoituksia, koska saan suht vapaasti toteuttaa itseänikin siinä samalla. Lisäksi, kun heidän biisinsä vielä onnistuvat hyvin usein tavoittamaan lähes yks yhteen sanoitusten tunnelman, siitä tulee paljon lisäinspiraatiota.
- Sanoitusten lisäksi olen Korpiklaanin kappaleissa Kädet siipinä ja Tuli kokko soittanut kanteletta. Soittovierailuja ei toistaiseksi ole ollut enempää. Sanoittaminen on itselleni kuitenkin se osa-alue, jonka parhaiten osaan.

Jyrkäs on monille tuttu Poropetra-yhtyeestä ja suomalais-ugrilaisesta kulttuuri-innostuksestaan. Hänen taustansa musiikin, kielen ja historian kiinnostuksen osalta ovatkin vaikuttaneet suuresti hänen tuotantoonsa ja tekemisiinsä.
- Joo, Poropetra on oma yhtyeeni, jossa soittaa myös Korpiklaanin viulisti Hittavainen. Poropetran kehitys käy aika lailla yks yhteen omankin musiikillisen kehitykseni kanssa. Sehän lähti siitä, kun innostuin kuutisen vuotta sitten itämerensuomalaisista kantele- ja runonlauluperinteistä. Niinpä opettelin soittamaan kanteletta, ja jo piankin haparoivat sävelmänaiheet muuntautuivat ensimmäisiksi biiseiksi. Ensimmäinen demomme oli lähes puhdasta nykykansanmusiikkia ja viime vuonna omakustanteisesti julkaistulla debyyttipitkäsoitollamme Sinihirwellä oli jo mukana ripaus metallivaikutteita sekä elementtejä muistakin etno- ja kansanmusiikkiperinteistä. Nyt olemme seuraavalla askelmalla, eli uutta kamaa on taas tulossa. Kokoonpanovaihdoksiakin on tapahtunut ja mukana on vaikutteita nyt myös psykedeelisestä rockista ja jopa bluesista! Sanoituksiin olen ammentanut suomalaisen mytologian lisäksi myös siperialaisten kielisukulaistemmekin mytologiasta, eli suht mielenkiintoinen sekoitus erilaisia tyylejä on taas luvassa. Soittajana, saati säveltäjänä, en ole mitenkään kaksinen, vaan vahvuuteni on nimenomaan sanoituspuolella. Niinpä uusien Poropetran kappaleiden säveltämiseen ovat muutkin yhtyeen soittajat ottaneet osaa.
- Ennen Poropetraa vaikutin viitisen vuotta VMMA-nimisessä yhtyeessä, joka soitti suomenkielistä tylyä ja jynkkää mättömetallia muun muassa Slayerin, Sepulturan ja Machine Headin hengessä. Asuin silloin vielä Turengissa. Tässä kokoonpanossa olin laulaja ja sanoittaja - ja sanoituskieli oli jo silloin suomi. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita koko ikäni, täten pystyn ilmaisemaan itseäni kaikista parhaiten suomeksi, omalla äidinkielelläni. Kieli on mieli, tunne, ajattelutapa ja maailmankatsomus.
- Historia, kielet, kulttuurit ja uskonnot ovat aina kiinnostaneet minua - etenkin suomalais-ugrilaisten kielten ja niiden puhujain ollessa kyseessä. Se on jokin kumma päähänpinttymä, joka jäi vaivaamaan jo joskus nassikkana ja senpä tähden nyt opiskelenkin Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisella laitoksella, heh. Välillä kannattaa ajatella asioita kantauraliksi.

Millaisia asioita ja tarinoita tykkäät tuoda esille Korpiklaanin lyriikoissa, ja kuinka paljon tuotat tekstejä itseksesi vai ovatko ne yleensä luonteeltaan niin sanotusti "tilattuja".
- Kirjoitan kotonani paljon runoutta ja tarinoita, eli aika paljon minulla on kamaa valmiinakin. Teen myös tilauksena tekstejä tarvittaessa. Jos minulle esitetään jokin ajatus, idea tai tarina, niin äkkiäkös minä siitä jotain kehittelen. Tällaisia tilaushommeleita itse asiassa toivoisinkin enemmän, koska ne haastavat ja kehittävät tekstittäjänä, koska silloin tulee helposti kokeiltua uusia ideoita ja uudenlaista lähestymistapaa.

Mitkä asiat suomalaisuudessa ja historiassa sitten kiehtovat? Vanhat ammatit, kieli, karu ja metsäkeskeinen elämä, mytologia? Entä Kalevala?
- Kieli itsessään on jo suuri inspiraatio, koska tietyt sanat, sanavartalot ja sanonnat saattavat synnyttää jatketta, jolloin teksti niin sanotusti "kirjoittaa itse itsensä". Tällä tavoin syntyneistä sanoituksista mainittakoon Syntykoski syömmehessäin ja Nuolet nomalan. Mytologia myös tietysti inspiroi, etenkin suomalainen mytologia. Siellä on vielä paljon juttuja, jotka ovat lähes neitseellisiä tai joita ei ainakaan ole vielä paljoa ryöstöviljelty. Senpä tähden Korpiklaaninkin teksteihin ilmestyi helposti näitä kokkolintuja (Tuli kokko), lemmennostatusloitsuja (Kirki), ihtiriekkoja (Veriset äpärät), varjosieluja (Palovana), karhuun ja karhunpeijaisiin liitettyjä motiiveja (Karhunkaatolaulu, Kantaiso), tuonpuoleiseen liitettyjä uskomuksia (Ali jäisten vetten) ja kiputyttöjä (Kipumylly).
- Historia ja kulttuurikin antavat inspiraatioita. Suomen itärajalla on esimerkiksi aina sodittu verisillä kentillä. Näistä tapahtumista ammentavia miekkatekstejä ovat Väkirauta ja Tapporauta. Toisaalta osa suomalaisten perinteisistä elinkeinoistakin voi joskus viiltää runosuonen auki. Olin pitkään halunnut tehdä tekstin tukkilaisista, minkä seurauksena syntyikin Paljon on koskessa kiviä. Tukkilaisethan ovat suomalaisessa kulttuurissa vähän samanlaisia entisen ajan ikoneita kuin mitä vaikkapa cowboyt ovat amerikkalaisessa kulttuurissa.
- Kalevala ei niinkään ole suora inspiraation antaja, vaikka sen viisi kertaa olenkin kannesta kanteen lukenut. En edes kirjoita "puhdasta" (Lönnrotin keksimää) nelipolvitrokeeta, vaan paljon alkuperäisemmällä tavalla, hieman varioiden, kuten tekivät vanhat runonlaulajatkin. Isompi inspiraation lähde kaikkeen on ollut Suomen Kansan Vanhat Runot -kirjasarja, johon on koottu kalevalamittaista kansanrunoutta kaikkialta Suomesta ja Karjalasta. Siinä kirjasarjassa on näitä vanhoja murteellisuuksia, arkaaisia sanoja sekä ennen kaikkea polveilevaa kahlitsematonta tekstiä, suoraan runonlaulajien suusta. Myös hyvin härskejäkin tekstejä sarjassa on, etenkin lemmennostatusloitsujen osastolla. Kannattaa lukea!

Tervaskannolla mukana oli Jyrkkään sanoittama eeppinen Vesilahden Veräjillä, joka kolahti allekirjoittaneeseen totaalisesti. Vahvasti tosipohjaisiin historian tapahtumiin pohjautuva tarina on vaikuttava esimerkki kristinuskon rantautumisesta Suomeen.
- Vesilahden veräjillä oli juurikin sellainen. Jonne antoi minulle erään Kirmusta ja Hunnun Herrasta kertovan artikkelin toiveenaan, että tekisin aiheesta biisin. Toiveena oli myös, että tekstissä vielä mainittaisiin Vesilahti, sillä Jonne ja Korpiklaanin basisti Jarkko ovat sieltä kumpikin peräisin. Niinpä annoin tekstille heti nimen Vesilahden veräjillä. Kaikki siinä laulussa olleet faktat ja pienetkin yksityiskohdat ovat peräisin siitä Jonnelta saamastani artikkelista. En siis oikeastaan lisännyt sinne paljon mitään, kunhan muokkasin koko hoidon Kalevala-mittaan ja heitin loppuun vielä itse säkeen "Vesilahden veräjillä". Eipä siis siinä kauaa nokka tuhissut.
- Lähtökohtaisesti vierastan suuresti "papit ja pakanat nahistelee keskenään" -teemaa, koska se on folk- ja pakanametallin ärsyttävin, kulunein ja väsynein klisee. Kirmun tarina oli kuitenkin poikkeus, koska se perustui ihan oikeaan kansantarinaan ja siinä mainittiin vesilahtelaisia paikannimiä. Ajattelin, että jo yksistään sen tiimoilta voisin tuoda tähän pappien kanssa tappelemisen tematiikkaan jotakin uutta. Tämä oli juurikin sitä itsensä haastamista; tein tekstin, jollaista en muuten olisi ehkä koskaan tehnyt - ja näin kehityin taas hieman sanoittajana. Moni on minulle kehunut kyseisen kappaleen sanoitusta, joten onnistunut lopputulos on jälleen kerran välittynyt myös kuulijoille.

Kappaleen lopussa päähenkilö Kirmu repi saarnaaja Hunnun Herran kädet irti. Tarina itsessään ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan Hunnun Herra jatkoi saarnaamistaan ja Kirmukin lopulta kääntyi kristityksi. Suoraan sanoen melkoinen antikliimaksi koko tarinalle, ja tämän Jyrkäs itsekin allekirjoittaa, mutta tarinan lopputuloksen poisjättämiseen kappaleesta itsestään on hänen mukaansa luonnolliset syyt.
- Tarina tosiaan jatkui vielä laulusta pidemmällekin ja siinä lopulta kristinusko voitti, vaikkei se itse biisistä ilmi käykään. Olin nimittäin ehtinyt juuri siihen kohtaan, jossa Hunnun herralta revittiin kädet irti. Tarkastelin hieman, mitä olin kirjoittanut ja huomasin tekstiä tulleen jo ihan tolkuttomasti. Ajattelin lopettaa tekstin siksi siihen paikkaan, spektaakkelihan siitä jo joka tapauksessa oli tulossa. Loppuosan voi jokainen lukea muualta, jos kiinnostus riittää. Ei yhdestä kansanlegendasta tarvitse kaikkea ängetä samaan biisiin.
- Kirmun seikkailujen draamaa ja jännitteitä ajatellen kristillinen "loppuhuipennus" on kyllä melkoinen antikliimaksi, mutta ehkäpä tarina onkin juuri sen vuoksi säilynyt. Voittajathan aina kirjoittavat historian, eikä yhtä oikeaa totuutta ole olemassakaan. Kristinuskon juurruttua kääntynyt kansa tuskin olisi muistanut vanhaa pakanasankariaan, ellei tämä olisi lopulta ottanut kastetta vastaan. Tämähän on varsin yleinen teema muissakin kansanperinteissä, vastaavia kertomuksiahan löytyy vähän kaikkialta. Korpiklaanin versiosta kristillinen loppuvesitys on kuitenkin karsittu tarkoituksellisesti hitoilleen, koska näinhän se kuitenkin kuulostaa paljon paremmalta, eikös niin?

Entä millaisena Jyrkäs itse näkee Korpiklaanin yhtyeenä, sen hyvät sekä huonot puolet, sekä mahdollisuudet maailmalla?
- Korpiklaani on hyvä yhtye, jolla on mahdollisuudet vaikka mihin. He ovat tehneet paljon työtä nykyisen asemansa eteen. Livenä he ovat ehdottomasti parhaimmillaan, eli keikoilleen kannustankin kaikkia lukijoita menemään. Maailmalla heidät on otettu hyvin vastaan loppuunmyytyjen keikkojen merkeissä. Jospa heidät nyt jo viimein koto-Suomessakin huomioitaisiin paremmin kuin ennen. Näin ainakin toivon, Jyrkäs lopettaa.

PALJON ON KEIKKOJA KLAANILLA

Palataan vielä Järvelän kanssa loppusummausten äärelle. Korpiklaanin julkaisutahti on ollut nopea, joten koska voimme taas odotella uutta lättyä?
- En uskalla lupailla mitään, mutta tuskin siihen vuosia menee. Nyt kuitenkaan ei vielä ole valmiina niin paljon sellaista materiaalia, jota voisi levylle laittaa, että studiota uskaltaisin buukata.

Millaisin mielin tästä eteenpäin edetään kohti uusia savottoja ja muutamia Suomen-keikkoja Metsatöllin kanssa?
- Olemme Venäjällä Pietarin- ja Moskovan-keikoilla levyn julkaisupäivän aikaan ja siellä ajattelimme juhlistaa asiaa soittamalla vähän pidemmän setin. Otimme uudelta levyltä mukaan juhlan kunniaksi aika monta biisiä. Nyt onkin taas virkistävää soittaa keikkoja, kun on tuoreita ralleja setissä, joten kovastihan sitä näitä tulevia keikkoja odottelee. On myös mukavaa, että nyt on myös aika paljon Suomen-keikkoja, kuten mainitsemasi keikat Metsatöllin kanssa, mutta myös toukokuussa jokunen Skycladin kanssa. Täytyy vain toivoa, että keikoille tulee myös ihmisiä.

Edessä on myös pitkä Euroopan kiertue, jossa mukana kiertävät Ensiferum, Moonsorrow, Eluveitie ja Týr. Aika kova folk-kombo on saatu kasaan, täytyy myöntää, joten into lähteä jälleen tien päälle on varmasti suuri.
- Tulevaa Paganfest-Euroopan-kiertuetta odottelen jo innolla, koska siitä tulee varmasti ikimuistettava reissu. Olemme tulleet vuosien saatossa tutuiksi toki Ensiferumin ja Moonsorrowin kanssa, mutta aikaisemmilta rundeilta myös ulkomaanelävien, Eluveitien ja Týrin jäsenten kanssa. On siis leppoista lähteä kolmeksi viikoksi reissuun, kun kaikki jäpät bändeistä on jo valmiiksi tuttuja ja mukavia jamppasia. Toki kaikkien näiden tähän hommaan uhrattujen vuosien jälkeen sydäntä lämmittää myös olla kiertueen toinen pääesiintyjä. Kuulin, että vaihtelemme pääesiintyjän pestiä tietyissä maissa Ensiferumin kanssa. Esimerkiksi Belgiassa, jossa Korpiklaanin suksee on todella kova, soitamme viimeisenä. Belgiassa soitamme nyt toisena vuonna peräkkäin myös Graspop Metal -festareilla, missä esiintyy samana päivänä esimerkiksi KISS, joten mikäs tässä on soitellessa kun poikavuosien rokkiunelmia kaatuu tasaiseen tahtiin.