Ace Of Spades - Motörhead - Kangasmerkki

Jo vuonna 1975 Motörheadin perustanut Ian "Lemmy" Kilmister istuu glasgowlaisen keikkapaikan takahuoneessa. Motörheadin keikka on alkamassa vajaan kolmen tunnin kuluttua ja yhtyettä on tuolloin vastassa loppuunmyyty skotlantilaisyleisö. Lemmyä ei tietenkään hermostuta - onhan kyseessä arviolta Motörheadin 5783. keikka.
- Onhan tämä melkoisen tuttua toimintaa! Yleisön pauhu yltyy, valot sammuvat, marssimme lauteille ja aloitamme ensimmäisen kappaleen... Tietenkin keikkailuun on tässä vaiheessa uraa muodostunut se tietty rutiini, mutta en minä enää maailmaa kiertäisi, ellen suuresti nauttisi esiintymisestä, Lemmy sanoo.
Motörhead ei valitettavasti ehtinyt viimeisimmällä Euroopan-kiertueellaan Suomeen laisinkaan. Se tuli yllätyksenä, sillä esimerkiksi vuotta aikaisemmin legendastatuksen omaava yhtye soitti loppuunmyydyssä Helsingin jäähallissa.

- En suunnittele kiertueitamme - se on puhtaasti muiden ihmisten duunia. Rehellisesti sanoen hommahan menee niin, että minä vain hyppään kiertuebussiin ja sitten me ajamme ensimmäiselle keikkapaikalle. Ja sitten toiselle. Ja sitten kolmannelle, basistilaulaja nyökkää.

- Mutta jos minulta kysytään niin tulisin mielelläni Suomeen vaikka jokaiselle kiertueellamme. Okei, pitäähän se myöntää, etten ole suunnattoman suuri kovan pakkasen ystävä - siksi asunkin Kaliforniassa - mutta tuollaiset pikkujutut ovat silti vain sivuseikkoja. Minähän kävin Suomessa keikkailemassa jo 1960-luvulla Rocking Vicars -yhtyeen kanssa. Innostuimme tuolloin perinteisistä lappilaisasuista ja hankimmekin perinneasuja myös itsellemme. Voin kertoa, että herätimme runsaasti huomiota Englannissa, esiinnyttyämme "Lapin ukkoina"!

- Lemmy on vieraillut Suomessa kymmeniä kertoja ensivisiitin jälkeenkin. Muistoja on tietenkin kertynyt useampi säkillinen.

- Tämä on vanha juttu, mutta olihan se Motörheadin ensimmäinen Suomen-keikka melkoisen muistorikas tapahtuma. Soitimme Punkaharjulla Punkarockissa. Olimme hieman liian riehakkaalla tuulella ja tuhosimme takahuoneeksi järjestetyn asuntovaunun. Sen jälkeen vieritimme vaunun järveen ja tuikkasimme koko roskan tuleen. Siinä tapahtui siis eräänlainen asuntovaunun viikinkihautaus, muusikko naurahtaa muistellessaan vuoden 1979 tapahtumia.

- Pilamme ei kuitenkaan naurattanut festarin järjestäjiä eikä viranomaisia. Jouduimmekin putkaan muutamaksi päiväksi ja sitten meidät vain poistettiin maasta. Suomalaiset eivät kuitenkaan näytä olevan pitkävihaisia, sillä mehän soitimme maassa taas parin vuoden päästä.

- Kuten sanottua, jo 60-luvulta musiikkiympyröissä vahvasti mukana ollut Lemmy Kilmister on ollut viime aikoina "tapetilla" kenties vahvemmin kuin koskaan - ja se on paljon se! Esillepanon syitä ovat Motörheadin tuore studioalbumi "The Wörld Is Yours" sekä ennen kaikkea runsaasti huomiota saanut dokumenttielokuva "Lemmy The Movie: 49% Motherfucker, 51% Son Of A Bitch".

- Oletko huomannut, että "The Wörld Is Yours" -otsikko on pitkästä aikaa positiivinen lausahdus Motörheadin leiristä? Tahdoin pitkästä aikaa kertoa ihmisille, että toivoa on aina, jopa näinkin synkkien aikojen keskellä. Monen ihmisen pitäisi vain ottaa ohjat enemmän omiin käsiinsä eikä vain luopua toivosta, Lemmy miettii.

- Toki "The Wörld Is Yours" -nimestä löytyy myös sarkasmia. Maailmahan on oikeasti muun muassa upporikkaiden pankkiirien käsissä - ja miten hyvin he ovat hoitaneet duunejaan? Eivät kovin hyvin, ainakaan jättimäisestä pankkikriisistä päätellen! Lisäksi "kulutus" on aina ja edelleen päivän kuuma sana. Kulutusta pitää aina vain lisätä vaikka se sitten merkitsisikin maapallon saastumista ja tulevien sukupolvien tuhoutumista.

"Lemmy The Movie" -dokumentista on puolestaan puhuttu ja huhuttu jo pitkään. Viimeinkin, alkuvuodesta 2011, parituntinen Lemmy-paketti on tulossa kauppoihin.

- Ohjaajat Greg Olliver ja Wes Orshoski ottivat minuun yhteyttä joitakin vuosia sitten. He halusivat kuvata elämääni. Niin he sitten tekivätkin ja pidin lopputuloksesta. Kaksikko ryhtyi kuvaamaan lisää ja hiljalleen dokumentin materiaali alkoi olla kasassa, Lemmy kertoo.
?- Lopullinen dokumentti on aivan hyvä. En joutunut poistamaan kuvatusta materiaalista kuin pari hassua kohtaa - ne olivat jotenkin liian nolostuttavia hetkiä. Mutta en silti lähtenyt liiaksi sensuroimaan elokuvaa vaan siellä on aivan tarpeeksi kiintoisaa materiaalia!

Se siitä haastattelusta sitten. Seinällä tikittävä kello ilmoittaa Motörheadin loppuunmyydyn konsertin käynnistyvän reilun tunnin kuluttua ja Lemmy kättelee hyvästiksi. Sitten muusikko jää yksin takahuoneeseen ja ryhtyy valmistautumaan taas yhteen Motörhead-keikkaan.

Tasan ilmoitetulla kellonlyömällä Lemmy tallustelee Murder One -vahvistinpinonsa eteen, täydessä sotisovassa, Rickenbacker hyökkäysvalmiudessa. Kohta legendaarinen lausahdus käynnistää sepelimyllyn, on tullut aika juhlia hyvinkin pirteän kolmevitosen kanssa.

- We are Motörhead and we play rock 'n' roll!