Communion - Septic Flesh - CD

Info

Septic Flesh on aina tunnistettavissa.

Kappalelista

Septic Flesh - Communion

EMP:n Toimitus

Kreikan demoniryhmä Septicflesh (aiemmin Septic Flesh) ehti jo haudata instrumenttinsa Välimeren rantahiekkaan vuonna 2003 julkaistun Sumerian Daemons -levyn jälkeen, mutta nyt yhtye kokee uuden auringonnousun. Communion kutsuu yhteen Studio Fredmanin ammattimaisuuden, Prahan kaupungin sekä 80-henkisen orkesterin että 32-henkisen kuoron ja nipun okkulttisia sointuja. Tuloksena on kollaasi, joka näyttäytyy enimmälti osin kokonaisuutena kuin biisikimppuna. Levyn alkupuolella sekoitetaan raivoava ja pahaenteinen death/black metal edellä mainitun orkesterin taidonnäytteisiin, jotka yhtyeen kitaristi Christos Antoniou on säveltänyt. Olkoon kyseessä blastbeat-myrsky tai hitaampi manaus, riffeihin saadaan loitsittua jotakin erittäin mahtipontista, ja niinpä kokonaisuus on varsin yhtenäinen, mutta ei kuitenkaan valitettavasti mieleenpainuva - kuten saatekirjeessäkin sanotaan, musiikki on kuin okkulttisen elokuvan soundtrack, joka kuitenkin pysyttelee enemmän taustalla kuin hyökkää itse lavalle. Communionin toiset kasvot ja yleisesti ottaen levyn loppupuoli sisältävätkin yhtyeen tarttuvamman luonteen, joka tulee esille Sunlight/Moonlightin kaltaisissa, Paradise Lostilta tuomiopäivän synkkyyden ja melankolisuuden varastaneissa kappaleissa. Näissä Spiros "Seth" Antonioun tehokas karjunta saa vastapainoa kitaristi Sotiris Vayenasin puhtaista osuuksista. Persepolisin lead-kitarat ja hidas junnaus tuovat taas mieleen Swallow The Sunin. Voisikin sanoa, että Communion sitoo mielenkiintoisella tavalla tarttuvaa mainstreamia ja väkivaltaista ja pahuutta sykkivää undergroundia näistä edellä mainitun ottaen hieman yllättäen pistevoiton jälkimmäisestä. Studio Fredmanin vahvan mureaa kitarasoundia myöten levy on tehty huolella mutta ei liian varovaisesti. Ennakkoluulottomuutta Septicfleshilta siis löytyy, mutta näinkin kunnianhimoisten ja abstraktien visioiden toteuttaminen ei aina käy helposti. Babel's Gatessa yhtye esimerkiksi sulloo kolmeen minuuttiin jos jonkinlaista tyylisuuntaa, mutta itse kappaleesta ei jää mieleen paljoakaan muistijälkiä. Levy on kuitenkin sen verran toimiva kreikkalaisen black/death metalin ja avantgarden yhteensulauma, että Septicfleshin paluu metalliareenalle on oikeutettu.