Logo - Slayer - Ranneke

Slayer kiertää loppuvuoden aikana Megadethin ja Anthraxin kanssa. Mutta liittyykö Metallica muun ryhmän keulakuvaksi taas ensi vuonna?

Slayerin melkeinpä päästä varpaisiin tatuoitu kitaristi Kerry King istuskelee Porin Sonisphere-festivaalin artistialueella. Äärimmäisen kova myrsky on juuri pyyhkäissyt alueen yli ja King kummastelee - aivan aiheesta - nopeaa säätilan muutosta.

Olen aina luullut, että Pohjoismaat ovat esimerkiksi sääoloiltaan hyvin stabiileja; ei maanjäristyksiä, ei tornadoja ja niin edelleen. Pitänee korjata tuota käsitystä ainakin jonkin verran, mies päivittelee.

Reilua tuntia aikaisemmin päättynyt Slayerin keikka on puolestaan tarjonnut tutun metallimyrskyn kymmenien tuhansien paikalle saapuneiden festarivieraiden iloksi. Aivan entisellään kalifornialaisen thrash-legendan tykitys ei kuitenkaan visuaalisesti ole, johtuen basistilaulaja Tom Arayan muutamien kuukausien takaisesta selkäleikkauksesta.

Onhan se hieman outoa, kun Tom ei pysty enää heiluttamaan päätään musiikin tahdissa, lääkärin määräyksestä johtuen. Ehdin kuitenkin tottua miehen tukan pöllyämiseen viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana, King naurahtaa.

King on itsekin joutunut "ottamaan iisisti" silloin tällöin. Ja siinä tapauksessahan puhutaan jo todella oudon näköisestä Slayer-keikasta, kun kaksi kolmesta eturivin miehestä (se kolmashan on kitaristi Jeff Hanneman) ei tee melkeinpä taukoamatonta headbanging-liikettä.

Totta! Olin juuri äskettäin jonkun kummallisen viruksen kourissa muutaman päivän ajan ja myös tasapainoaistini heitti melkoista kuperkeikkaa. Jouduimme perumaan yhden keikan ja muutama seuraavakin sujui omalta osaltani hyvin rauhallisesti. Olisin varmasti kaatunut lavalle rähmälleni, mikäli olisin riehunut tuttuun tyyliini, kitaristi kertoo.

Alkukesällä 2010 soineet Big Four -keikat sen sijaan sujuivat loistavasti niin Slayerin kuin Anthraxin, Megadethin ja Metallicankin osalta. Kyseessähän oli ensimmäinen kerta, kun nämä neljä suurta amerikkalaista thrash-yhtyettä nousivat peräjälkeen samalle lavalle.

Ensimmäinen Big Four -keikka soi Varsovassa kesäkuun puolivälissä ja paikalle saapui 81000 fania! Olihan se uskomattoman hieno fiilis, vaikka olenkin vuosien mittaan tottunut kaikenlaiseen. Päivittelin muiden yhtyeiden jäsenille backstagella, että "katsokaa nyt tätä hurjaa meininkiä, meidän olisi pitänyt ryhtyä tähän touhuun aikaisemmin". Onneksi yhteiskeikat kuitenkin tapahtuivat myöhään kuin eivät milloinkaan, King hymähtää.

Miksi thrash metal on niin kiinnostavaa juuri nyt?

En oikein tiedä! Mutta toki me neljä yhtyettä olemme olleet olemassa jo niin pitkään, että faneja on ehtinyt kertyä monista sukupolvista, niin isistä kuin pojistakin. Onneksi metallifanit ovat myös hirvittävän uskollisia suosikkibändeilleen - jos he ihastuvat johonkin yhtyeeseen, niin tämä into kantaa parhaimmillaan koko elämän läpi. Vai oletko kuullut jonkun sanovan, että "joo, Slayer oli ihan kiva bändi, pidin heistä silloin yhtenä kesänä, mutta sitten löysin Lady Gagan", kitaristi nauraa.

Raskaan musiikin historiankirjoja peruuttamattomasti muuttaneet Big Four -keikat tapahtuivat Sveitsissä ja Itä-Euroopassa. Suurin osa maailmasta jäi siis nuolemaan näppejään. Lokakuun lopulla ilmestyvälle "The Big 4 Live From Sofia, Bulgaria" -Blu-ray/dvd:lle riittääkin varmasti kysyntää.

"The Big 4 Live From Sofia, Bulgaria" on näyttävä paketti ja se perehdyttää oivalla tavalla Sofian kesäkuisiin tunnelmiin. Mutta onhan metallikonsertti silti parhaimmillaan hyvinkin fyysinen kokemus ja tämän vuoksi toivonkin hyvin paljon, että Big Four -keikat saisivat jatkoa mahdollisimman pian. Mutta Metallicastahan kaikki on kiinni - sitten kun heidän suunnaltaan käy käsky niin me muut kyllä olemme valmiina.

Metallican rumpali Lars Ulrich on alustavasti ilmoittanut, että Big Four -kiertue voisi saada jatkoa vuonna 2011.

Niinpä. Kuten sanottua, me olemme valmiina. Mutta olisihan se vähintään oikeutettua, että neljä suurta amerikkalaista thrash-yhtyettä esiintyisivät myös kotimaassaan...

www.slayer.net