Enkeli ja paholainen
- Peter Kupfer (03.04.2012)Tenacious D:tä on aina hypetetty rankasti, mitä kaikki eivät ymmärrä. Mikä ihmeen orkesteri kutsuu itseään "hupiduoksi" ja kokoaa musiikkihistoriallista palapeliä tarkoituksenaan tulla "maailman suosituimmaksi bändiksi"? Kaikkein oudointa lienee kuit...
Lue lisääTenacious D:tä on aina hypetetty rankasti, mitä kaikki eivät ymmärrä. Mikä ihmeen orkesteri kutsuu itseään "hupiduoksi" ja kokoaa musiikkihistoriallista palapeliä tarkoituksenaan tulla "maailman suosituimmaksi bändiksi"? Kaikkein oudointa lienee kuitenkin se, että duon konsepti toimii - tai ainakin Jack Black ja hänen kaverinsa Kyle Gass ovat menestyneet äärimmäisen hyvin.
Rize of the Fenix on bändin kolmas täyspitkä mutta oikeastaan ensimmäinen virallinen studiolevy - ensimmäinen levy oli kokoelma tv-esiintymisiä ja toinen Pick of Destiny -leffan soundtrack - minkä vuoksi kriitikoilla olisi kaikki mahdollisuudet dissata bändiä. Tuhti duo ei siitä välitä. Päinvastoin - he jopa vääntävät vitsiä kritiikistä ja nauravat itse itselleen.
Mitä näiltä herrasmiehiltä sitten pitäisi kysyä puhelinhaastattelussa? Mihin minun pitäisi varautua? Valmistautumisaikaa ei ollut paljon, joten haastattelijaparka istahti käytännössä dynamiittikasan päälle ja toivoi, ettei haastateltavilla olisi tulitikkuja. Ikävä kyllä heillä oli, ja he olivat myös valmiina raapimaan niitä.
JB ja Kage ottivat komennon haastattelun ensimmäisestä sekunnista alkaen ja nauroivat, herjasivat ja tekivät vähä-älyisiä kommentteja minkä kerkesivät. Haastattelija oli voimaton eikä voinut kuin vakuutella, että tässä on tarkoitus tehdä ihan vakavaa haastattelua. Lopulta päätin ehdottaa roolileikkiä, jossa toinen kaksikosta on enkeli ja toinen paholainen. Sovimme, että kumpikin vastaa samoihin kysymyksiin, jolloin herrat saisivat pelleillä niin paljon kuin haluavat mutta saattaisivat myös vahingossa kertoa jotain uudesta levystä.
Kaksikko innostui ehdotuksesta suuresta, ja roolijako oli selvä: JB, joka härnää jatkuvasti Kagea, on paholainen, ja Kage enkeli - tai niin päätettiin pitkän jankutuksen päätteeksi, koska kumpikin halusi tietenkin olla paholainen. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä kumpikin omaksui pian roolinsa.
Maailmassa on yli seitsemän miljardia ihmistä. Miksi ihmeessä Jumala on valinnut nämä kaksi kummajaista kantamaan rock'n'rollin soihtua?
Kage (enkeli) sanoo, ettei tiedä, mutta hän on kuitenkin iloinen, että on yksi valituista. JB, paholainen, miettii vastaustaan paljon kauemmin ja vastaa sitten: "Tämä on paha kysymys, koska en usko Jumalaan. Mutta koska Hänkin on pullea, charmantti ja idealistinen mies, hän valitsi meidät."
Kaksikko on siis saanut jumalaisen armolahjan, mutta miksi ensimmäisen varsinaisen studiolevyn julkaiseminen kesti niin kauan? Tenacious D rokkaa sen verran rankasti, että se ei selvästikään ole pelkkää stand up -komediaa (ja rummuissa on Dave Grohl, jolla on taatusti parempaakin tekemistä kuin autella kahta pellehermannia). Jutussa on pakko olla jotain muutakin. Esitän jälleen saman kysymyksen: miksi?
"No, meillä ei ole tällä hetkellä omaa tv-ohjelmaa eikä leffaa", enkeli aloittaa, mutta paholainen keskeyttää hänet: "Kyle, miksi? Miksi? Vastaa nyt kunnolla. Mikä vastaus tuo muka on?" Enkeli alkaa änkyttää, jolloin paholainen omii puheenvuoron.
"Ai miksi? Koska oli jo aikakin. Koska nämä ovat jumalaisia biisejä. Jätimme viimein apupyörät pois ja teimme ihan oikeita kappaleita. Onko fillareissa siellä päin apupyöriä? Sellaisia ylimääräisiä pyöriä, joita skidit käyttävät, ennen kuin oppivat ajamaan pyörällä?" Seuraa naurunremakka, jonka jälkeen yritän taas palata asialinjalle.
Keitä ovat Jack Black ja Kyle Gass? Tiedän, että miehet ovat koomikoita, joilla oli oma tv-ohjelma ja jotka esiintyivät useissa videoissa. Black on menestyvä ääninäyttelijä, jolla on ollut monenlaisia projekteja, muun muassa tietokonepeli Brütal Legend. Mutta nämä ovat pelkkiä faktoja. Jos kaksikolla olisi 30 sekuntia aikaa kuvailla kumppaniaan, mitä he kertoisivat?
Paholainen aloittaa: "Kyle on uskomattoman älykäs, mahtava ja lahjakas muusikko [Kyle tuhahtaa nauruun], ja Jack on yhden miehen kävelevä viihdekeskus, hyväsydäminen ihminen, joka viihdyttää massoja." Paholainen vaikenee ja kuuntelee raikuvia suosionosoituksia. Alkaa käydä selväksi, että paholainen on Gass/Black-duon vahvempi osapuoli (miksi sen aina pitää olla niin?)
Mutta onko kaksikon ystävyys aitoa? "Tietenkin on, siitähän koko bändissä on kysymys. Miksi sinä sitä epäilet?" paholainen tivaa. Ai miksi? Koska Kyle tuntuu aina olevan uhri, joka pelkää joutuvansa väkivallan kohteeksi! "Ai, okei! Se on kyllä totta. Meidän ystävyytemme on kuitenkin tosi ainutlaatuista, ja mikäli Kyle vastaa tähän kysymykseen väärin, vedän sitä pataan. Ainahan parhaita kavereita vähän kiusataan. Mutta hei, oikeastaan voisit jättää Kylen rauhaan ja olla tenttaamatta tyypin tunteita. Ne ovat ihan meidän välisemme asia." Selvä, tähän on turha jumittua. Kaikki nauravat taas.
Tenacious D tekee monenlaisia asioita, ellei peräti mitä tahansa, ja menestys on osoittanut, että he tekevät myös jotain oikein. "Tulemme pian rokkaamaan Euroopan raiteiltaan", enkeli ja paholainen lupaavat.
No, osaamme varmasti arvostaa miesten showta - sillä kaikesta pelleilystä ja itseironiasta huolimatta kyseessä on kuitenkin bändi, joka soittaa tarttuvaa, rehellistä, käsintehtyä, vanhaa kunnon rockia. Kuka tietää, ehkä Tenacious D:sta vielä tulee "maailman suosituin bändi"!