Beyond Hell Skull - Volbeat - Naisten toppi

Tanskalaisnelikko Volbeat on tuoreella "Outlaw Gentlemen & Shady Ladies" -pitkäsoitolla hurjassa iskussa. Pysäyttämättömältä kuulostava bändi on löytänyt sielunsa syvimmät salat.

Volbeatin karismaattinen ja läpeensä tatuoitu laulajakitaristi Michael Poulsen jaksaa hymyillä leveästi, vaikka muusikko onkin joutunut kohtalaisen kovan kevätflunssan kouriin - ja tämän sairastumisen ajankohta on vieläpä erityisen ilkeä, sillä valtavaan suosioon viime vuosina nousseen pohjoismaalaisyhtyeen on määrä aloittaa "Outlaw Gentlemen & Shady Ladies" -albuminsa maailmankiertue juuri tänä samana iltana.
Poulsen myöntää arasti hymähtäen, että paineita on "jonkin verran". Lausunto ei kuulosta lainkaan liioitellulta, sillä Volbeatin kotikaupungissa Kööpenhaminassa sijaitseva maineikas Vega-konserttisali on myyty loppuun aikoja sitten. Tämä on kuitenkin vasta alkusoittoa, sillä Volbeatin on tänään määrä soittaa useampiakin uusia kappaleita ensimmäistä kertaa livenä uuden kitaristinsa Rob Caggianon kanssa. Anthraxista vapaaehtoiset lähtöpassit muutamia kuukausia sitten ottanut amerikkalaismuusikko liittyi viime syksynä Volbeatin uuden albumin kimpussa työskennelleeseen ryhmään, mutta tanskalaisryhmän täysimittainen jäsenyys tuli kuitenkin täysin puun takaa.

- Pidän kovasti Anthraxin tuoreimman "Worship Music" -levyn soundimaailmasta ja Rob toimi tuon albumin tuottajana. Keskustelin hänen kanssaan muutamaankin otteeseen musiikin tekemisestä ja päätimmekin sitten tehdä yhteistyötä Volbeatin maailmassa. Rob lensi sitten luoksemme viime syksynä ja ryhdyimme hiomaan uusia kappaleitamme, Poulsen kertoo.

- Huomasin melkein saman tien, että Volbeatin ja Robin välinen yhteistyö toimii suorastaan loistavasti. Tein muutaman aihion kohdalla jopa niin, että jätin biisin keskelle tahallani puolen minuutin verran tyhjää ja pyysin sitten Robilta ideoita tuon tilan täyttämiseksi. Olin suorastaan lentää takamuksilleni, kun hän sitten palasi asiaan joitakin päiviä myöhemmin. Rob oli nimittäin säveltänyt mukaan aivan loistavia juttuja!

Mutta miten Caggiano liittyi osaksi Volbeatin varsinaista kokoonpanoa?

- No, edellinen kitaristimme Thomas Bredahl joutui lähtemään yhtyeestä loppuvuodesta 2011 ja mehän sitten heitimmekin kaikki viime vuoden keikat muun muassa Mercyful Fatessa aikaisemmin soittaneen Hank Shermannin kanssa. Hank on loistava muusikko ja hieno ihminen, mutta hän on myös hyvin kiireinen omien juttujensa kanssa, aloittaa Poulsen.

- Tiesimme siis koko ajan, että tämä Hankin "Volbeat-pesti" on valitettavasti vain väliaikainen ratkaisu. No, olimme työstäneet "Outlaw Gentlemen & Shady Ladies" -levyä jo hyvän aikaa, kun sitten eräänä päivänä Rob soitti erääseen kappaleeseen tyylikkään kitarasoolon. Kun tämä soolo oli saatu onnistuneesti purkkiin niin heitinkin Robin suuntaan täysin luontevan kysymyksen: "Hei, sinä näytät soittavan seuraavalla Volbeat-levyllä ja me tulemme muutenkin loistavasti toimeen - miksi et siis liittyisi bändin täysimääräiseksi jäseneksi?". Robin pasmat menivät ymmärrettävästi hieman sekaisin tämän puskista tulleen kysymyksen johdosta ja pian mies poistuikin studiolta tuon päivän osalta, sillä hänen ajatuksensa liikkuivat jossakin muualla kuin tuotantotehtävissä. Rob mietti kysymystäni sen illan ajan omalla tahollaan ja vastasi yksiselitteisen myöntävästi seuraavana päivänä. Se oli hieno hetki meille kaikille!

Selvä. Lähdetäänpä sitten tutkimaan "Outlaw Gentlemen & Shady Ladies" -levytystä hieman tarkemmin ja poraudutaan albumin maailmaan sen otsikon kautta. Volbeatille tyypillinen "kaksiosainen" nimihän suorastaan huutaa jonkinlaista selitystä.

- Kun olin pikkupoika, niin minulla oli tapana katsella vanhoja kunnon lännenelokuvia isäni kanssa. Näiden leffojen maailma viehätti minua suuresti ja erityisen kovan vaikutuksen tekivät ne "herrasmieshenkiset lainsuojattomat", jotka toki ryöstivät pankin jos toisenkin silloin tällöin, mutta yhtä lailla nämä karskit kaverit saattoivat taluttaa vanhan rouvan vilkkaan kadun yli. Samalla tavalla ne villin lännen salaperäiset naiset, usein juuri lainsuojattomien ystävättäret, liikuttivat pienen pojan mielikuvitusta, Poulsen kuvailee.

- Päätinkin sitten hypätä uuden levyn myötä tähän ajatuksiani vuosikausia ruokkineeseen maailmaan ja kertoa niin oikeasti eläneiden hahmojen kuin keksittyjen henkilöiden tarinoita kappaleissa kuten "Black Bart", "Doc Holiday", "Lola Montez" ja "Pearl Hart". Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään puhdasverinen konseptilevy, sillä sieltä löytyy myös toisenlaisia kertomuksia. Mainittakoon esimerkkeinä vaikkapa tanskalaisen raskaan musiikin legendan King Diamondin kanssa esitetty "Room 24" tai jenkkiläiseltä Young The Giant -bändiltä lainattu "My Body".

Näistä kahdesta kappaleesta pitääkin kysyä hieman tarkemmin. Muun muassa Metallicaa kovasti innoittanut King Diamond ei nimittäin usein muiden levyillä vieraile eikä kovin tavallista ole sekään, että rockbändi lainaa kappaleen toiselta suhteellisen nuorelta ja ajankohtaiselta yhtyeeltä.

- Jouduin amerikkalaisessa hotellihuoneessa eriskummallisen kokemuksen kouriin. Heräsin säpsähtäen eräänä yönä, mutta en pystynyt liikkumaan lainkaan eikä suustani tullut ulos mitään pientä kähinää kummempaa. Samalla tunsin, kun joku tumma voima painoi rintakehääni ja lopulta luulin melkeinpä tukehtuvani. Onnistuin kuitenkin nukahtamaan jollakin ilveellä, mutta vähän ajan kuluttua heräsin toisen kerran ja kävin uudelleen läpi nämä samat asiat. Se oli todella pelottavaa, Poulsen huokaisee.

- No, tunnen King Diamondin jo vuosien takaa, ja kerroin tämän tarinan hänelle. King huomautti, että kyseessä oli tila nimeltään unihalvaus tai sitten huoneessa oli yksinkertaisesti joku paha henki. Niin tai näin, mutta päätin tehdä tästä kokemuksesta kappaleen ja suureksi ilokseni King lupautui duetoimaan sanoituksen minun kanssani!

Entä lainabiisi "My Body"?

- Se syntyi, kun tajusin Volbeatin aina versioineen Hank Williamsin kaltaisten jo menehtyneiden artistien kappaleita. Kuulin sitten "My Bodyn" amerikkalaisen radioaseman ohjelmavirrassa ja havahduin heti, että onpa hieno biisi. Mietin asiaa ja tulin pian siihen tulokseen, että mehän voisimme tehdä kappaleesta oman näkemyksemme. Näin tapahtuikin ja versiomme onnistui kaikin puolin mainiosti!

Kokonaisuutena "Outlaw Gentlemen & Shady Ladies" soundaa onnistuneimmalta ja yhtenäisimmältä Volbeat-albumilta tähän mennessä. Palaset tuntuvat loksahtaneen lopullisesti kohdalleen ja bändin niin kutsuttu "elvismetalli", eli 50-luvulta vaikutteita hakevan rock 'n' rollin ja raskaan modernin metallin liitto, tuntuu luontevammalta kuin koskaan aikaisemmin.

- Olen todella iloinen näiden tuntemuksiesi vuoksi, sillä olen täsmälleen samaa mieltä, Poulsen nyökkää.

- Mehän soitimme viime vuoden viimeisen keikkamme elokuussa, Wackenin jättimäisellä festivaalilla Saksassa, ja siellä kohdatut kymmenet tuhannet fanit antoivat meille mahtavan fiiliksen uusien biisien kirjoittamista ajatellen. Käytimmekin sitten kuukausia ja kuukausia uuden materiaalin hiomiseen ja minusta tämä huolellisuus kuuluu levyltä, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Kirjoitimme myös varsin runsaasti uutta materiaalia ja pystyimmekin sitten valitsemaan tuoreelle levylle vain ne kaikista onnistuneimmat ideat.

Oletko muuten koskaan miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että Volbeat julkaisisi tuplalevyn - eli siis laittaisitte ne rockbiisit yhdelle levylle ja raskaat paahtopalat toiselle?

- Toki tällainen vaihtoehto on käynyt joskus mielessä, mutta eräs Volbeatin vahvuuksista on juuri tämä kaksijakoisuus. Jos jakaisimme erilaiset biisit omille levyille, niin meistä saattaisi tulla jotenkin... tavallisempi ja tylsempi rockbändi, naurahtaa Poulsen.

- Jos taas julkaisemme jonakin päivänä kokoelman niin sitten idea on toki uuden miettimisen arvoinen. Tuntuu varsin loogiselta ajatukselta, että laitamme yhdelle kokoelman levylle hevibiisit ja niin edelleen.

Sen kokoelman aika tulee taatusti jonakin päivänä, mutta tällä hetkellä Volbeatin katse suuntautuu tiukasti maailman eri kolkkiin. Sauna Open Air -festivaalille Tampereelle kesäkuun alkupuolella saapuvan bändin "Outlaw Gentlemen & Shady Ladies" -maailmankiertue nimittäin kestää pitkälle vuoteen 2014 - ja ehkäpä jopa vuoden 2015 puolelle asti.

- Rakastan edelleen rundaamista sydämeni pohjasta, vaikka kiertäminen onkin joskus todella raskasta. Jos olet vaikka kipeänä, niin onhan se todella haastavaa nousta lavalle ja yrittää viihdyttää kaikkia ainutkertaista Volbeat-kokemusta hakevia faneja, Poulsen kuvailee.

- Mutta en missään nimessä halua valittaa, sillä olemme saaneet toteuttaa unelmiamme jo muutaman vuoden ajan eikä loppua onneksi ole näköpiirissä - vaikka me toki heitämmekin jokaisen keikkamme sillä intensiteetillä, että mikäli tämä jää viimeiseksi vedoksi niin eipähän tarvitse katua mitään!

Volbeatin suosio on noussut nopeasti, mutta menestys ei silti näytä tuntevan rajoja.

Kööpenhaminalaisen "elvismetalliyhtye" Volbeatin kaltaisia menestystarinoita onkin jo tullut melkeinpä ikävä. Innostavia orkestereita tuntui takavuosina nousevan usein niin sanotusti "puun takaa", ilman valtavaa ennakkohypetystä tai suuren levy-yhtiön loputonta markkinointibudjettia. Tänä päivänä tilanne taas vaikuttaa sellaiselta, ettei mitään suurta tapahdu sattumalta.

Onneksi poikkeuksiakin löytyy. Deathmetal-yhtye Dominusin raunioille vuonna 2001 perustettu Volbeat todisti vuoden 2007 "Rock The Rebel / Metal The Devil" -albumilla, ettei nykyinen tilannekaan onneksi ole aivan luonnehditun mustavalkoinen. Pienen Mascot Records -yhtiön julkaisema "Rock The Rebel / Metal The Devil" ryhtyi niittämään yllättävänkin suurta suosiota, ilman suurta markkinointikoneistoa, ja seuraavana vuonna ilmestynyt "Guitar Gangsters & Cadillac Blood" räjäyttikin jo sen kuuluisan pankin. Esimerkiksi suomalaiset olivat totaalisen myytyjä Volbeatin lyödessä tiskiin monipuolisen "elvismetalli-keitoksensa". Samalla yhtye todisti, että kiinnostava musiikki riittää, eivätkä rahakkaat taustavoimat ole mikään välttämättömyys.

Suomesta puheen ollen; eräs ikimuistoisimpia keikkojamme oli Oulun Teatrian-konsertti tammikuussa 2009. Olimme olleet siinä vaiheessa jonkin aikaa keikkatauolla ja sellainen "rock 'n' rollin villi maailma" tuntui taas aika kaukaiselta jutulta. Sitten lensimme Helsinkiin ja edelleen Ouluun ja meistä tuntui, että olemme saapuneet vähintään maailman katolle, laulajakitaristi Michael Poulsen nauraa.

Sitten menimme soundcheckiin ja huomasimme Teatrian olevan aivan valtava paikka. Että huhhuh, tännehän täytyy tulla aivan poskettomasti ihmisiä, että tila täyttyisi edes puolilleen. Sitten joku huomautti, että niin, sali on muuten myyty loppuun jo ennakkoon. Se oli nimenomaan eräs niistä hetkistä, jolloin tajusin Volbeatin saavuttaneen jotakin!

Syyskuun puolivälissä ilmestynyt "Beyond Hell / Above Heaven" -pitkäsoitto, yhtyeen neljäs, sai siis kunnian laskeutua innokkaasti odottavien korvaparien maailmaan. Jopa odotettuakin monipuolisemmalta albumilta löytyy lauluja "melkein Slayer-pastissista melkein Baseballsilta kuulostavaan kevyt-rockabillyyn".

Meillä oli aikamoinen nippu valmiita biisejä jo hyvissä ajoin. Kuuntelimme niitä sitten porukalla ja mietimme sen jälkeen, millaisia kappaleita kokonaisuus vielä kaipaisi. Esimerkiksi rumpalimme Jon Larsenin mielestä levystä oli jossakin vaiheessa tulossa liian kevyt ja kirjoitimmekin sitten pari rankempaa ja selkeisiin metalliriffeihin perustuvampaa palaa.

Tuoreiden kappaleiden kirjoittaminen otti oman aikansa, mutta studiossa Volbeat ei enää tuhlannut tunteja.

Joskus takavuosina monet yhtyeet viettivät studiossa kuukausia tai jopa vuosia. Eikös Def Leppardkin nauhoittanut "Hysteria"-albumiaan kolmen vuoden aikana? No, myihän se sitten parikymmentä miljoonaa, Poulsen nauraa.

Mutta studiossa roikkuminen ei ole meidän juttumme. "Beyond Hell / Above Heavenin" nauhoittaminen kesti kolmisen viikkoa ja se riitti aivan mainiosti. Harjoittelimme kappaleet melkoisen valmiiksi ja soitimme ne sitten alta pois. Ei siihen tuon kauempaa kulunut.

Volbeat on kaiken huipuksi noussut Metallican James Hetfieldin uudeksi suosikkiyhtyeeksi - tai ainakin yhdeksi niistä. San Franciscon metallijättiläinen nappasikin Volbeatin Yhdysvaltain-kiertueensa lämmittelijäksi viime vuonna.

Olihan se huikeata, vaikka ensimmäinen keikka olikin melkoista painajaista. Kiertue alkoi Toronton suuresta Air Canada Centrestä ja me emme ehtineet tehdä edes soundcheckia. Jouduimme siis periaatteessa täysin kylmiltään Metallican ruumisarkun muotoiselle lavalle, noin kahdenkymmenen tuhannen ihmisen eteen. Silloin jännitti ehkä enemmän kuin koskaan, mutta onneksi selvisimme tilanteesta ehjin nahoin. Seuraavana iltana oli jo paljon helpompaa ja loppukiertue olikin oikeastaan pelkkää juhlaa. Metallica ja heidän teknikkonsa eivät myöskään olisi voineet olla ystävällisempiä meitä kohtaan - toivottavasti pääsemmekin taas joskus heidän matkaansa, Poulsen nauraa.

www.volbeat.dk

Teksti + kuvat: Timo Isoaho

Volbeat on väläyttänyt hienoja keikkoja muun muassa Rock am Ring-, Rock am Park- ja With Full Force -festareilla, lämmitellyt menestyksekkäästi Metallican ja AC/DC:n kaltaisia areenabändejä ja kiertänyt maanteitä ahkerammin kuin rekkakuskit konsanaan. Tanskalaisen rockabilly/country/metalli-bändin fanien ei tarvitse pettyä tänäkään syksynä, sillä Volbeat lähtee pian keikoille promotoimaan uutta "Beyond Hell / Above Heaven" -levyään.

Bändin tyyli kiteytyy hyvin sen nokkamieheen Michael Poulseniin: vaikuttavan karskin mutta varsin mukavan miehen musta, viimeisen päälle kammattu heitto, Motörhead-t-paita ja käsivarsien runsaat tatuoinnit (joiden seasta erottuvat muun muassa nimet "Elvis Aaron Presley" ja "Social Distortion") summaavat erinomaisesti, mistä Volbeatin musiikissa on kyse. Kööpenhaminalaiskvintetti on nyt saanut purkkiin levyn, joka vakuuttanee kyynisimmätkin kriitikot (joita tuskin on enää montaakaan jäljellä). Tanskanmaassa ei ole mitään mätää!

"Unelmoimme siitä, että joskus Metallica vielä lämmittelee meitä", Poulsen sanoo ja väläyttää ilkikurisen hymyn. "Totta puhuen meillä ei ole pahemmin valittamista. Olemme edelleen ihan tavallisia kavereita emmekä mitään glämmäreitä tai rocktähtiä. Ostin juuri pienen talon, jonka eteen olen paiskinut kovasti töitä. Asiat eivät voisi käytännössä paremmin sujua -- jos unohdetaan se, että Tanskassa on käsittämättömän korkea verotus."

Verokarhun häirinnästä huolimatta Volbeat on saanut aikaan entistäkin vahvemman ja tyrmäävämmän paketin, joka panee paremmaksi jokaisella osa-alueella: mukana on enemmän countrya, enemmän rock'n'rollia ja enemmän metallia. Levyllä kuullaan myös päätös punkrockrikostarinalle, joka alkoi bändin vuonna 2008 julkaistulla menestyslevyllä.

"'7 Shots' ja 'The Mirror and the Ripper' päättävät tarinan ja kertovat jälleen kaverista, joka on kokenut elämässään todella rankkoja juttuja. Tyyppi on toisaalta täysin menetetty tapaus, mutta yhtäältä hänellä on myös hyvä sydän, ja siksi tunnelin päässä pilkahtelee toisinaan valoa. Levyn nimi kuvaa sitä, että on hyväksyttävä sekä hyvä että paha ja ymmärrettävä, miten kaikki asiat nivoutuvat yhteen. Pitää ottaa vastuu omista teoista eikä vain syyttää muita. Jokaisella ihmisellä on omat demoninsa. Volbeat ei ole poliittinen eikä uskonnollinen bändi, mutta nimellä halusin vähän leikitellä taivaan ja helvetin käsitteillä. Jos helvetissä kaivautuu tarpeeksi syvälle, saapuuko taivaaseen?"

Jäljellä on enää yksi olennainen kysymys. Elääkö Elvis? "Hei, Kunkku kuopattiin ajat sitten", Poulsen nauraa. "Tiedän tasan tarkkaan, että Elvis on haudattu Gracelandiin, koska menin siellä naimisiin pari kuukautta sitten!" Onneksi olkoon -- ja keikalla nähdään!