Nightcrawler - Nyt joko kuvataan, tai itketään ja kuvataan. 

En yleensä jaksa lähteä leffaan, jos elokuvan lajityypiksi on asetettu joko draama tai jännitys. Tämänkertaisen elokuvan kuvauksessa mainittiin molemmat: Nightcrawlerin (2014) genreiksi on määritelty draama, jännitys ja rikos. Tein poikkeuksen normaalista, ostin lipun netistä ja lähdin ex tempore arkielokuvaan. Keskiviikkoillasta tulikin mielenkiintoinen, kun valkokankaalla alkoi tapahtua. Tämä Dan Gilroyn ohjaama ja käsikirjoittama elokuva kertoo omalaatuisesta persoonastaan Louis Bloomista (Jake Gyllenhaal), joka perustaa yrityksen, Video Production Networkin, ja rupeaa kuvaamaan materiaalia Los Angelesin uutiskanaville. Kuvamateriaalin aiheena on tapaturmat ja rikokset, joita molempia tapahtuu kaupungissa enemmän kuin tarpeeksi.

Elokuva alkaa pääosassa olevan Louisin eräänlaisella esittelyllä, jossa selviää aika nopeasti, mikä hän on miehiään: hiukan syrjäytynyt ja omituinen varas, joka on tottunut hankkimaan elantonsa millä keinolla hyvänsä. Tämä ennakkoluuloton ja härski ote työntekoon ja tienaamiseen auttaa Louisia pääsemään kiinni leivänsyrjään, kun hän sattuu eräälle tapaturmapaikalla, näkee siellä freelancer-uutiskuvaajan ja kiinnostuu hommasta itsekin. Alkupääoman, tai siis välttämättömimmät varusteet kuvaamista varten, Louis hankkii innovatiivisella vaihtokaupalla, jossa kukaan muu kuin hän itse ei voita: siis varastamalla.

Elokuvan juoni etenee hieman hitaasti ja alussa tuntuikin siltä, että punaista lankaa on vaikea löytää. Onneksi tämän, ehkä jopa tylsänkin tuntuisen, alun yli pääsee Louisin luotaantyöntävän olemuksen luoman jännityksen avulla. Hahmon ilmeinen outous on jollain ihmeellisellä tavalla lumoavaa ja katsoja imeytyy odottamaan hänen jokaista liikettään tai päätöstään. Tämä sopii erittäin hyvin elokuvan tyyliin, jossa musiikki ja miljöö ovat jatkuvassa ristiriidassa ja huumori mustaa ja kieroa. Myös elokuvan keskittyminen yöllisiin tapahtumiin komppasi hienosti Louisin mielenkiintoista sielunelämää. Nyt jälkeenpäin mietittynä en olisi uskonut, että tämänkaltainen tarina olisi toiminut lähellekkään yhtä hyvin yhtään eläväisemmän päähenkilön kanssa. Jake Gyllenhaal hoitaa hommansa hyvin - vaikka leffassa onkin vain neljä keskeistä hahmoa, siihen uppoutuu ja sen jaksaa katsoa loppuun vaivattomasti. Samaa ei kaikista jännityselokuvista voi todellakaan sanoa.

En ole pitänyt draama- tai jännityselokuvista juurikaan, mutta rikoselokuvat ovat joskus olleet ihan hyviä. Perinteisessä mielessä draamaa en Nightcrawlerista ihan kauheasti löytänyt paria poikkeusta lukuunottamatta, mutta koko tarinan ajan intensiivisesti rakentuva jännitys ei todellakaan jäänyt huomaamatta. Jännitys vie mukanaan ja ajantajun unohtaa täysin. Todellinen rikoselokuva tästä muodostuu hiukan yllättävällä tavalla, jonka joudutte kyllä itse mennä tarkistamaan. Itseasiassa taisin jopa hieman muuttaa mielipidettäni jännityselokuvista tämän kokemuksen myötä. Mitä muita hyviä jännitys- tai rikoselokuvia on olemassa? Siis jotain muita kuin se iänikuinen Ocean’s eleven.

Suosittelen tätä kaikille jännitys- ja rikoselokuvien ystäville. Tämä erittäin mielenkiintoinen ja paikoin jopa täysin ennalta-arvaamaton tarina yrittäjyydestä, sinnikkyydestä ja oman polun kulkemisesta vie mukanaan!

ps. Tää on vähän hullu.