Blade Runner 2049 – vaikuttava ja vakuuttava

Ei ole helppoa kirjoittaa mitään Blade Runnerin kaltaisesta kulttiklassikosta. Yhtään sen helpompaa ei ole myöskään lähteä kirjoittamaan sen jatko-osasta, juuri ilmestyneestä Blade Runner 2049 – elokuvasta. Kirjoitushetkellä tulee jo viikko elokuvan katselemisesta, enkä ole saanut kunnolla koottua ajatuksiani. Tämä on hyvä merkki, sillä jos leffa olisi ollut sitä tavallista, eli saman kierrätystä, tai vain uusittu versio samasta elokuvasta, olisi se sangen helposti lytättävissä. Blade Runner 2049 pelaa kuitenkin täysin uuden, 2 tuntia ja 45 minuuttia kestävän käden. Kyseessä ei ole bluffi – tuo käsi on oikeasti kova. Juttu ei sisällä isoja spoilereita.

Suora jatko-osa, eikä samma på svenska

Vaatii härkämäistä asennetta ja rohkeutta lähteä tekemään suoraa jatko-osaa tällaiselle oikeasti arvostetulle ja rakastetulle elokuvalle. Ilokseni sain huomata, että pelkästään Harrison Fordin näkemisestä vapautuvan nostalgiahormonin varaan elokuvaa ei ole rakennettu: Elokuva kantaa itseään vallan hyvin 2 tuntia ilman häntäkin. Kun vanhojen elokuvien kierrättäminen, uusintaversioiden ja samaan maailmaan löyhästi liittyvien elokuvien tekeminen on nyt kovasti muodissa, on ilo huomata, etteivät luovuus ja rohkeus tehdä ole kuolleet. Blade Runner 2049 on itsenäinen jatko-osa, joka ei vaadi ensimmäisen osan katsomista (lue: sinun täytyy katsoa se silti). Tärkeää on kuitenkin huomata elokuvien välille muodostuva silta. Sen lisäksi, että jatko-osalla on isompi merkitys, kun ensimmäisen osa on pohjilla, se toimii myös toiseen suuntaan: Ensimmäiseen osaan tulee vähän uutta, erilaista näkökulmaa. Olisi hirvittävän mielenkiintoista kuulla ajatuksia joltakulta, joka katsoisikin elokuvat käänteisessä järjestyksessä.

Uusi Blade Runner, uusi ilme

Blade Runner 2049 on moderni elokuva. Tämän päivän elokuvastandardeihin tottuneelle katsojalle alkuperäinen Blade Runner saattaa näyttäytyä liian hitaana, liian pitkänä ja ihan vaan liian outona. Pitkä on toki jatko-osakin: 2 tuntia 45 minuuttia vaatii jo pitkäjänteisyyttä ja istumalihaksia. Luojan kiitos, mikään toimintamättö 2049 ole, mutta moderni ote näkyy pienissä asioissa: Uskottavammat efektit, aavistuksen nopeampi leikkaus ja yleinen ulkoasu. Blade Runner 2049 on nimittäin ”nätti kuin sika pienenä” ja tätä tukemassa on äänimaailma, joka herättää väkisinkin ajatuksen ”Tämän takia ihmiset käyvät vielä elokuvateatterissa.” Visuaalisena kokemuksena se on täysin käsistä, joten toipumiseen kannattaa varata hetki. Sisällöltään se on kuitenkin sitä samaa pohdiskelevaa, totista scifiä, klassisesti aivan liikaa huomiota herättäviä Coca-cola & Atari-mainoksia unohtamatta. Elokuva, joka on vähän parempi kuin katsojansa.

Disney, näpit irti tästä

Kaiken kaikkiaan fakta on se, että fanien pahimmat pelot eivät tällä kertaa käyneet toteen, ja olemme ihan oikeasti saaneet todella hyvän jatko-osan yhdelle kaikkien aikojen klassikkoleffoista. Nyt vain täytyy toivoa, että kaikki rahanippuja pyörittelevät, sikaria polttelevat pamput ovat hereillä, ja tajuavat, että hyviäkin leffoja voi vielä tehdä. Ikävä kyllä Blade Runner 2049 mahtavuus ei ole lippuluukulla näkynyt, sillä sen tuotot ovat jääneet pahasti odotetusta. Kaiken kaikkiaan tämä voi kuitenkin olla pelastus, koska nyt emme todennäköisesti tule saamaan Blade Runnerille kolmatta osaa, reboottia, spinoffia ja omaa lastenohjelmaa Nelosen aamuihin. Niin kiinnostava kokonaisuus kuin Blade Runner onkin, se on viimeinen asia, jonka tahdon nähdä luisuvan esimerkiksi Disneyn vitivalkoisiin hansikkaisiin puettuihin nakkisormiin. Suosittelen sinulle kuitenkin lämpimästi, että katsot Blade Runner 2049, mutta varoitan: Se saattaa pakottaa sinut ajattelemaan.

Kiva tietää näin kolmelta aamuyöstä – Teemu Michael

The post Blade Runner 2049 – vaikuttava ja vakuuttava appeared first on EMP-blogi.