Miksi ostan saman pelin joka vuosi? Tapaus Fifa18

Kaikkein varmin syksyn merkki on se, että pelimarkkinoille saapuu taatusti ja ajallaan EA Sportsin vuosittaisten urheilupelien uusimmat painokset.  Osalle peliharrastajista tämä on vuoden kohokohta, mutta viime vuosina kasvava trendi on ollut kyseenalaistaa joka vuosi uuden pelin julkaiseminen. Jokaisen katsomani Fifa18 trailerin ja mainoksen alla on ollut useampi suolainen kommentti siitä, kuinka kyseessä on sama peli kuin viime vuonna. Ihmetystä herättää se, miksi kukaan maksaisi täyden pelin hinnan joka vuosi samasta pelistä, ja ratkaisuksi ehdotetaan esimerkiksi EA-boikottia. Kaiken tämän joukkohysterian keskellä tahtoisin kertoa, miksi ostan saman pelin joka vuosi.

Pimeiden syysiltojen valo, jo vuosikymmenten ajan

Vuosittain ilmestyvä uusintaversio ei ole mikään uusi rahastuskeksintö. FIFA ja NBA Live ovat ilmestyneet varmuudella joka vuosi vuodesta 94 lähtien, NHL aina vuodesta 1991 asti. Tämä on ollut siis toimiva käytäntö yli 20 vuoden ajan, joten voidaan olla varmoja siitä, että ihan pienellä barrikadeille kiipeämisellä tähän ei muutosta tule. Kyseinen EA sattuu vieläpä olemaan sen verran varakas ja vaikutusvaltainen firma, ettei sitä juuri hetkauttaisi fanien vastarinta: Pelien hinta putoaisi hetkeksi puoleen ja jo valmiiksi vapisevat selkärangat notkahtaisivat alta aikayksikön. Mutta pointti siinä on, että enää ei vuositasolla ole mahdollista ottaa samanlaisia teknologisia harppauksia, kuin kahdella aiemmalla vuosikymmenellä. Allaolevasta videosta käy hyvin ilmi, kuinka paljon kehitys on hidastunut:

Omista junioreista kovalla grindauksella edustusjoukkueeseen? Tylsää.

Jutun juoni ei siis olekaan grafiikassa, vaan siinä, että nämä ovat juuri urheilupelejä. Ei tarinavetoisia pelejä, kuten Fallouttia tai Assassin’s Creed voi julkaista joka vuosi uudestaan hieman parannellulla graafisella ilmeellä (poikkeuksena tietysti Skyrim, jonka näemmä pystyy julkaisemaan vuosittain uudestaan). Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji, kuningaslaji, jota on pelattu ainakin 150 vuotta, eikä se ole muuttunut oleellisesti, vaan kehittynyt hitaasti nykyiselleen. Vuodesta toiseen ne tahkoaa vihreällä nurmikentällä, kaksi joukkuetta, 11 vs 11, yksi pallo (pyöreä). Uusia kenttiä Fifa18 on vähän hankala luoda, mutta sen sijaan hulppeiden, oikeasta maailmasta löytyvien stadioneiden yksityiskohtien ja tunnelman siirtäminen peliin on upeaa seurattavaa.

Roberto Larcos ja entiset tulevaisuuden toivot

Yksi tärkeä asia on kuitenkin olemassa, joka yhdistää Fifa18 tarinavetoisempiin tovereihinsa: Hahmot. Ei ole yhdentekevää, kuka on se pelaaja, jolla onnistut pallon täräyttämään verkon perukoille, etenkin kun nykyään pelaajat jopa näyttävät itseltään pelkkien nimien lisäksi. On aivan eri asia voittaa täysin kuvitteellisella FC Madridilla ”European Cup”, kuin viedä omin kätösin vaikkapa Huuhkajat viimeinkin MM-kisoihin, ja laittaa Jolle Pohjanpalo ampumaan finaalissa vihellettyä rankkaria. Ja vaikka nostankin menneille suurille pelaajille hattua, tahdon silti suosikkijoukkueeseeni tuoreimman kokoonpanon, myös ne viimeisen siirtoikkunan viimeisellä minuutilla siirtyneet pelaajat. Paljon on kyse myös siitä, ketä EN halua joukkueeseeni: Olisiko vaikkapa menneisyyden ”tulevat lupaukset” kuten legendaarinen, myös KuPSissa pelannut Freddy Adu tai ManU:n keskikentän moottori Adnan Januzaj haluttuja joukkueeseesi 2017?

The most impressive clip of soccer ever made.

Fifa18 ja tarinatila, joka oikeasti kiinnostaa

Fakta on myös se, että kyllä pelisarja kuitenkin muuttuu joka kerta. Fifa17 tehtiin uudella pelimoottorilla, Frostbitella ja tämä näkyi uuden, upean ulkoasun lisäksi kaikenmaailman pieninä mörköinä. Esimerkiksi viive painalluksen ja pelaajan toiminnon välillä oli järkyttävä, ja pelissä tuli usein vahingossa lauottua, kun yritti tavoitella palloa ja sattuikin sen saamaan ennen aikojaan. Nyt kun Fifa18 on toinen julkaisu uudella pelimoottorilla, on siitä saatu enemmän irti: Mutta se on tuonut mukanaan omat ongelmansa. Ikään kuin ranskalaisissa automerkeissä, vikoja voisi kutsua jopa ominaisuuksiksi. Totta kai pelaajat vaativat korjauksia, ja niitä EA myös päivitysten muodossa tekee: Ainakin kesään asti, jolloin julkaistaan traileri seuraavasta Fifasta. Pelimoottorin lisäksi iso uudistus oli The Journey – tarinatila, jossa pelaaja astuu lupaavan nuoren talentin saappaisiin, ja marssittaa tämän menestykseen. Tarina jatkuu Fifa18 toisen kauden merkeissä, ja nyt liikkeellä on siirtohuhuja. Yllätyin itse, kuinka paljon minua oikeasti kiinnostaa Alex Hunterin tarina, etenkin kun tarina oikeasti jatkui: Sain huomata valinneeni joukkueekseni mestaruushuumassa Leicesterin. Nyt olen kuten tuo nuori läpimurtopelaaja luultavasti oikeasti olisi: Odotan siirtoa Euroopan isoihin seuroihin kuin kuuta nousevaa. Ja vaikka agentti (ja hahmo itsekin) hehkuttaa Real Madridia, ja itse Christiano Ronaldo käy välillä heittämässä pari kankeaa repliikkiä, niin valintani on FC Bayern München. Koska mä voin.

Jalkapallo kehittyy lajina koko ajan, niin myös Fifa. Siksi voin sanoa jo suurella varmuudella, että ostan ensi vuonna Fifa19. Kenties Nintendo Switchille, jos kaverini eivät kohta aktivoidu online-peliin kanssani pleikkarille.

Such a magnificent screamer – Teemu Michael

The post Miksi ostan saman pelin joka vuosi? Tapaus Fifa18 appeared first on EMP-blogi.