Aurora

Aurora – urbaania lappia ja rakkauden voimaa

Tuli eilen käytyä leffassa katsomassa jotain sellaista, mitä en koskaan kuvitellut leffassa katsovani. Tampereen Plevnassa pyörähti käyntiin keskiviikkoiltana klo 17:00 uusi suomalainen elokuva nimeltä Aurora. Syy miksi tämä oli niin kaukana omasta normaalista leffameiningistä on se, että en oikein pidä modernista suomalaisesta elokuvatuotannosta. Suomalaiset ja pohjoismaiset elokuvat ovat jotenkin synkkiä, melankolisia ja harmaita. Elokuvaviihteessä itseäni kiinnostaa lähinnä pako tästä todellisuudesta ja synkeä draama ei sen vuoksi oikein houkuta. Elämässä on niin paljon synkeitä ja todellisia asioita, että en sitä välttämättä haluaisi lisää elämääni maksusta, vaan arkiselle todelisuudelle vastapainoa. No pääsin kuitenkin toisen tarjouksesta tämän pätkän eilen katsomaan ja pakko sanoa, että viihdyin, nauroin ja Aurora oli parempi mitä odotin.

Elokuvan keskipisteenä on päihdeongelmainen nuori aikuinen, Aurora, jonka elämässä nallekarkit ei ole menneet ihan tasan. Auroralla on alkoholisti-isä ja kämppä menossa alta. Hän unelmoi rikkauksista ja paremmasta elämästä ja siinä välissä dokaa ja bilettää minkä ehtii. Eräänä kännisenä yönä hän tapaa mättöranskalaisia hakiessaan Darianin ja tästä lähtee pikkuhiljaa pakka sekoittumaan. Darian on saapunut Suomeen 8-vuotiaan tyttärensä kanssa ja hänen on löydettävä vaimo saadakseen lapselleen turvapaikan. Rahapulassa oleva Aurora suostuu tyttäreen tutustuttuaan auttamaan miestä, mutta homma ei olekaan ihan niin helppoa kuin luulisi. Rakkautta välttelevä pissimäinen Aurora joutuukin uuteen elämänvaiheeseen kohtaamaan uudella tavalla eteensä tulevia haasteita.

Hulvattomia kliseitä

Elokuva taitaa olla virallisesti komedia tai romanttinen komedia, no joo, ehkäpä romanttinen draamakomedia. Aurorassa on sitä suomalaiseen elämään ja tähän maahan kuuluvaa synkeyttä, mutta leffa on myös ladattu täyteen samaistuttavia kokemuksia, fiiliksiä ja myös erittäin hauskasti esille tuotuja kliseitä. Elokuva ei varsinaisesti keskity maahanmuuttamiseen tai rasismiin, mutta niitä tuodaan kuitenkin esille. Kaikille meille on muotoutunut kuva suomalaisesta rasismista viime vuosien pakolaistilanteen myötä. Kaikki me myös tiedetään se stereotypinen suomijuntti-rasisti, mikä itsessään tuottaa jo suurimmalle osalle negatiivisen kuvan. Noh, Aurorassa ei tällaista nähdä, vaan tuodaan tilannekomedian tavoin esille rasistisia lohkaisuja, jotka omassa kliseisyydessään toimivat erittäin hulvattomasti. Näistä komedian hetkistä vastaa Darianin vastaanottokeskuksessa työskentelevän Tiinan mies Juha, joka itseasiassa rohkeasti ja tuoreesti tuo esille sen, että rasismi ei katso ihon väriä.

Nautin myös kovati Miitta Sorvalin suorituksesta Liisa-mummona. Pidän kovasti rempseistä mummoista ja tässäkään roolissa rempseyksistä ei ole puutetta, sillä Liisa-mummo ottaa shottia, näyttää keskaria ja laulaa pillusta karjalanpiirakoita tehdessään.

Tässä Miia Tervon käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa nähdään myös erilainen puoli Lapista. Se on jo niin peruskauraa, millaiseksi Lappi on markkinoitu, mutta sitä ei tässä näe muuta kuin kauniina talvisina maisemina. Aurorassa ei ole satumaailman joulupukin maata tai hiihtokeskuksia, vaan tavallista suomalaista nuorten baariördäämistä, aamun jatkoja ja urbaania lähiöelämää. Paljon samaistuttavaa ja tuttua, mutta vaikka Aurorassa on karua elämää, niin siinä on myös toiveikkuutta ja uskallusta johdatettuna rakkauden voimalla.

Ei yhtään hassumpi tuotos tämä Aurora, sellaisellekin, joka ei yleistetysti pidä suomalaisista elokuvista. Se oli mukavan viihdyttävä melkein parituntinen.
Voisin joskus katsella vaikka uudestaankin, jos tämä tulevaisuudessa tulee johonkin suoratoistopalveluun tai vaikka telkkarista.

♥- Saija Sasetar

pixelstats trackingpixel

The post Aurora appeared first on EMP-blogi.

Kategoriat: leffat-tv-pelit Leffat Sasetar

Tagit: LEFFAT, TV & PELIT Elokuva Elokuva-arvostelu elokuvat | Pysyvä linkki

Jaa tuote: