Lumiauramies - Nyt pistetään porukkaa kylmäksi!

Tämä kannattaa käydä katsomassa, oikeasti.

Norjalaisilla ei ilmeisesti ole kaikki inkkarit kanootissa. Tai näin ainakin voisi tämän elokuvan perusteella helposti päätellä. Lumiauramies (2014, “Kraftidioten”) on elokuva, joka kertoo näennäisen tavallisesta norjalaisesta miehestä, jonka elämä rakentuu Norjan vuonoissa kulkevien lumisten teiden päivittäisen auraamisen ympärille. Juonesta voin jo tässä vaiheessa paljastaa sen verran, että kyseessä ei kuitenkaan ole dokumentti erilaisten lumiaurakoneiden teknisistä ominaisuuksista. 

Marvelin Thor-elokuvista tutuksi tullut Stellan Skarsgård esittää elokuvassa auraajaa, vakaata ja hiljaista norjalaista miestä Nilsiä, jonka työ ja elämä on norjalainen maalaismaisema, teiden auraus talvisin ja ehkä vielä muiden ihmisten ilmeetön välttely. Perheeseen kuuluu vaimo ja jo kaupunkiin maaseudun rauhasta muuttanut poika. Tarina alkaa, kun Nilsin poika kuolee hämärissä olosuhteissa ja poliisi kieltäytyy tutkimasta kuolemaa. Nils ei niele poliisin saamattomuutta, vaan rupeaa tutkimaan rikosta itsenäisesti. Rikosta selvittäessä Nils joutuu vaarallisiin ja uhkaaviin tilanteisiin, joista hän selviää niin sulavasti, että katsojaa rupeaa pakostikin hieman hymyilyttämään. Elokuva osoittautuu nopeasti perin mielenkiintoiseksi huumoripläjäykseksi, jossa mustaa huumoria ei todellakaan häpeillä käyttää. Elokuvan edetessä huumorielementti vain kasvattaa rooliaan ja Nils onkin pian niin kova kaveri, että on vaikea uskoa hänen olevan vielä se sama elokuvan alun maailman kaikkea hiljaisuutta edustava vuoden kansalainen. Mustan huumorin tuomaa eräänlaista raakuutta ennakoi jo kai tuo englanninkielinen käännös pätkän nimestä: “In order of disappearance”.

Hyvä kuvaustyö ja elokuvan valkea, kaunis miljöö antoivat Lumiauramiehestä todella laadukkaan ensivaikutelman. Kyseessä ei siis ole mikään amatöörimainen leffa, tai jos tämä sellainen on, ovat elokuvan tekijät erittäin taitavia. Yleisesti pidän elokuvissa erityisesti siitä, että leffaa ei rakenneta minkään erikoisefektin päälle, vaan että tärkeintä olisivat hahmot, juoni ja käsikirjoitus - mitä ei monesta jenkkirainasta voi sanoa. Tässä elokuvassa nämä kaikki hyvän leffan rakennuspalikat olivat kohdallaan ja hyvin rakennettuja. Kyse ei kuitenkaan ollut millään tavalla taide-elokuvasta tai muutenkaan mistään suuruudenhullusta kulttuuripaukusta, vaan oikeasti rehellisestä komediaelokuvasta. Niinkin rehellisestä, että sen koukerot hymyilyttävät vielä viikonkin päästä.

Parasta tässä elokuvassa on mielestäni se, miten äärettömän taitavasti siinä käytetään roolihahmojen kontrasteja toisiinsa nähden. Päähenkilöt ovat vahvoja persoonia, sivuhahmoillakin on tarinansa ja skandinaavinen omintakeinen ote tarinankuljetukseen on omiaan tekemään tästä tarinasta samalla hauskan ja karun. Kun elokuvassa jengisodassa olevat gansterit leikkivät lumisotaa ja samaan aikaan toisaalla hullu sekopää/rasisti/murhaaja -rikollispomo julistaa olevansa vegaani, ei katsoja voi kuin ihmetellä, miten tähän asetelmaan tulisi suhtautua. Itse nauroin.

Elokuvan musta huumori sopiikin hyvin tähän joulunodotukseen, joulu kun on elokuvan tavoin hauska ja pimeä. Ja jos jostain löytyy sopivaa kledjua tähän meidän mustaan Suomeemme, niin EMP:ltä!

ps. Leffateattereissa pyörii kyllä nykyään ihan liian vähän lumiaurakonedokumentteja.