Teenage Mutant Ninja Turtles - They’re not dead, numbnuts!

Muistan, kun lapsena näin ensimmäistä kertaa Turtles-elokuvat. Ensimmäinen oli erittäin hyvä ja tietenkin Turtles-skenen fanina tykkäsin siitä todella paljon. Toisessa meno vähän laantui, ja kolmas elokuvista olikin jo täysi farssi. Olen siis joutunut odottamaan huono maku suussani uutta TMNT-elokuvaa jo pitkälle toista vuosikymmentä. Nyt odotukseni on päättynyt, kun täysin uusi Teenage Mutant Ninja Turtles -elokuva sai vihdoin ensi-iltansa ja pääsin teatteriin pesemään suutani.

Menin siis katsomaan elokuvaa toivon ja pelon täyteisenä: en halunnut tuhlata elämästäni vajaata kahta tuntia muovisissa kilpikonnapuvuissa pyörivien idioottien puujalkavitseihin. Pelkäsin, että lapsuuteni sankarit oli kaivettu haudasta vain markkinamielessä ja että heidän muistonsa pilattaisiin. Onnekseni tämä elokuva ei todellakaan jättänyt kylmäksi! Vanhalle Turtles-fanille leffa oli hulvaton nostalgiavuoristorata, ja jos et Turtleseista ole ennen kuullutkaan, on se silti hulvaton vuoristorata. Suosittelen tätä elokuvaa varauksetta kaikille vanhoille faneille ja tietysti muillekin, jotka haluavat nauttia pienen hetken älyvapaata toimintakomediaa.

Elokuva rakentuu tutulle tarinalle, jossa viemäreissä asuvat teini-ikäiset mutantti-ninja-kilpikonnat (on muuten tyhmän kuuloinen suomennettuna - no joo, on se englanniksikin) haluavat pysäyttää New Yorkia terrorisoivan rikollisliigan toimet. Kuviot muuttuvat, kun uraansa innokkaasti rakentava uutistoimittaja April O’Neil (Megan Fox) näkee nuo varjoakin nopeammat ninjakilpikonnat ja lähtee selvittämään heihin liittyvää tarinaa. Juoni ja kaikki tarinaan liittyvät asiat ovat tässä pätkässä tietysti perinteitä kunnioittaen hieman lapsellisia, ja muutenkin koko elokuva on ainakin pintapuolisesti katsottuna lapsille suunnattu. Se, mikä tässä elokuvassa kuitenkin viihdyttää myös aikuisyleisöä, on koko puolitoista tuntia kestävä nostalgiatykitys. Elokuvaa ei todellakaan ole rakennettu tyhjän päälle, vaan vanhaa kunnioitetaan alusta loppuun. Okei, tarina ei ehkä mene ihan yksi yhteen “alkuperäisen” juonen kanssa, mutta mitä sitten. Kilppareiden yksilölliset roolit ja maneerit ovat selvästi esillä ja mielestäni elokuva osui niiden esityksessä napakymppiin. Nelikko on juuri niin hauska kuin sen muistamme olevan, ja vauhti on päätä huimaava koko elokuvan läpi.

Ysäriaiheiset fanitusvaatteet ovat olleet nyt paljon esillä ja itsekkin taidan jostain syystä omistaa jo parikin Turtles-paitaa. EMP:n valikoimista löytyy Turtles-faneille fanitavaraa, joista itselleni löysin syysiltojen iloksi uudet kilppari-boxerit.

PS. En ole koskaan pitänyt Megan Foxista, vaan hän on ollut mielestäni aina vain nätti naama, eikä se ole osannut herättää minussa mitään mielenkiintoa. Yllättäen tässä elokuvassa hän kuitenkin ikäänkuin varastaa elokuvan pääroolin ja osaa pitää sen itsellään alusta loppuun. Vaikka töröhuulet vieläkin vähän häiritsivät, osasin nähdä hänen hymyssään jo pikkuisen persoonaa.