Viikate - Virgin Oil Co - 7.12.2013

On itsenäisyyspäivää seuraava lauantai ja Helsingissä vietetään kenties vuoden vilkkainta keikkapäivää - ainakin kotimaisten yhtyeiden osalta. Michael Monroe tunnelmoi Kaapelitehtaalla, Ensiferum ja Turisas tärisyttävät Nosturia, CMX viihdyttää kansaa Tavastialla ja Viikate puolestaan päättää syyskiertueensa Virgin Oilin estradilla. Näiden lisäksi kaupungissa sijaitseville lavoille nousee tietysti suuri määrä pienempiäkin yhtyeitä.

Aivan ydinkeskustassa sijaitseva Virgin Oil Co ei todellakaan ole mikään pieni luukku, mutta Viikatteella ei ole siltikään mitään ongelmia paikan täyteen vetämisessä. Kuten sanottua, kyseessä on kouvolalaisorkesterin "Kymijoen lautturit" -studioalbumia juhlistavan kiertueen viimeinen konsertti. Yhden jos toisenkin yhtyeen taukoa edeltävästä "finaalivedosta" on helppo havaita puutumisen ja väsymyksen merkkejä, mutta Kaarle Viikatteen komentama energinen nelikko viihtyy lavalla tunnin ja neljäkymmentäviisi minuuttia - ja erittäin hyvin viihtyykin. Suoraan sanottuna: onhan se oikeasti mieltä ylentävää seurata uransa (tähänastisella) huipulla toimittavaa perinnetietoista rockbändiä, jonka kaikesta hyväntuulisesta toimituksesta huokuu sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä.

Settilista keskittyy vahvasti - kuten menneinä kuukausina on selväksi tullut - V-discografian onnistuneimpaan kokonaisuuteen eli "Kymijoen lautturit" -albumiin. K. Viikate tiedusteleekin eräässä vaiheessa settiä, että kuinkahan moni paikalle raahautunut mahtaa omistaa kyseisen taideteoksen - ja kuinka käykään: käsiä nousee kuin sieniä sateella. Laulajakitaristi jatkaa spiikkiään palaamalla parin päivän taakse Mikkelin-keikkaan, jonka aikana hän oli esittänyt täsmälleen saman kysymyksen. Mikkelissä ei ollut noussut käsiä aivan samaan malliin - vain kolme kappaletta. No, kaikella kunnialla: savolaisethan ovat tunnetusti kieroa kansaa ja ehkä tässäkin tapauksessa on ollut kyse paikallisesta huumorintajusta.

Toki vanhempiakin ralleja kuullaan - mukana ovat esimerkiksi yleisön suursuosikit "Pohjoista viljaa", "Kuolleen miehen kupletti" ja "Kuu kaakon yllä" - maustettuna K. Viikatteen tutun humoristisilla, jopa "standup-maisilla" välispiikeillä.

Hurjimmillaan Viikate loikkaa vuoteen 2000, muistuttaen "Yönseutu"-kappaleellaan ensimmäisen albuminsa olemassaolosta. Vaikka kyseinen taideteos onkin tuoretta V-materiaalia selvästi rouheampaa ja kulmikkaampaa niin kyllähän tästäkin numerosta löytyvät ne valttikortit (mm. kaihoisat melodiat ja tyylikkäät tekstit), joiden avulla Viikate on myöhempinä vuosina kivunnut suomalaisorkesterien aateliin.





Tyylikäs valokattaus ja täyteläinen livesoundi täydentävät illan Viikate-elämyksen. Ajat ovat toki sellaiset, että Cheek esiintyy Olympiastadionilla, mutta niin kauan kuin Viikatteen kaltaiset ryhmät täyttävät rockklubit, ei myöskään raskaammalla populaarimusiikilla ole mitään hätää.

Konsertin jälkeen Kaarle Viikate lupaa bändinsä aktivoituvan lavoille taas huhtikuussa  - siihen ei ole millään tavalla pitkä aika, mutta valitettavasti odottavan aika kuluu tuskallisen  hitaasti...

Mikäli kirjoitus oli mielestäsi kiinnostava, jaathan sen eteenpäin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta? Jos sinulla on jotain aiheeseen liittyvää mielessäsi, kirjoita kommentti, niin saamme aiheen ympärille aikaan keskustelua. Tätä kirjoitusta saa vapaasti lainata ja siihen linkittää, kunhan vain muistat mainita lähteen.