Disk Cover art – Commodore 64

31 lokakuuta 2018 Sasetar

Inktober – taidetta Lokakuun täydeltä

Oottekos seurannu nyt kuluvan kuukauden aikana inktoberin tuotoksia? Mulla näitä vilahtelee kavereiden facebook-seinillä ja instagramissa tupsahtelee seurannassa olevilta taiteilijoilta upeuksia ihasteltavaksi. Arvostan kovasti taiteilijoiden tekemää työtä, oli se sitten piirustus tai joku muu luomus, taiteella ja luovuudella kun on tapana puskea monenlaisilla tavoilla näkyville.

Inktober on siis Lokakuun ajan tapahtuva piirustushaaste, jolloin taiteilija piirtää jokaisena päivänä jotain. Se voi olla mitä vain tai sitten noudattaa annettua aihelistaa, jolloin pääsee haastamaan itsensä kokeilemaan erilaisia asioita, tekniikoita tai aiheita. Monelle inktober onkin aika ja mahdollisuus testailla rajojaan ja kokeilla uusia juttuja. Moni kaupallinen yrityskin on lähtenyt tähän mukaan esimerkiksi kilpailujen muodossa. Näitä lokakuun tuotoksia sitten laitellaan näkösälle sosiaaliseen mediaan ihmisten näkösälle.

Joskus muinoin taide liikkui nähtäväksi hieman eri tavalla kuin nykyisin..

Commodore 64 ja lerpputaide

Eilen tuli käytyä tsekkaamassa Suomen pelimuseon vaihtuva näyttely ja tällä kertaa silmät saivat ihastella erilaista kynätaidetta, juuri sopivasti vieläpä tähän inktober aikaan. Näyttelyssä pääsee tsekkaamaan vanhempaa ja uudempaa Commodore 64 -pelikoneen levykoteloiden taidetta, mistä syntyi aikanaan täysin oma alakulttuurinsa. Pelithän tuohon aikaan olivat diskettejä, eli sellaisia jättimäisiä muistikoritn tyyppisiä kulmikkaita levykkeitä. Itse en tähän skeneen kuulunut, sillä ikää oli vielä pikkasen liian vähän 80-luvulla ja ensimmäinen kone omassa huoneessa oli Atari ja sen jälkeen satunnaisesti serkulta lainassa oleva klassikko NES (Nintendo Entertainment System). Silti tuli aikamoiset nostalgiavibat tuon ajan hengestä ja meiningistä. Upeeta että näitä on säilynyt ja että tämä taiteenlajin arvostus ei ole vielä tähän päiväänkään mennessä kadonnut!

”Commodore 64 on synnyttänyt rinnalleen moninaisen ja rikkaan alakulttuurin, personoidut disketinkannet. Levykkeet saivat suojakseen taidokkaasti käsin piirrettyjä ja valokopioituja kansia, kun demo- ja kräkkiskenen harrastajaryhmät ympäri maailmaa alkoivat 1980-luvulla koristella tuotoksiaan itse tehdyin disketinpäällisin.”

Näyttelyssä on taidetta suomalaisten raapusteluista ja maailmaltakin, kauempaa menneisyydestä ja vähän lähempää tätä päivää. Hetki vierähtää ihastellessa näitä yksityiskohtaisia teoksia. Pelimuseon vaihtuvat näyttely tuo kyllä esille aina mielenkiintoisia juttuja, propsit siitä kyllä tekijöille ja yhteistyökumppaneille! Näyttely nähtävissä 6.1.2019 asti Suomen pelimuseossa Tampereella.