Mutta kuka muistaisi Sega – konsolit?

90-luvulla kaikilla oli Nintendo. Ne harvat, joilla oli Sega, olivat erilaisia, ja etenkin ysärillä kaikki erilainen oli luonnollisesti outoa. Ei ollut mahdollisuutta vaihtaa kavereiden kanssa vaihtaa pelejä (tuohon aikaan vaihtaminen ja lainaileminen olivat elintärkeitä pelaamisen osia) eikä kukaan voinut ottaa omaa ohjainta mukaan yökyläilyyn. Enempää en tuosta tuskasta osaa kertoa, sillä itse olin etuoikeutettu, ja minulla oli kasibittinen Nintendo ja kosolti pelejä vanhempien sisarusteni jäljiltä. Itseasiassa en tuntenut ketään, kellä olisi ollut 8-bittinen Master System. Ensimmäinen Sega, jonka näin, oli serkkuni 16-bittinen Mega Drive, joka oli huikea kehitysaskel omaan vanhaan Nessiini verrattuna. Tämän vuoksi ajattelinkin pitkään, että Sega oli jotenkin ylivertaisen tehokas Nintendoon nähden (enkä ollut täysin väärässä, kuten tulemme huomaamaan!). Hetken jopa himoitsin Segaa itselleni. Aikaa kuitenkin kului, ja seuraavat sukupolvet Saturn ja Dreamcast eivät saavuttaneet juuri minkäänlaista suosiota. Sega kuihtui konsolivalmistajana, ja taantui sille tasolle, jolla se on nyt: Sonicin seikkailuja kierrättävä väsynyt pelitalo. Sonic the Hedgehog ei nykymuodossaan juuri viehätä, mutta sitä mukaa, kun aika jatkaa kulkuaan, olen entistä kiinnostuneempi jo taaksejääneistä asioista. Nykyään minua kiinnostavat valtavasti kaikki Segat, nuo kitkerän katkeraan varjoon jääneet konsolit. Oliko niitä lopulta useitakin? Miksi ne eivät menestyneet? Kerrataanpa historiaa, omin sanoin ja tiivistettynä.

Bittisotien alku: Nintendo Entertainment System vs Sega Master System

Kun Nintendo oli vielä pornokortteja myyvä korttipelikauppias, oli Sega (Service Games) jo täyttä tohinaa mukana videopelibisneksessä. Ikävä kyllä ennen Nintendon läpimurtoa videopelaamista katsottiin rankasti alta kulmien: Siksi jenkki – ja euroNESsit muotoiltiin muistuttamaan VHS-soitinta päältäajettavan konsolin sijaan. Niinpä Segan ensimmäiset viritelmät, mukaan lukien sen ensimmäinen konsoli SG-1000, joka julkaistiin samana päivänä kuin Famicom (NES japanissa), jäivät historiankirjoihin lähinnä vain nimeltä. NESsin läpimurto 1983 aloitti kuitenkin kotikonsoleiden kultaisen aikakauden, jonka jälkiaalloissa lillumme edelleen. Sega valmisteli vastaiskuaan kaksi vuotta, ja 1985 se julkaisi Master System – konsolinsa (jonka perustana toimi vain Aasiassa julkaistu Mark III, eli ikäänkuin SG-1000 3). Master System oli aavistuksen NESsiä tehokkaampi 8-bittinen konsoli, jonka todellista potentiaalia ei koskaan päästy hyödyntämään, koska se ei mennyt kaupaksi niillä tärkeimmillä alueilla: Japanissa ja Yhdysvalloissa. Sen sijaan Euroopassa, Australiassa ja Brasiliassa Sega Master System (SMS) meni sen verran kaupaksi, että siitä tehtailtiin vielä useampi versio myyntiin: 1990 tuli kaikesta turhasta ja kalliista riisuttu, mutta ihan yhtä toimiva Master System 2, jonka lisäksi vain-Brasilia-jutut, Master System 3 Compact ja Master System Super Combact Girl (pinkki, tietysti). Nintendo oli kuitenkin vienyt ”ensimmäisen erän” 100-0.

Sega valloitti maailman, tai ainakin osan sitä: Sega Mega Drive vs SNES

Seuraava konsolisukupolvi (ns. neljäs sukupolvi) oli Segan menestyksekkäin. Se päätti tuplata bittimäärän kerralla, ja toi vuonna 1988 Japanin markkinoille 16-bittisen Sega Mega Drive konsolin, jopa kaksi kokonaista vuotta ennen Nintendon vastaavaa SNES-mööpeliä. Master Systemin myynnin ja markkinoinnin Pohjois-Amerikassa pahasti kussut Tonka sai lähtöpassit, ja markkinoille tuli uutta potkua myös jenkeissä. Kylmä hiki lienee kuitenkin käväissyt markkinointitiimin selkäkarvoilla, kun Sega joutui toteamaan, että sen uusi lippulaiva pitää nimetä uudelleen – Mega Drive – nimi kun oli jo jonkun paikallisen romppufirman hallussa. Sega Mega Drive taipui siis muotoon Sega Genesis, ja mainoksiin tuli tiettyä jenkkiläisyyttä: ”Genesis does what Nintendon’t.” Homma toimi, ja lyhyen etumatkansa turvin Mega Drive saavuttikin muutamaksi vuodeksi maailman ykköskonsolin statuksen. Mega Drivelle kehitettiin toinen toistaan näyttävämpiä pelejä, ja sitä pidettiin ”isojen poikien” pelikoneena lapsellisen Super Nintendon sijaan. Mega Driven riittävä suosio (muuallakin kuin Japanissa) antoi Segan tiimille rauhan siirtyä suunnittelemaan seuraavaa, mullistavaa konsoliaan.

Uusi kilpakumppani astuu areenalle: Sega Saturn vs Sony PlayStation

Ysärin alkupuoli sujui rauhallisesti, kun Nintendo oli teknisesti hieman takamatkalla ja täysin tyytyväinen SNESsin menestykseen. Sen tarve oli pikemminkin osoittaa, että 16-bitillä pärjää, kuin tehdä uutta laitetta. Sega sen sijaan oli jo hyvässä vaiheessa tuomassa markkinoille uutta Sega Saturn – konsolia: 32-bitin hirviötä. Vuonna 1994 Saturn saikin Japanissa päivänvalon ja oli heti jättimenestys maassa. Tähän saumaan Nintendolla ei juuri ollut sanomista, mutta pakkaa saapui sekoittamaan uusi kilpakumppani: Sony & sen PlayStation. Kylmästi selkää sekä Nintendolta, että Segalta saanut Sony kehitti suutuspäissään oman konsolinsa, joka levyformaattinsa kanssa oli ampaisemassa edelle. Sony toi raikkaan tuulahduksen uutta markkinoille, joita oli jo pitkään hämmentänyt Segan lukuisat eri lisäosat Mega Drivelle, kuten Sega CD ja Sega 32X. Segaan kuitenkin luotettiin vielä, eikä Saturnilla ollut mitään todellista hätää: Ennen kuin firman johto teki yhden pelihistorian huonoimmista päätöksistä. PlayStation oli tuomassa konsolinsa Amerikan Yhdysvaltoihin hyvissä ajoin ennen Segaa. Segan herra iso herra Hayao Nakayama kuitenkin päätti, että tämä ei sovi, vaan Saturn pitää julkaista HETI – peräti neljä kuukautta suunniteltua aiemmin. Hinnaksi jouduttiin laittamaan jo tuohon aikaan kova 399$, eikä laitetta tietenkään ollut saatavilla kaikille halukkaille, eikä pelejäkään ollut tarjolla kuin muutama. Tähän Sony tarttui tavalla, jolla voivat reagoida vain todelliset päälliköt. PlayStationin kehittämisestä vastannut Steve Race käveli lavalle, ilmoitti ”299$” ja poistui. Tämä on kaikkein kovin esiintyminen, mitä E3 historiassa tullaan koskaan näkemään, ja myös historiallisesti se hetki, kun Segan selkärangasta kuului maailmanlaajuinen rusahdus. Kuten arvata saattaa, PlayStation murskasi Saturnin totaalisesti.

Viimeinen ristiretki: Dreamcast vs maailma

Viimeistään Nintendo 64 tulo markkinoille 1996 varmisti sen, ettei Sega Saturn tule koskaan saavuttamaan suurta suosiota, ja sen tuotanto lopetettiinkin jo 1998. Tässä vaiheessa Sega oli jo ottanut siipeensä kilpakumppaneiltaan niin pahasti, että sen oli mentävä todella edelle ja keskitettävä kaikki resurssinsa seuraavaan konsoliinsa. Sen se toden totta tekikin, ja jo Saturnin lopettamisvuonna 1998 se toi markkinoille Dreamcast – konsolin. Tämä kuudennen konsolisukupolven edustaja otti oikeasti ison harppauksen edelle, ollen mm. ensimmäinen kotikonsoli, jossa oli valmiudet online-pelaamiseen. Konsolia myytiin ensi alkuun loistavasti, mutta pian rahahanat ehtyivät. Yksi isoimmista peliyhtiöistä, EA, päätti jättäytyä Segan kelkasta, ja niin tekivät pelaajatkin. Moni omisti jo PlayStationin, ja päätti jäädä odottelemaan PlayStation 2 (josta tulikin kaikkien aikojen myydyin konsoli), sillä sen hype oli suunnattomassa kasvussa. Vaikka Dreamcast oli edullinen ja huipputehokas konsoli, jolle oli saatavilla muutamia upeita pelejä, oli Sega jo osittain omaa hölmöyttään ajanut itsensä pisteeseen, jossa sillä ei enää ollut varaa markkinoida konsoliaan tehokkaasti koko maailmalle. Kun markkinoille vuonna 2001 olivat tuloilla vielä maailman sympaattisin Nintendo GameCube ja Microsoftin esikoinen Xbox, oli Segan vedettävä letkut irti. Niinpä tammikuussa 2001, vain vähän yli kaksi vuotta sen julkaisusta, Dreamcastin valmistus lopetettiin ja Sega vetäytyi konsolibisneksestä. Sega oli aina ollut askeleen edellä, mutta onnistui jotenkin kerta toisensa jälkeen ryssimään itse oman etumatkansa, etenkin Amerikan ja Euroopan markkinoilla. Segat ovat yleisesti hyviä laitteita, joille on olemassa mahtavia pelejä. Itse aion hankkia jokaisen konsolin omistukseeni, jos ei muuten, niin hatunnostona tälle hienolle yhtiölle, joka teki paljon huonoja ratkaisuja.

Segaisin onnesta – Teemu Michael

The post Mutta kuka muistaisi Sega – konsolit? appeared first on EMP-blogi.