Olen ihan varmana joku karhu tai siili, sillä vaivun talveksi aina horrokseen. Aina en edes tajua horrostilaani, vaan herään siihen vasta, kun olo alkaa paranemaan. Kevät ja valo, en tiedä mitään ihanampaa. Keväisin jaksan myös panostaa enemmän ulkonäkööni ja miettiä asukokonaisuuksia, joten varautukaa hulmuaviin helmoihin ja korkeisiin korkoihin!

Kevät ja minä - mikä pari

En tietenkään ole yksin keväthulluuteni kanssa. Miksi muuten keväästä olisi tehty niin paljon ylistäviä lauluja? Esimerkiksi:

Kevät ja kaupunki

elämää täynnä

ja minä vielä mukana

taisin sittenkin selvitä!

(Kollaa kestää - Kevät)

Entä tämä:

Ei mikään oo niin ihanaa

kuin kulkea öisiä katuja

mmm, kevätaikaa

kun maa alkaa tuoksua

--

On pimeys ohi

taas kuljetaan valoon päin

Kevät ja minä - mikä pari

Valon lapset käsikkäin

(Tommi Läntinen - Kevät ja minä)

Ah! Tai sitten klassikko:

Hän on täällä taas

kuinka sua kaipasin

Täällä taas

talven yli odotin ja

Täällä taas

Neiti Kevät on tullut kaupunkiin

(Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Neiti Kevät)

Olen tehnyt erikseen soittolistan, jossa fiilistelen kevättä. Siihen kuuluu mainitut biisit, jostakin syystä paljon suomipunkkia ja Suvivirsi. Pukeudun myös huolellisemmin: talven olen synkistellyt mustassa ja helpoissa vaatteissa, nyt huomaan kaipaavani mekkoja ja värejä. Väreistä en vielä tiedä (kaikki tämän kuvan kuvat muokkasin jostain syystä mustavalkoisiksi!), mutta tilasin itselleni kevätmekoksi tämän H&R Londonin White Button -mekon.

Hehkutin jo Instagramissa (@missrukiver), miten täydellisesti nämä H&R Londonin mekot istuvat minulle! Pituus on juuri täydellinen - helma loppuu juuri polven yläpuolelle. Yläosa istuu hyvin sekä vyötäröstä että rintamuksesta. Ah. Ainut valittamisen aiheeni on tuo moneen merkin mekkoon ängetty tyllialushame. Hameen tylli on kovaa ja tulee liian paljon näkyville, mikä on minusta mauttoman näköistä. Onneksi ongelma ei ole paha, sillä alushameen saa helposti saksilla napsittua pois.

Nyt minua jaksaa taas oikeasti kiinnostaa asiat. Minun tekee mieli lähteä kotoa ja mennä ulkoilmaan. Tuntuu hassusti siltä, että muutamassa viikossa päiviin on tullut puolet lisää tunteja! En edes koe kevätväsymystä tai -ahdistusta, kuten monet. Paitsi elämääni ja vaatteitani, jaksan miettiä hiuksianikin nyt vähän enemmän - tosin näissä kuvissa ne ovat edelleen sotkuisella nutturalla. On sekin silti parempi, kuin yön jäljiltä jäänyt hipsternuttura.

Pitkästä aikaa olen istuskellut kahviloissa, enkä malta odottaa, että maa on tarpeeksi lämmin piknikeille! Miksi oi miksi en voisi asua jossakin maassa, jossa kesä olisi edes kuukauden pitempi? Ei elämä voi olla tämmöistä, että jokaisesta vuodesta menee ainakin 4 kuukautta ihan hukkaan pimeydessä ja masennuksessa. No, huolehdin siitä jälleen ensi syksynä, nyt en ehdi, sillä elämän paras aika alkaa jälleen!