Liisa Ihmemaassa -kuvaukset, osa 2: curiouser and curiouser

Jippii, Liisa Ihmemaassa -teemaisten kuvausten toinen osa on täällä! Koska minulla näitä siskoja riittää ja ne ovat aika villejä, niitä on usein aika vaikea pitää samassa paikassa, ainakaan kovin pitkään. Siksi nämäkin kuvaukset on jaettu osiin. Tässä postauksessa mallina on 17-vuotias siskoni Sekopää. Sekopää on hiljaittain ajellut kulmakarvansa (tosin hän kasvattaa niitä nyt takaisin) ja hänellä on myös melko lyhyet hiukset, joten emme edes yrittäneet lähteä hakemaan sitä perinteistä Liisaa.

Liisa Ihmemaassa + Saksikäsi-Edward

Tavoite oli tehdä synkähkö Liisa, mutta pitää kuvat kuitenkin valoisina. Ehkä ihan vähän creepeinä. Liisamme lähti kehittymään gootihtavaan suuntaan, ja huomasimme, että Sekopää näyttää näillä meikeillä oikeastaan vähän Saksikäsi-Edwardilta. Emme hakeneet tietoisesti tätä lookia, mutta se on oikeastaan aika hauska yhteensattuma, sillä sekä Alice Through the Looking Glass että Edward Scissorhands ovat Tim Burtonin leffoja. Ja molemmat ovat aivan ihania. Varsinkin Edward. Nyyh.

Liisan mekko on Disneyn virallisesta Alice Through the Looking Glass -mallistosta. Spoilaamatta elokuvaa voin kertoa, että Alice Chinese Dress -niminen mekko on saanut inspiraationsa leffassa näkyvästä Alicen kiinalaisesta mekosta. Mekossa on tosi paljon upeita yksityiskohtia: kangas on kudottu kuosiin (katso kuva alta), siinä on nyöri edessä, mekko aukeaa edestä tyyliin, joka muistuttaa minua lapsuuden prinsessapiirroksista, kauluksessa on kiinalaistyyppiset kirjonnat ja kiinnitys ja sekä etuosassa että takaosassa on kauniit leikkaukset ja aukot.

Koska mekko oli hempeän pastellisen liila, yritimme pitää tyylin keveänä asustamalla mekko vaaleilla kengillä ja hansikkailla. Koska Sekopään look on kuitenkin melko editorial-henkinen, teimme meikistä mustan pienillä vaaleanpunaisilla yksityiskohdilla. Huulipuna on Manic Panicin Raven-sävyä. Lookin suunnittelu oli hauskaa, vaikkakin ehkä vähän haasteellista! Pastellililan ja mustan lyhyen tukan yhteensovittaminen ei ollut helpoin homma, mutta lopputulos oli mielestämme erittäin onnistunut. Kuvien ottaminen sujuu aina helposti siskojeni kanssa, sillä he ovat taitavia malleja. Tai ehkä he ovat vain tottuneet siihen, että heilun kameran kanssa aina. Kuvausten ainoa harmi oli, että emme saaneet citykania kuviin mukaan, vaikka miten lähestyimme ovelasti tai juoksimme sen perässä.

Tarkoitukseni oli alunperin muokata kuvista Liisa Ihmemaassa -henkeen happoisia ja vähän sekavia, mutta en viitsinytkään. Kuvista tuli niin hienoja tällaisinaan, että en halunnut pilata niitä vajavaisilla photaritaidoillani. Joitakin kokeiluja tein kyllä, mutta kun vertasin kuvia toisiinsa, alkuperäiset olivat vain parempia. Mielestäni on aika hauskaa, että vaikka Liisamme on niin kaukana alkuperäisestä Liisasta, jotenkin näistä kuvista näkee, mistä inspiraatio on tullut, vaikkei sitä sanottaisikaan. Tai ainakin minusta tuntuu siltä.

Mitäs tykkäsitte? Jos ette ole jo nähneet kuvausten ykkösosaa, tsekatkaa se täältä. Siinä seikkailee Hullu Hatuntekijä ja Kani.