Aion kertoa teille järkyttävän asian. Valmistautukaa. Oletteko valmiit? Hyvä. Järkyttävä paljastus on nimittäin se, että olen kohta kolmekymppinen! Tai no, kolmen vuoden päästä, mutta silti. Aika järkyttävää. Kamalinta oli se, kun täytin 26. Sitä ennen en ollut murehtinut ikääni juuri lainkaan, mutta sitten se yhtäkkiä pamahti tajuntaani: olen lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä!

Ikäkriisi!

Pohdin tätä asiaa jo viime postauksessani PTFU:n puolella, mutta täällä mietin asiaa vaatteiden näkökulmasta. Kaikista kamalinta koko jutussa on se, että mieleeni on tullut ihmeellisiä ajatuksia siitä, onko joku vaate minulle liian nuori! Tai siis että olenko minä, MINÄ, liian vanha sellaiseen! En koe itseäni vielä niin vanhaksi, päin vastoin - koen, että aloin elää elämääni vasta reilusti yli parikymppisenä. Toisaalta olen kyllä kiitollinen siitä, että ylipäätään elän ja nautin elämästäni. Liian moni keskittyy tekemään sitä, mitä pitää tehdä sen sijaan, että tekisi mitä haluaa. Nämä tyypit heräävät sitten toteuttamaan omia toiveitaan vasta keski-iän kriisissä.

Tässä pohdinnassa ehkä onkin vastaus omaan kriisiini: olen tämän ikäinen kuin olen, ja puen päälleni sitä mitä haluan. Luojan kiitos, tyyliä voi muokata ja onneksi olen nykyään tyylikkäämpi kuin nuorena. Ja älykkäämpi. Ja kauniimpi. No, en oikeastaan enää edes muista, mikä tässä iässä olikaan niin pahaa.

Death Spice

Ikäkriisin yhdistyminen pukeutumiseen sai oikeastaan lähtönsä siitä, kun mietin, mitä vaatteita voin käyttää töissä. Koska olen sisäisesti vähän anarkisti, päätin, että vastustan näitä omia ajatuksiani pukeutumalla miten haluan (kuten olen oikeastaan tähänkin asti tehnyt). Olen viime aikoina huomannut, että minua houkuttaa aamuisin pukea aina ne samat farkut ja pehmoinen villaneule. Tälle oli tehtävä loppu. Siispä suunnittelin tämän postauksen asun nuoruuteni military-kauden hengessä. Housut ovat Vixxsinin. Niissä on joustava farkkukangas ja kivoja nahka- ja metalliyksityiskohtia (nämä näkyvät parhaiten tuosta ekasta kuvasta ylhäällä). Yleensä housut eivät istu minulle, mutta nämä istuvat hyvin, mikä johtuu ehkä korkeasta vyötäröstä.

Läpikuultava paita on minulle entuudestaan tuntemattomalta merkiltä Fearless Illustrationilta. Tilasin koon XL ja toivoin sormet ristissä, että tissini eivät ratko nappeja, kuten yleensä kauluspuseroiden kanssa käy. Paita onkin oikein sopiva! Lisäsin siihen itse pienen huivin kaulaan ikään kuin rusetiksi (katso allaoleva kuva).

Huomaatte ehkä myös jalassani olevat maailman angstisimmat mutta ihanimmat Creepersit. Niissä on pienet siivet takana! Siivet ovat irrotettavat, ja huomasin, että ne putoavat helposti. Joten jos ihastuit näihin kenkiin ja tilaat ne itsellesi, joudut joko käyttämään kenkiä ilman siipiä tai käyttämään nappien lisäksi liimaa siipien kiinnityksessä. Huomaa myös, että Creepersit ovat todella pientä kokoa! Tiesin tämän ja tilasin kokoa isommat kengät, ja SILTI ne olivat tosi pienet. Koska minulla ei ole kenkälusikkaa, ängin ne jalkaani ihan tavallisen lusikan avulla. Tilaisin seuraavaksi kaksi kokoa suuremmat.

Kruunasin lookkini kokeilemalla villiä meikkiä - huomaatteko pinkit kulmakarvat? Käytin tähän ihan vain huultenrajauskynää, minulla kun ei ollut pinkkiä meikkikynää enkä viitsinyt kokeilua varten sellaista hankkia. Look on ihan kiva, mutta ei ehkä optimaalisin minulle - tai sitten olen vain omaksunut tummat kulmat osaksi identiteettiäni.

Ikäkriiseistä siis viis, minä käytän juuri sellaisia vaatteita kuin haluan. Ja tämä asu on mielestäni tosi onnistunut - jotenkin tästä tulee kapinallisista aikomuksistani huolimatta aika asiallinen vaikutelma, eikö?