Rautaa ylle

Talvella, kun pukeutumismahdollisuudet vähenevät, tykkään siirtää koristautumiseni painopistettä koruihin. Päälle on pakko pukea kerroksia, ja mustat neuleet tuntuvat turvallisimmilta - niitä vasten korut erottautuvat hyvin. Tähän postaukseen valitsin lempparikoruni EMP:ltä ja vedin sormet täyteen sormuksia.

Sormet täyteen sormuksia

Jättimäärä sormuksia sormissa on ollut trendi jo aika pitkään. Itse innostuin siitä vasta nyt syksyllä. Sormeni ovat nimittäin aika paksut, ja mieheni nimittää niitä makkaroiksi. Siksi en ole oikein ikinä pitänyt sormuksia, en edes vihkisormustani. Tai no, siihen vaikutti sekin, että olin aikanaan grillillä töissä, joten sormus taisi jäädä aika aikaisessa vaiheessa työpöydän laatikkoon. Olen sen sijaan tatuoinut nimettömääni kämmenen sisäpuolelle smaragdin, sillä mieheni ei tajunnut itse ostaa minulle valtavaa smaragdia. Se moukka.

Rautaa ylle!

Koska olen jo hommannut itselleni nenäkorunkin hyppyrinenääni, päätin, että paksut sormenikin saavat kaunistautua. Vetäessäni sormuksia sormiin huomasin kuitenkin, että nehän näyttivät oikein söpöiltä! Ihan turhaan olen siis niitä piilotellut.

Yleensä olen sitä mieltä, että vähemmän on enemmän. Sormuksia saa kuitenkin olla joka sormessa ja vieläpä vaikka joka nivelessä. Tässä vaaditaan mielestäni taiteellista silmää: korut pitää sommitella oikein. Kun suurin osa sormuksista on yksinkertaisia, niitä voi olla vaikka kuinka paljon ja silti ne pari hienompaa erottuvat edukseen. Itse sekoitan hopean värisiä sormuksia ihan surutta kultaan ja rihkamaa laatutavaraan. Muutama kivellinen sormus yksinkertaisten seassa näyttää myös tosi kivalta. Sormusten kanssa saa myös olla leikkisä.

Sormissani on tässä EMP:n valikoimista musta nahkajäljitelmäinen sormus, goottihenkinen sydänsormus, iso kivellinen sormus ja ankkurisormus. Muut sormukset ovat tarttuneet matkan varrella koruvarastooni sieltä sun täältä. Lisää sormuksia (ja muita koruja vaikka millä mitalla) löytää täältä.

Ah, tässä tämänhetkiset lempparini!

Kaulakorussa persoonaa

Sormuksia olen ehkä oppinut rakastamaan vasta viime aikoina, mutta kaulakoruista olen pitänyt aina. Nuorempana käytin paljon värikkäitä riipuksia. Minulla oli ainakin liila kameli, rubikin kuutio ja itsetehtyjä hamahelmikoruja. Nykyään pidän kyllä värikkäistä kitsch-koruista (flamingot!) mutta myös yksinkertaisemmista ja sirommista koristeista. Esimerkiksi ensimmäisessä kuvassa näkyvä peuranpää-koru on yksi uusista lemppareistani ja myös tämä alla olevassa kuvassa näkyvä praying hands -koru. Olen muutenkin ollut tosi innostunut uskonnollisesta kuvastosta viime aikoina. Haluaisin kotiini jonkun värikkään ikonin.

MRV rukoilee joululahjaksi vielä vähän koruja.

Vielä voisin kunnostautua rannekorujen käytössä. Siitä minulla vain on nuoruustraumat, sillä nuorena käsiin kerättiin kaikki mahdolliset villalankapunokset ja festariliput. Ranteisiin jäi näistä rusketusrajat! Käsikoruja on usein ärsyttävän hankalaa riisua ja sitten jos käy ne päällä esim. suihkussa, ne ovat inhottavan nihkeitä koko loppuillan.

Tässä siis minun tämänhetkiset korusuosikkini. Kovin usein en silti jaksa sormusarsenaalia ylleni pukea, sillä sormuksissa on vähän sama juttu kuin rannekoruissa: niitä ei jaksa riisua aina käsiä pestessä, joten ne tuntuvat pesun jälkeen inhottavan limaisilta. Juhliin kuitenkin puen rautaa ylle! Korut täydentävät asun kuin asun, ja joskus koru voi olla juuri se asun juttu.

Kategoriat: Ruki

Tagit: Alchemy etnox Gothic Korut mint sormukset tuotteet wildcat | Pysyvä linkki

Jaa tuote: