Borderlands - Se nyt vaan on tylsää yksinään

Mustan huumorin täyttämä väkivaltaviihde on aivan okei, mutta kun siihen yhdistetään värikäs, sarjakuvamaisesti käsin piirretty scifi-maailma ja mielenkiintoiset, sekopäiset hahmot, siitä tulee Borderlands. Tämä monen henkeen ja vereen rakastama pelisarja oli pitkään minulle vieras, johtuen sen lajityypistä (räiskintä), jota olen tasohyppelymiehenä kovasti karttanut. Kaikki kuitenkin muuttui, kun Sony ojensi auttavan kätensä ja jakoi toukokuun PlayStation Plus pelinä Telltalesin Tales From the Borderlands. Niin ärsyttävänä, kuin pidänkin Telltalesin episodipelejä, oli TFTB kuitenkin tunnelmaltaan sen verran vakuuttava, että se sai minut todenteolla kiinnostumaan Borderlandsin maailmasta. Aivan yhtä mukavaa jatkoa ei kuitenkaan ollut luvassa.

Borderlands & The Handsome (Jack) Collection

Kun päätin tutustua jälkijunassa tähän eeppiseen pelisarjaan, ajattelin, että on hyvä aloittaa remasteroidulla "The Handsome Collection" versiolla. Siinä on mukana hämmentävästi nimetty Borderlands The Pre-sequel ja Borderlands 2. Näistä ensin mainittu oli myös pelivalikossa ylempänä ja sijoittuu tarinassa aiempaan aikaan, joten aloitin siitä. Tässä vaiheessa tosifanit tietävät, että tein virheen, sillä Pre-Sequel on australialaisen tytäryhtiön tekemä lisäosa, joka lainaa kaiken kakkososasta ja vääntää sen aussiaksentille. Peli oli ensialkuun hurmaava, eeppinen ja hauska, mutta useamman tunnin ja tehtävän jälkeen sen kaava iski vasten kasvoja. Mene paikkaan A, tapa kaikki vihut, mene seuraavaan paikkaan ja samma på svenska. Vaikka pelin huumori on kohdillaan ja räiskintä on hyvin tehty, on jatkuva vihollisaaltojen lahtaaminen yksin pidemmän päälle tylsää. Siksi jätin pelin kesken ja aloitin kakkososan.

 

En ole yksinäinen, mutta...

Ja tässä vaiheessa tajusin itsekin tekemäni virheen. Borderlands Pre-Sequel on lainannut kaiken kakkososalta, joten se tarjosi täysin sitä samaa, mutta ilman vapauttavaa painovoimatonta loikkimista. Vaikka pelin hahmot (Claptrap) ja tarina olisivatkin olleet mielenkiintoisemmat, en yksinkertaisesti enää jaksanut aloittaa sitä varusteiden keräämistä ja vihollisaaltojen itseääntoistavaa nuijimista uudelleen. Borderlands on tarkoitettu ennenkaikkea co-op peliksi, jossa yhdessä kavereiden kanssa tapetaan aikaa ja divisioonittain vihuja. Yksin pelattuna tarina etenee liian hitaasti, tehtävät ja viholliset ovat liian samanlaisia keskenään ja pelistä puuttuu se yksi tärkeä asia: Syy pelata sitä. Huonoja pelejä Borderlandsit eivät siis missään tapauksessa ole, mutta kaipaavat ryhmää tai edes sitä luotettavaa taisteluparia. Jos joskus saan hankittua itselleni ystävän, on Borderlands 2 varmasti etunenässä listalla peleistä, joita voisimme yhdessä pelata. Yksinään räiskin ennemmin vaikka Battlefieldia.

   

Zer0 (= Snake Eyes) on silti coolein ikinä. - Teemu Michael