Avaruudessa olet todella yksin - No Man's Sky (PS4)

Suureksi ilokseni PlayStation lahjoitti minulle No Man's Sky - latauskoodin arviointia varten heti julkaisusta seuraavana päivänä. Pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan pelin testaamista ja arvostelua, eikä juuri mielenkiintoisemmalla pelillä olisi voinut aloittaa kuin No Man’s Sky. Kyseessä on todella odotettu, massiivinen sci-fi seikkailu, jossa tutkitaan planeettoja ja kuljetaan galaksista toiseen. Käsite ”avoin pelimaailma” on viety eri tasolle, ja pelissä onkin yli 18 triljoonaa planeettaa. Ei, se ei ole kirjoitusvirhe. 18 triljoonaa (Vertailun vuoksi: Super Mario Bros. 3 - pelissä on kahdeksan (8) maailmaa). Tässä siis riittää hetkeksi pelattavaa, joten eiköhän lyödä lähtölaskenta käyntiin!  

No Man's Sky - avaimet käteen ja avaruuteen

Peli alkaa oudon punaisen planeetan pinnalta, jossa avaruusaluksestani lähtee se kaikkein tärkein osa, jonka poistuttua se ei enää toimi: Musta savu. Minun kannattaisi tutkia laatikoita ja tavaroita, jota ympärilläni on, mutta en malta. Suuntaan rakettirepulla samantien muualle. Kohtaan tolkuttoman määrän uusia kasveja, ihmeellisiä eläimiä ja kaikenlaisia mineraaleja jota louhia. Pelin mekaniikka on yksinkertainen, ja aiemmin FPS-pelejä pelanneelle hyvin tuttu. Hyppy (jetpack), action – näppäin, takaliipasimesta ”ampuu” jne. Tunnin vaelleltuani päämäärättömästi palaan takaisin alukselleni. Löydän ”Atlaksen” joka antaa minulle ohjeita. Opin, että olisin voinut lentää aluksellani pitkin planeettaa heti alkuun. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Hauskanpito ilman matematiikkaa on teeskentelyä

No Man's Sky on valtavasta laajudestaan huolimatta pieni peli. Itse lataustiedosto oli kooltaan vaivaiset 3,7 gigaa. Tämä johtuu siitä, että koko pelin maailma perustuu algoritmiin, joka luo universumia sitä mukaa, kun pelaaja siinä etenee. Mitään ei ole tallennettu kovalevyllesi eikä verkkoon, paitsi nuo matemaattiset kaavat joilla peli luo maailman, mihin ikinä menetkin. Tämä tuntuu todella uskomattomalta, mutta totta se on. Kehittäjien mukaan pelissä voi myös törmätä kanssapelaajiin, mutta todennäköisyys sattua samalle planeetalle on äärimmäisen pieni (ironista on, että pelin on valmistanut yhtiö nimeltä Hello Games). Toistaiseksi ei ole tietoa, että kukaan olisi yhtään kanssapelaajaa nähnyt.

 

Rajat auki

Kerään tarvittavia materiaaleja, jotta saan alukseni moottorit avaruuskuntoon. Toiset materiaalit ovat vaikeampia löytää kuin toiset. Avaruuspukuni tila täyttyy nopeasti, joten isomman tavaratilan omaava alus kannattaa pitää lähellä. Löydän lopulta hyvän lähteen tarvitsemalleni mineraalille, joten päätän louhia sitä kerralla enemmän. Virhe. Kimppuuni hyökkäävät maailman rauhaa valvovat Sentinelit, jotka pitävät myös huolta, ettei luonnonvaroja huljata. Yritän selittää, kuten Ruotsin rajalla ”Nämä tulevat vain omaan käyttöön”, mutta ei mene läpi. Tuhottuani GTA-tyylisesti useamman ”kytän” päätän paeta. Se on parempi strategia tunteettomia droideja vastaan. Pakenen nauraen, mutta laskeudun typerään paikkaan ja onnistun romuttamaan alukseni. Wasted.

   

Selviytyjät goes Space

Nopeasti huomaa, että kyse on enemmän selviytymis – kuin seikkailupelistä. Kaikenlaista tavaraa kerätään, nostetaan varustelutasoa ja koetetaan päästä seuraavaan galaksiin. No Man's Sky sisältää myös juonen, joskin se tahtoo jäädä jalkoihin, kun planeettojen omaehtoinen tutkiminen vie ainakin allekirjoittaneella voiton. Perfektionisti sisälläni itkee verta, kun tiedän, että veisi päiviä tutkia planeetta 100% ja raportoida jokainen kivi ja männynkäpy eteenpäin. Vaikka kaikki maailman ihmiset innostuisivat tästä, kuten Pokemon Go:sta, ja lähtisivät etsimään eri planeettoja ja niiden hirviöitä, ei pelistä tultaisi silti koskaan löytämään kuin muutamia prosentteja. Eliöiden lisäksi löytyy paljon kiinnostavaa tavaraa ja materiaa, mutta mitään ei voi jäädä hamstraamaan ”jos sitä joskus tarvitsisi”, vaan kaikki kannattaa myydä heti, kunhan saa hyvän hinnan intergalaktisessa Hirvaskankaan huutokaupassa. Hommaat lisää sitten kun tarvitset, jos tarvitset.

 

Niin kaunista - muttei ketään, jolle kertoa siitä

Olen saanut moottorit tankattua ja lennän kohti taivasta, avaruuteen. Avaruus on laaja ja kuumottava, mutta onneksi seuraava planeetta on lähellä, joten suuntaan sinne. Planeetta on yhtä kaunis kuin aiempikin, joskin miljööltään hieman karumpi. Kulkiessani tiedän, että PS4 tehoilla on todella irroteltu. Löydän älyllistä elämää, ja olen oikeasti onnellinen. Muurahaisnaamainen muukalainen toivottaa minut tervetulleeksi, ja pyytää lahjusta. Vieraasta kielestä johtuen en tiedä mitä (tunnistan vain sanan "traveller"), mutta yritän arvata kolmesta vaihtoehdosta. Tällä kertaa osun oikeaan, ja statukseni kohoaa. Sitten on taas aika jatkaa matkaa yksinäisyydessä. Jos jossain peli on onnistunut, niin avaruuden yksinäisyyden luomisessa. Kun alkaa miettiä, kuinka monta planeettaa pelissä on, kuinka kauan menisi käydä ne kaikki läpi, alkaa oma pienuus hahmottua. Peliä ei voi suositella eksistentiaalisista kysymyksistä ahdistuville, sillä niitä se herättää. Yksinäiset avaruusäänet saavat surullisiksi, eikä sitä ainakaan helpota eri eläinten kaukaiset ulvonnat. Tiedän niiden olevan eläimiä, mutta ei hajuakaan mitä. Ehkä kasvissyöjiä, mutta kenties vaanivia petoja. Äärimmäisen ahdistuksen saan menemällä veteen. Sakeassa vedessä olen entistä enemmän vieraalla alustalla, ja kun paikalliset tappajahait tulevat, on hapen lisäksi myös piilopaikoista uupelo.

 

I don't want to live on this planet anymore

Kokonaisuutena No Man's Sky on upottava. Tuon tuntemattoman, muistinsa menettäneen Flash Gordonin rooliin katoaa helposti moneksi tunniksi. Perus selviytymis – ja taisteluelementtien lisäksi peliin on upotettu myös aimo annos tekstiseikkailua. Eri puolilta planeettoja löytyy eri alienirotujen monoliitteja, alttareita, joissa tapahtuu paljon asioita, mutta pelaajalle se kerrotaan vain tekstitse. Sitten tehdään valinta, saadaan palkinto (tai turpiin) ja asema kyseisen rodun keskuudessa joko kasvaa tai laskee. Ohessa saa vihjeitä, jos osaa kyseisen rodun kieltä, jota oppii sana sanalla useilla eri tavoilla. Tämä kielenopettelu ja tekstiseikkailu on ehkä paras osa peliä minusta, joka en koskaan ruotsiakaan vaivautunut opettelemaan. Ennakkoon pelin trailerit ja mainostus antoivat olettaa, että kyseessä on pastellivärein koristeltu seikkailu, jossa lennellään ja tutkitaan. Itselleni se on osoittautunut selkäpiitä karmivaksi selviytymiseksi, jonka ohessa tutkitaan, aina kun ehditään. Kaikki riippuu täysin siitä, millaiselle planeetalle juuri sinä satut tippumaan. Uskallatko kokeilla?

Mikäli kiinnostuit pelistä, osta omasi täältä!

Pysy kanavalla! - Teemu Michael