One Piece - Yksi pala, monta tarinaa
Tavanomainen alku, johon uppoaa välittömästi
One Piece aloittaa perinteistäkin perinteisemmällä shounen – startilla. Päähenkilö on nuori heppu, jolla on todella kunnianhimoinen ja hyvin epätodennäköinen unelma, jota hän lähtee tavoittelemaan määrätietoisesti. Tarinamme sankari Monkey D. Luffy haluaa tulla merirosvokuninkaaksi, ja lähtee syrjäiseltä saarelta seilaamaan pienellä venhosella. Kukaan ei tahdo uskoa, että tästä hyvin yksinkertaisesta kumimiehestä olisi sellaiseen, mutta hän kääntää ihmisten (ja lukijan) päät loputtomalla periksiantamattomuudellaan. Matkan varrella hänen mukaansa tarttuu jos jonkinnäköistä toveria auttamaan kohti lopullista unelmaa: One Piece – aarteen löytymistä. Tarina itsessään on ihan toimiva, ja merillä seilaaminen ja eri saarilla kulkeminen mahdollistaa miljöön jatkuvan vaihtelun ja loputtomasti uusien hahmojen esiinmarssittamisen. Tarinan sijaan hahmot ovat kuitenkin tämän sarjan suola. Jokainen hahmo sankarista pikkupahiksen kätyriksi omaa oman persoonan ja yksityiskohtaisen taustarinan. Tässä sarjassa pahikset eivät ole pahiksia pahantahtoisuuttaan, vaan siihen löydetään aina jokin selitys. Nämä syyt ovat välillä niin koskettavia, että vain syvä kiintymys päähahmoihin estää asettumasta vihollisen puolelle, kun taistelu syttyy. Ja kun se syttyy, niin silloin myös mennään eikä meinata!
Merten roistot, parrat, puujalat ja papukaijat - ihan tätä ei One Piece ole.
Merirosvoilu on mahtavaa, mitä sitä kiistämään. Avoimilla vesillä seilaaminen, uusien saarien penkominen ja mitä omituisimpiin tyyppeihin törmääminen ovat omiaan hyvälle seikkailulle. Aivan niitä perinteisimpiä merirosvoja Luffy ja kumppanit eivät kuitenkaan ole: Ryöstelyn ja tappamisen sijaan heidän aikansa kuluu lähinnä uutta ihmetellessä ja heikompien puolesta taistellessa. He tulevat rosvoina, mutta poistuvat yleensä sankareina.
You are my nakama!
Yksi One Piece tavaramerkeistä on ehdottomasti merirosvoilun ohella sen hahmojen tapa näyttää tunteita. Tässä sarjassa nimittäin vedetään tunteiden kohdalla napit aina aivan kaakkoon, oli sitten kyse ilosta, surusta tai raivosta. Olkihattupiraattien laivalla nauru ja laulu raikaa, mutta jos jotakuta sattuu tunteisiin, niin silloin kyynelehditään. Sitten pahantekijälle kostetaan silmittömällä raivolla. Hahmot eivät säästele, eikä kukaan ole ”liian miehekäs” itkeäkseen (Paitsi Zoro, suurimman osan ajasta). Tunneskaala tarttuu helposti myös katsojaan/lukijaan, ja se jos mikä on mainiota.
Ei sota yhtä miestä kaipaa, mutta Zoroa kuitenkin.
Roronoa Zoro, on mielestäni hahmo, joka ansaitsee oman kappaleensa. Hän on kenties äijämäisin äijä, jota animessa on nähty. Hän tahtoo tulla maailman parhaaksi miekkamieheksi, ja on valmis leikkaamaan kenet tahansa tieltään tuota titteliä kohti kurkottaessaan. Hän ei pelkää ketään, mutta kunnioittaa Luffya kapteeninaan. Hän menee kirjaimellisesti läpi harmaan kiven, ja taistelusta palautumiseen tarvitsee vain alkoholia ja hieman lepoa. Vaikka sarja on täynnä mitä mahtavimpia hahmoja, on Zoro ollut alusta asti suosikkini.
Parempi kuin muut
Kaiken kaikkiaan One Piece on vain yksinkertaisesti loistava. Moni muu vastaava sarja (Naruto, Bleach) alkoi menettää jossain kohtaa otettaan, ja viimeistään aikahypyn kohdalla menetti hohtonsa. Tämä sarja sen sijaan paranee koko ajan, enkä malta odottaa mitä tapahtuu seuraavaksi. Ainoa huolenaiheeni on, että tämänkin sarjan täytyy loppua joskus. Sanon tämän kaikille, mutta ennenkaikkea sinulle, joka pidät Dragonballista ja/tai Narutosta: Tutustu One Pieceen.
Pysy kanavalla! - Teemu Michael
Kategoriat: teemu.kongas@hotmail.com leffat-tv-pelit
Tagit: anime Bleach Dragonball LEFFAT, TV & PELIT Luffy manga Merirosvo Monke D Luffy Naruto Olkihattu One Piece Roronoa Zoro Zoro | Pysyvä linkki