Uskottava Star Wars tarina - Rogue One

Rogue One: Taustatarinoiden asialla

Kun aloin kirjoittaa tätä juttua, tajusin vastikään olleeni saman aihion äärellä. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on Rogue Onen tapaan päätarinan ulkopuolinen, syventävä kertomus, joka toimii myös omana elokuvanaan (lue lisää täältä). Toki Harry Potteria ja Star Warsia ei vain VOI verrata keskenään, mutta molemmista on ilmestynyt 8 elokuvaa  ja molemmat ovat maailman eniten tuottaneiden leffasarjojen top 5 joukossa (seuraa SHOKKI: J.K. Rowlingin velhot ovat sijalla 2., ja Star Wars vasta neljäntenä.). Rogue One on kuitenkin vielä vähemmän oma elokuvansa, ja enemmän pohjustava. Elokuvan hahmot ovat kyllä kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja, mutta eivät kantaisi yhtä yksittäistä leffaa pidemmälle (paitsi K2SO, K2 on aivan päällikkö!) Star Wars pääelokuvien lyttäämisen sijaan Rogue One onnistuu tekemään jotain, mitä siltä ei edes uskallettu pyytää: Se tuo alkuperäiselle trilogialle lisää syvyyttä, lisää ulottuvuutta ja tunnetta. Elokuva johdattelee meidät aivan Tähtien Sodan neljännen episodin alkuhetkille asti, kädestä pitäen, mutta ei paapoen. Se on sopivan pituinen, sopivan vakava ja onnistuu tuotantoyhtiön ultimaattisessa tavoitteessa: Saa minut odottamaan tulevia leffoja entistä enemmän, sekä kaivamaan vanhat leffat esiin uudelleenkatselua varten (Remastered Ultra HD 4K Blu-Ray megamix Disney Edition, anyone?).

Mistä on pienet Tähtien Sodat tehty?

Mitä Star Wars - elokuva yleensä on? Valomiekkailua, Skywalkereiden perhedraamaa,  Yodan viisauksia, Jedejä... Mitään näistä Rogue One ei sisällä lainkaan. Se on ikäänkuin tavallisten sotilaiden perspektiivistä kuvattu kertomus galaksista, jossa tapahtuu jatkuvasti paljon mitä ihmeellisimpiä asioita. Imperiumia vastaan taistellaan kyllä, mutta sen sijaan että käytäisiin kaukaisella suoplaneetalla heittämässä volttia, niin kaivetaan suosiolla se kivääri esiin ja juostaan rintamalle. Sota ja sen kauheus nousee jatkuvasti pintaan, välillä tulee jopa Battlefield 1 mieleen. Ei vain näytetä planeetan tuhoutuvan, vaan ollaan siellä planeetalla, missä sitä taistelua käydään. Länsäolon tunne tuo ihan uudenlaisen uhkan tunteen, ja jopa paljon parjattu Kuolemantähti esiintyy uhkaavana. Itseasiassa niin uhkaavana, että ydinsodan uhka ja Trumpin presidenttiys on tosissaan vedetty mukaan elokuvasta puhuttaessa. Terrorismipeilausspekulaatiot mukaan lukien Rogue One täyttää kaikki hyvän leffan tunnusmerkit, joten mikäpä sitä on katsellessa. Pari mukaan" ängettyä" cameota voivat katsojasta riippuen joko latistaa tai kohottaa tunnelmaa, itselleni toimi, mutta niiden tarpeellisuudesta voidaan keskustella.

Mitäs nyt?

Viimeistään siitä tunnistaa todellisen Star Wars - leffan, kun lopputekstien jälkeen iskee tunne "Mitäs nyt?", ja tässäkin Rogue One onnistuu todellisesti. Sanotaanko näin, että harvoin ollut tai tulee olemaan Tähtien Sota fanilla niin hyvin pullat uunissa kuin nyt. Vuoden päästä saamme jatkoa varsinaiselle saagalle, (vuosi lienee aivan kohtuullinen aika hypettää, aloitetaan). Sitä seuraavana vuonna Rogue Onen viitoittamalla tiellä täydennystarinana saadaan nautiskella Han Solon elämä ja teot! Sitä seuraavana vuonna saadaankin jo trilogian, tai siis yhdeksän elokuvan saagan loppuhuipennos, josta ei varmasti tulee puuttumaan yhtään mitään! Jotta jälkihiki kestäisi mahdollisimman pitkään, saamme vielä sen jälkeen Boba Fett - leffan. What a time to be alive! En oikeasti edes tiedä, millä tämä seuraava vuosi tässä välissä oikein täytetään.

PS: Lue myös aiemmin kirjoittamani kattava Star Wars - historiikki, jos ja kun aihe kiinnostaa !

"There is a ninety-seven point six percent chance of failure" - Teemu Michael