Zootopia/Zootropolis – Eläinten kaupunki

Zootropolis tai kuten se muualla kuin tietyissä Euroopan maissa tunnetaan, Zootopia. Disneyn tuorein animaatioelokuva, joka nimensä mukaisesti keskittyy moderniin, eläimiä vilisevään suurkaupunkiin. Nimikikkailu ei johdu piratismin vastaisesta taistelusta tai muusta syvällisestä, vaan kyseessä on inhimillinen erehdys (eli välinpitämättömyys). Jenkeissä leimattiin leffalle nimi ja aloitettiin markkinointimyllytys, ja myöhemmin huomattiin, että eräässä kaukaisessa pohjolan maassa, Tanskassa, sijaitsee eläintarha, joka kantaa nimeä Zootopia ja omistaa oikeudet nimen käyttöön. Eli elokuvalla on kaksi nimeä, mikä on tietysti todella järjetöntä ottaen huomioon, että oheistuotteita pitää tehdä kahta eri versiota. Siksipä meillä EMP:lläkin on Zootopia – tuotteita. Mutta mikä tärkeintä, oli nimi mikä hyvänsä, niin elokuva on loistava! Sisältää yksityiskohtia juonesta!  

Pupu, joka tahtoo sinivuokoksi

Zootropolia, eikun siis Zootopias kertoo poliisin työstä haaveilevan tyttöpupun Judyn tarinan. Se on hienoa, koska hän on 1) pieni 2) tyttö ja 3) PUPU, eikä kukaan ota hänen haavettaan tosissaan. Hän on lopulta kurssinsa priimus, mutta ensimmäisenä työpäivänä poliisipäällikkökin lyö vain ns. porkkanaa naamaan ja nakittaa Judyn parkkipirkon hommiin. Hän tekee kuitenkin työnsä turhankin hyvin, tapaa ovelan elämäntapahuijarin Nickin, onnistuu hankkiutumaan oikeisiin töihin ja tottakai, lopulta onkin koko Zootopian paras poliisi. Samalla opetetaan suvaitsevaisuutta, kun rauhaarakastavat kasvissyöjät alkavat pelätä petoeläimiä. Rasismikortti otetaan esille selkeästi, mutta sitä ei tungeta kurkusta alas. Joku ehkä muistaa Angry Birds – elokuvasta syntyneen rasismikeskustelun, kun Red oli ennakkoluuloinen saareenmuuttajia kohtaan ja olikin oikeassa aavistuksissaan. Zootopia ottaa kantaa samaan asiaan, mutta tällä kertaa ollaan ehdottomasti suvakkipuolella. Jokainen on yksilö, eläin voi muuttua, ketään ei saa syrjiä jne jne. Moraalisesti pätevä elokuva siis.

 

Niin miksi tämä olikaan loistava?

Asiaan: Se on niin äärettömän hyvin tehty! Zootopia on huoliteltu joka osa-alueella: Se näyttää todella hyvältä, hahmot ja maailma ovat kiinnostavia, ääninäyttely on hyvää (eng), huumori on hauskaa ja älykästä (esim. ”Bunnies are good at multiplying”), toiminta on mielekästä ja sitä on sopivassa suhteessa rauhallisempaan osioon. Zootopia selittää asiat niin, että lapsikin ne ymmärtää, mutta ei pureskele kaikkea valmiiksi ja oksenna suuhun vaan jättää katsojallekin mietittävää. Pohdin vastikään katsoessani Lemmikkien Salainen Elämä – elokuvaa, että onko todellista, että nykyajan lastenleffoissa on pakollista, että koko 1,5 tuntinen on täynnä toimintaa ja räiskettä ja huutoa. Zootopia on tässä suhteessa virkistävä poikkeus, koska jännittävät toimintakohtaukset ovat sivuosassa, ja hahmot pääosassa, kuten hyvälle elokuvalle usein on ominaista.

   

Zootopia on tarjous, josta et voi kieltäytyä

Kun soppaan heitetään vielä Zootopian yksityiskohtainen suunnittelu, jossa eläinkunnan pienimmillä on omat kulkuväylänsä ja jopa oma miniatyyrinen kaupunginosansa, jokaisella taustahahmolla oma pieni tarinansa, virastossa työskentelevät laiskiaiset, ja paikallinen mafioso on pohjanpäästäinen (virallinen laji btw), joka on suora viittaus Kummisetä-klassikkoon, on kasassa mahtava paketti. Tämän jaksaa katsoa vaikka seuraavana iltana uudestaan (kokeiltu on!). Vain yksi kysymys jää siis jäljelle, ja se onkin se kaikista tärkein: Pitävätkö lapset siitä?

 
 Lasten asialla! – Teemu Michael