Paradise Lost "Plague Within" - Paluu ensirakkauden pariin

Brittiyhtye Paradise Lost on tehnyt melkoisen matkan viime vuosikymmenien aikana. Nyt bändi palaa uudella "Plague Within" -albumilla takaisin raskaille juurilleen .

Elettiin vuotta 1988, kun Pohjois-Englannin Halifaxissa sai alkunsa erittäin raskasta metallia soittanut Paradise Lost. Ensilevy "Lost Paradisen" hidas doom vaihtui jo toisella albumilla, seuraavana vuonna ilmestyneellä "Gothicilla" melodisemmaksi goottimetalliksi - ja samalla yhtye tuli keksineeksi - niinpä niin - goottimetallin.

- "Gothic"-levyn otsikko lienee tosiaan antanut nimen kokonaiselle genrelle, nauraa kitaristi Gregor Mackintosh ja jatkaa samaan hengenvetoon: - Tuollainen ei juolahtanut silloin 24 vuotta sitten mieleenkään - siis että keksisimme "Gothicin" myötä jotakin aivan uutta. Rakastimme silloin monia deathmetal-bändejä, mutta pidimme myös The Sisters Of Mercyn kaltaisista melodisemmista orkestereista. Sitten keksimme yhdistää kaikki vaikutteemme ja "Gothic" syntyi kuin itsestään. Se tuntui hienolta.

Sen jälkeen ilmestyneet "Icon" (1993) ja "Draconian Times" (1995) olivat vielä painavia metallilevyjä, mutta seuraava kolmikko ("One Second" (1997), "Host" (1999) ja "Believe In Nothing" (2001)) tulivat melkoisena shokkina fanijoukoille. Se ei ollut mikään ihme, sillä Paradise Lostin musiikkityyli vaihtui yllättäen Depeche Mode -vaikutteiseksi syntikkapopiksi ja -rockiksi.

- Teimme silloin mitä teimme, mutta syy on edelleen sama: me yksinkertaisesti kyllästyimme metallin veivaamiseen. Kuuntelimme kaikenlaista musiikkia ja halusimme laajentaa myös Paradise Lostin reviiriä, Mackintosh kertoo. - Pidän edelleen monista sen ajan Paradise Lost -kappaleista, mutta täytyy silti rehellisesti myöntää, että bändi alkoi olla melkoisen hukassa "Believe In Nothing" -albumin aikoihin. Muistan myös sen tapauksen, kun levy oli tulossa julkaisuun ja tulimme Suomeen tapaamassa toimittajia. Promoreissu meni aivan penkin alle, sillä vietimme koko haastatteluja edeltäneen yön HIMin Ville Valon seurassa, mitä erilaisempia alkoholijuomia maistellen. Olimmekin sitten aamulla, promopäivän käynnistyessä, varsin rapeassa kunnossa!

Paradise Lost teki omat päätelmänsä "Believe In Nothingin" sekavista ajoista ja pian ilmestyikin uusi pitkäsoitto "Symbol Of Life", joka oli edellisiä julkaisuja selvästi raskaampi. Varsinainen paluu kohti juuria taas tapahtui vuonna 2005, kun yhtye julkaisi nimikkolevynsä "Paradise Lost".

- Päätimme seurata sydämen ääntä ja ryhdyimme säveltämään taas metallisempaa materiaalia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana pitkäsoittomme ovat oikeastaan rankentuneet kerta kerran jälkeen, nauraa Mackintosh.

Plague Within - "metallisydän" sykkii taas.

Paradise Lostin neljästoista levytys "Plague Within" ilmestyy kesäkuun alussa. Albumin kuunteleminen on erittäin hienoa puuhaa, mutta samalla se on myös hieman hämmentävää. Paradise Lost on nimittäin tällä kerralla kuunnellut "metallisydäntään" sen verran painokkaasti, että  "Plague Within" tuo paikoin mieleen jopa yhtyeen neljännesvuosisadan takaisen debyytin:

- Olet oikeassa! Albumilta löytyy esimerkiksi puhdasveristä doomia enkä pistä lainkaan pahakseni, mikäli tuore materiaali tuo mieleen varhaiset aikamme. Vaikka julkaisimmekin välillä kevyempiä levyjä niin ensirakkautemme raskaaseen metalliin ei ole koskaan kuollut.

Kitaristin sanojen puolesta puhuvat myös hänen ja Paradise Lost -laulaja Nick Holmesin sivuprojektit. Mackintosh toimii joitakin vuosia sitten perustamansa deathmetal-yhtye Vallenfyren laulajana ja Holmes taas valittiin äskettäin ruotsalaisen, niin ikään deathmetalia veivaavan Bloodbathin solistiksi.

- Vallenfyre ja Bloodbath ovat aivan erilaisia yhtyeitä verrattuna Paradise Lostiin, mutta ne toimivat mahtavina henkireikinä tämän pääbändimme vierellä. Rakastan Vallenfyrea ja Nick rakastaa Bloodbathia! Mikäli tämä kirjoitus oli mielestäsi kiinnostava, jaathan sen eteenpäin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta? Jos sinulla on jotain aiheeseen liittyvää mielessäsi, kirjoita kommentti, niin saamme aiheen ympärille aikaan keskustelua. Tätä kirjoitusta saa vapaasti lainata ja siihen linkittää, kunhan vain muistat mainita lähteen.