Kaikki arvostelut asiakkaalta Eino Aleksi I.
Kirjoitettu: 4 kesäkuuta 2019
Kätevä!
Ilmaiset postikulut ja kaupanpäälliset. Yks huono puoli että rahat taitaa mennä nyt nopeammin kun täältä löytyy lähes kaikki mahdollinen ja meikä ei voi hallita itseään aina kun tänne nettisivulle piipahtaa. :D
Kirjoitettu: 2 kesäkuuta 2019
Asiakkaan pituus metreissä (esim. 1,73): 2,02
Ostettu koko: 5XL
Paras huppari ikinä!
Olen yli 2 m pitkä ja jonkin verran mahaa ja 5 XL on juuri sopivasti löysä. On ollut kohta 2 vuotta tämä huppari käytössä ja käynyt läpi monta pesua ja huppari on edelleen kuin uudenveroinen mutta vuori vähän ohentunut. Suosittelen ehdottomasti tätä kaikille!
-
Laatu
-
Design
-
Istuvuus / koko
-
Leveys
Liian kapea
Täydellinen
Liian leveä
-
Pituus
Liian lyhyt
Täydellinen
Liian pitkä
Kirjoitettu: 19 huhtikuuta 2015
Isokokoiset lasit
Kuten otsikossa lukee, niin nämä sopivat meikäläisen isoon päähän ja lasit tuntuvat hyvälaatuisilta pilkkahintaan.
Kirjoitettu: 30 heinäkuuta 2014
Priestin ensimmäinen läpimurtoalbumi
Esikoislevyllä hiukan häirinneet edellisen vuosikymmenen soundit, jopa 60-lukulainen hämyily puuttuvat bändin kakkoslevyltä. Se on myös selkeästi esikoista paremmin tuotettu levy. Uskoisin, että pieni Gull Records on satsannut tähän tuotteeseen, vaikka myöhemmin bändin toimesta sen ensimmäisen levy-yhtiön markkinointibudjetin pienuutta onkin surkuteltu.
En ole koskaan oikein innostunut tästä bändistä, mutta siitä huolimatta oli kiinnostavaa tutustua tähänkin levyyn. Vuosien aikana olen useammastakin lehdestä lukenut levyn kehuja. Siitä ei kumminkaan edes kymmenen kuuntelukerran jälkeen noussut yhtään elämää suurempaa kappaletta. The Ripper ja Tyrant nousivat kumminkin hieman muiden biisien yläpuolelle.
Kirjoitettu: 21 toukokuuta 2014
Klassikko
Vaikka 95 prosenttia bändin faneista eivät sitä myönnäkään, jauhoi Pantera koko 80-luvun puolivälin Bon Jovin ja samankaltaisten isotukkaisten spandex-kaartien lämppäribändinä samantyylistä sleazyä (Ride My Rocket rulettaa isoaika!) tukkaheviä. Aggressiivisen nokkamiehen Phil Anselmon astuttua bändiin ?88, toimi kyseisenä vuonna tehty Power Metal-älppy jo raskaamman suunnan polunavaajana. Uuden vuosikymmenen alkaessa Pantera tekikin musiikissa täyden U-käännöksen eikä koskaan katsonut taakseen, onneksi! Tästä lähti levyputki, joka antoi paljon perusteita monien diggareiden lausahdukseen "The Heaviest Motherfuc*in Band On The Planet!"
Lipevä sleaze ja rakkausrunoilut ammuttiin rivissä mädäntymään Texasin aavikoille ja tilalle pojat ottivat helvetisti vihaa, asennetta, peräänantamattomuutta ja 12 saatanan hyvää biisiä. Kuin Judas Priestin, Slayerin ja ZZ Topin äpäräpoika olisi hyperaktiivisella kostoreissulla ? tämä alatyylin vertaus sopii Cowboys From Helliin paremmin kuin hyvin. Dimebag (tai siis anteeksi, tässä vaiheessa vielä erittäin kasari ?Diamond? nimeltänsä) Darrell tiluttaa samalla sulavasti kuin Tipton mutta riffailee yhtä äkäisesti kuin perseeseen skeittilaudalla survaistu Hetfield. Velipoika Vinnie Paul rummuttaa tekniikalla, mutta samaan aikaan tyylillä, jota ei minun kirjoissani ole yhdelläkään toisella rumpalilla tällä pallolla. Rex Brownin basso jytisee erittäin kivasti miksauksen pinnalla, ja tuo bändin lyömättömään grooveen vielä lisää tehoa. Kaiken yllä tietysti yksi maailman persoonallisimmista nokkamiehistä, Phil Anselmo, on kuin sekoitus Tom Arayaa ja Rob Halfordia. Kyllä, myös jälkimmäistä. Kuunnelkaapa Cemetary Gatesin lopun Darrellin kitaran pinch harmonicsit versus Philin kirkaisut-korkeuskilpailu ja hämmästykää. Miehen monipuolisuus menee puhtaasta fiilistelystä äkäiseen karjuntaan tavalla johon ei moni ole länsimaisessa musiikissa pystynyt. Livenä tämä bändi oli vielä parempi, mikä lauseenakin on jo vähintään pelottava.
Nimibiisi on täyttä hevitaivasta. On olemassa Painkiller, on olemassa Battery ja sitten on Cowboys From Hell. Täydellisiä avausbiisejä mahtavalle levylle. Nopea, voimakas, melodinen, murskaava ? case closed. Seuraavat kolme biisiä tykittävät yhtäläisiä tapporiffejä, jättämättä hidasta jyystöäkään huomioimatta toimivien kontrastierojen saavuttamiseksi. Cemetary Gates on yksi kaikkien aikojen tyylikkäimpiä balladeja. Mitä nyt Dimebag tiluttaa tyylissä Malmsteeninkin suohon ja Anselmon karjaisut ajaisivat pimeässä metsässä kalsarit vaihtokuntoon jalkojen mennessä hapoille pakenemisesta. Seuraavana nekkuun mättävä helmikolmikko on jotain sanoin kuvaamattoman kovaa. Domination ja Shattered jytistelevät murhariffeillään ja vauhdillaan kalloja kasaan ja Clash With Realityn tappogroove saa jäljelle jääneet torsot moshaamaan ja tanssimaan outoa metalliboogieta samaan aikaan. Medicine Man on oikeastaan ainoa kappale, jota pitää kuvata sanalla hyvä. Ei se erinomaisuuskaan ole ikuista. Message In Blood nostaa tempoa taas formulatasolle ja The Sleep näyttää Panteran taidon hyvien ja raskaiden hiturien tekemisessä. The Art Of Shredding onkin sitten taas täysi timangi. Upeat riffit, helvetilinen meno Anselmo on kuin raivotautinen dobermanni ilman pistoksia ja niska lähtee sijoiltaan pelkästään seisomalla kymmenen metrin säteellä. Köyhät kielikuvani eivät tee tälle materiaalille oikeutta, kunhan itselleni päden.
Tuotanto on myös, kuten Panteralla aina, totaalista terästä. Dimen partaterän teholla leikkaava kitarasoundi, Vinnien brutalisoivat rummut, Rexin pomputteleva beissi, jonka päällä Phil mylvii, herkistelee, sähisee, kiljuu, ja vaikka mitä. Tästä se ei juuri parane. Tämä thrash-riffien, melodisten liidien ja southern rockista reväistyn grooven yhdistelmä on hybridinä lähes niin hyvä kuin vain keksiä saattaa. Cowboys From Hell on epäilemättä yksi kaikkien aikojen metallilevyistä. Hämmästyttävintä on, että omaperäisyyden näkökulmasta katsottuna, Pantera veti seuraavalla levyllä vielä paremmaksi. Ja se on aika helvetin paljon se!
Kirjoitettu: 21 toukokuuta 2014
Laadukkuutta!
On todella hyvä farkkuliivi, joka on vielä isokokoinen.
emp rockhand logot napeissa on hieno yksityiskohta ja liiviä voi säätää pienemmäksi kahdesta eri kohtaa alhaalta.
Kirjoitettu: 17 helmikuuta 2014
Ei koskaan unohdeta maailman mahtavinta metalli-kitaristia!
Jos todella osoitat myötätuntosi edesmenneelle kitaristille, niin osta tämä paita.
Kirjoitettu: 14 lokakuuta 2013
Mahtava t-paita
Death oli ehkä paras death metal bändi ikinä. R.I.P Chuck Schuldiner!
Kirjoitettu: 1 toukokuuta 2013
Perkeleen hyvä!
Istuu mahtavasti ja voi säätää vyötärönalueelta. Suosittelen lämpimästi kaikille. Sopii mielestäni sekä laihoille että lihaville.