Love and other disasters (CD ) | Sonic Syndicate

artistilta Mape Ollila (16.07.2008) Vuonna 2005 Nuclear Blastin maailmanlaajuisen, 1500 bändiä vetäneen bändikisan voittaja, kakkosalbumillaan Only Inhuman mielipiteitä kovasti jakanut Sonic Syndicate ui kolmosalbumillaan röyhkeästi ja tietoisesti kohti entistä kaupallishakuisempia vesiä. Falkenbergiläisyhtyeen metalcoren ja vähän jopa nu metalin sukuisen modernin rokkauksen kivijalat ovat melodiamaestro Roland Johanssonin ja sepelikurkku Richard Sjunnessonin sujuva stemmatyöskentely ja kepeän tarttuvat laulumelodiat. Tälle perustalle ladotaan paksu kerros kahden kitaran ja midikoskettimien muodostamaa melodiapunosta ja rakennelma kuorrutetaan äärityypillisellä Göteborg-riffittelyllä ja Linkin Parkin tapaisella poprockilla. Yhtyeen biisit ovat olleet hittihakuisia aikaisemminkin, mutta sillä saralla Love and Other Disasters ottaa uusia edistysaskelia. Poppis videobiisi My Escape on rajatapaus, josta ei oikein tiedä onko se enää laskettavissa metalliksi ollenkaan. Toisaalta... kun Hellgate: Worcesterin ja Afflictionin suloisia laulumelodioita tahdittaa takataka-rässikomppi tai Power Shiftin värssy haiskahtaa indunmakuisen rockin paukkeelta á la Rob Zombie ja kertsi heläjää syntikkojen alustamana ja tarttuvana kuin Abba ainakin, niin mitä kuulijan pitäisi ajatella yhtyeen linjasta? Alkuun mukavalta kuulostava Love and Other Disasters ei kanna toistuvassa kuuntelussa. Se on kaikin puolin muuten hyvä albumi, mutta se ei ole erityisen raskas, kovin omaperäinen, ollenkaan linjakas, palaakaan katu-uskottava tai kovin montaa kuuntelua kestävä.

artistilta Frostheim (16.07.2008) Mahtipontisin sekä epäilijöiltä turhat luulot pois pyyhkivin ylistyssanoin promosaateltu saksalainen, vuonna '01 perustettu Equilibrium esittelee uusimmallaan Sagas sinfonista ja yltiöpäisen reippaalla kädellä sankarillisia ynnä ylvään hulppeita taisteluntuoksinan mielikuvia taivaanrannat täyteen maalailevaa "folk"/pagan metalia luemma "ainutlaatuisuutta" vielä nykypäivänäkin asianomaiseen sceneen tuovaksi mainostetulla yhtyeen äidinkielellä esitettynä. Yksinkertaistaen sekä vertailukohteita kooten ensivaikutelma on suurista saatelappusen sanoista huolimatta - tai sitten juurikin niistä johtuen - lähinnä luokkaa "astetta köyhemmän mutta sitäkin virkaintoisemman porukan synth pagan/'black' metal Bal-Sagothin ja Finntrollin junien jälkeisessä resiinassa", sillä niin selkeästi viimeksi mainittujen yhtyeiden ulottuvuudet paistavat Equilibriumin materiaalista kautta linjan. Uljasta ja 'sagothilaista synailua löytyy, pintapuolisempia BM-elementtejä odotetusti lähinnä rääkyvokaloinnin, jossain määrin kitarajuoksutusten sekä blastienkin osilta, ja tottakai lisäksi vielä tuttua ja turvallista 'trollien viitoittamaa kiintiöhumppaa sekä aina ja kaikkialla pakollista keskieurooppalaismahtipontisuutta. Kaikki edellä kuvailtu tottakai tyylille uskollisesti "hyvällä meiningillä", joka "livenä vasta toimiikin". Ei sillä, teknisesti toki taidokas, monessa mielessä varmaotteinen ja energinenkin tuotos, ja kyllähän tämä tavallaan sekä päällisin puolin on ihan kiva, menevä, toimiva ja hyväkin levy; keikkansakin varmasti komeita ja tunnelmallisia kaljapäissään kokea. Sisältönsä puolesta vain ainakin tällä suunnalla ikävän nopeasti ja kovin helposti ärsyttämään käyvä, aivan liian moneen otteeseen samat iänikuiset setit ja kuviot entuudestaan kuultua sisältävä sekä totaalisen epäomaperäinen, tympäännyttävä ja hemmetti soikoon vielä kertaalleen aivan liiaksi ärsyttämään käyvä, kliseiden vuosikasvuissa pörräävä tusinakuukunen, jota eivät edes parit hassut karibialaisrytmit, elokuvamaisuuksiin pyrkimiset saati perinteisempään heavyynkään nojaavammat kokeilukikkailut tällä erää pelasta, vaan lähinnä tuovat sekamelskaisuutta jo entuudestaan horisonttiakin leveämmäksi pyrkivään rotsi auki eeposteluun. Tuutintäyteistä 70-minuuttista tekisi kirjaimellisesti mieli vetäistä kunnolla tuuttiin jo "bavarialaisteoksen" puolivälin paikkeilla. Mahdollisille faneille Sagas lienee itsestäänselvä hankinta, ja maalaisjärjen rajojen ylitse pursuavista sekä kaikkiin ilmansuuntiin samanaikaisesti rönsyilevistä symfo "pakanuuksista" jne. pitävillekin taatun katsastamisen arvoinen julkaisu. Muutoin ja/tai henk.koht. ei allekirjoittanut kehtaa suosituksia antaa kuin järkkymättömän ehdottomin nupissa lopullisesti leikkaamisen varauksin. Jumankekka minkä taas lykkäsivät.