We love you all (CD ) | Psykup

artistilta Antti Klemi (09.07.2008) Häiritsevän verisestä kannesta sekä yhtyeen ja levyn nimestä saa jo aavistuksia, että aivan jokapäiväistä mekkalaa ei ole Psykupilta luvassa. Lisää pohjaa ennakoinnille antaa lyhyehkö biisilista, jossa vedellään pääosin kymmenen minuutin rytkytysten maisemissa. Doomia tämä ei kuitenkaan ole, kaukana siitä. Mitä sitten? Tuohon kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Saatekirjeessä biiseistä puhutaan abstrakteina lyhytfilmeinä, mutta musiikinkuuntelijaa auttavat ehkä enemmän sanat proge, grind, mathcore, hardcore ja thrash. Psykup keskittyy nimittäin sekoittamaan päitä ja musiikkityylejä tehosekoittimen tavoin, jolloin tavanomaiset säkeistö-kertsi-kaaviot voidaan heittää romukoppaan. Tilalle tulee kollaasimaisia rakennelmia, joissa ei kaihdeta räikeitäkään tyylilajivaihdoksia. Tuloksena on tilkkutäkkimetallia, josta joko pitää tai ei. Levy vaatii keskittymistä ja tietynlaista avomielisyyttä, joka pystyy hyväksymään yhtyeen mielivaltaiset ja joskus humoristisetkin ratkaisut. Bändi kyllä osaa heilauttaa musiikkinsa System Of A Downin kaltaiseksi, tarttumapintaiseksi grooveksi, mutta enemmän tämä Primukselta, Faith No Morelta ja etenkin Mr. Bunglelta kuulostaa laulaja Jun satunnaisia Patton-maneereja myöten. Harmi vain, että esimerkiksi Mr. Bunglea värittävä svengi jää joskus puuttumaan ja musiikki muuttuu liian irtonaiseksi ja keskittymiskyvyttömäksi. Onneksi paikoin hulluuskin muuttuu nerokkuudeksi kuten Retroactionin häiritsevän hekumoivissa jamitteluissa tai My Toy My Satanin sludge-grind-utuilu-vaihdoksissa. Myös laulupuolella bändin idealaatikosta nousee joskus herkullisen kummallisia irrotteluja, mikä luo Psykupille omaa persoonallisuutta. Jo vuonna 1995 perustettu Psykup luotaakin raikkaasti ja ennakkoluulottomasti metallimusiikin sirpaleista tulevaisuutta, mutta pelkkä pelleily ei kuitenkaan riitä. Onneksi kyseessä on sekä ideoinnin että toteutuksen osalta osaava viisikko, joka uppoaa varmasti tämä hajarajaisen alan harrastajille.