Foo Fighters -fanituotteet ja albumit netistä

Kun Dave Grohl kesällä 1995 julkaisi Foo Fighters -debyyttialbumin, jonka hän – siihen saakka ainoastaan Nirvanan raskaskätisenä rumpalina tunnettu kaveri – oli säveltänyt omin nokkineen, harva uskoi että projektista tulisi kovinkaan pitkäikäinen. Mutta siinä missä muut 1990-luvun vaihtoehtorockyhtyeet hiipuivat yksi toisensa jälkeen historian hämäriin, Foo Fighters synnytti hitin toisensa perään ja roikkui listojen kärjen tuntumassa seuraavalle vuosituhannelle saakka.

Dave Grohl oli soittanut kitaraa ja tehnyt biisejä jo paljon ennen rumpaliksi ryhtymistään. Hän rymisteli hardcore-yhtyeissä koko varhaisteini-ikänsä ennen kuin 1980-luvun lopulla liittyi rumpaliksi washingtonilaiseen Screamiin. Yhtyeen nuutuessa Grohl alkoi äänitellä omia biisejään kaverinsa Barrett Jonesin kellarissa. Osa niistä päätyi Screamin viimeiselle albumille ‟Fumble”. Vuoden 1990 kesällä Grohl muutti Seattleen ja liittyi Nirvanaan.

Kun Nirvana oli äänittänyt, muttei vielä julkaissut rockmaailman mullistaneen ‟Nevermindin”, Grohl palasi hetkeksi kotikonnuilleen ja purkitti kasan biisejä Simple Machinesin julkaisemalle ‟Pocketwatch”-kasettijulkaisulle. Pääosan vuotta 1992 Grohl vietti Nirvanassa, mutta aina kiertueiden välissä hän äänitti Jonesin kanssa lisää soolomateriaalia. Samaa jatkui aina vuoteen 1993 ja Nirvanan ‟In Uteron” äänityksiin saakka. Grohl oli leikitellyt ajatuksella julkaista toinen soolokasetti kesällä 1993, mutta se suunnitelma jäi toteutumatta. Kurt Cobainin kuoleman jälkeen 1994 Grohl vetäytyi useiksi kuukausiksi hiljaiseloon.

Dave Grohl & Foo Fighters - debyyttilevyllä kohti menestystä

Syksyllä 1994 Grohl ja Jones lähtivät oikeaan studioon ja äänittivät alle viikossa kappaleet, joista koostui Foo Fightersin debyyttialbumi. Grohlille oli kertynyt noin 15 laulun katalogi rämisevää rockia, joihin hän soitti kaikki instrumentit, Jonesin puolestaan hoitaessa äänittämisen. Grohl teki valmiista nauhasta sata kopiota ja jakeli niitä kavereilleen. Pian niitä päätyi levy-yhtiöihin, joiden kesken syttyi tarjoussota Grohlin projektista.

Sooloprojektin muututtua vakavaksi Grohl nimesi projektin Foo Fightersiksi ja teki siitä oikean yhtyeen. Soittokavereiksi tulivat Sunny Day Real Estates -bändin basisti Nate Mendel ja rumpali William Goldsmith. Toiseksi kitaristiksi tuli Germs -kitaristi Pat Smear. Yhtye solmi levytyssopimuksen Capitol Recordsin kanssa ja Grohlin yksinään äänittämä Foo Fightersin esikoisalbumi julkaistiin Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä, 4. heinäkuuta 1995. ‟This Is A Call” rämisi radioaalloilla tiuhaan, levystä tuli suurmenestys ja vuoden 1996 alussa se ylitti Yhdysvalloissa platinarajan.

Vuosi 1996 Foo Fightersillä kului kiertueella, jonka aikana ‟Big Me”-biisistä tuli hitti. Loppuvuodesta bändi aloitti tuottaja Gil Nortonin johdolla toisen levyn sekaviksi ja hankaliksi osoittautuneet äänityssessiot, joiden aikana rumpali William Goldsmith jätti yhtyeen. Levyn rummuista pääosan soitti Grohl ja ennen sen julkaisua bändiin liittyi Alanis Morissetten rumpali Taylor Hawkins. Vielä ennen kuin ‟The Colour and the Shape” – Foo Fightersin ensimmäinen bändialbumi – ilmestyi toukokuussa 1997, myös Pat Smear oli poistunut bändistä. Hänen tilalleen tuli Franz Stahl, joka hänkin lähti jo ennen kuin vuonna 1999 ilmestynyttä ‟There Is Nothing Left to Lose” -täyspitkää alettiin äänittää. Sen julkaisun jälkeen uudeksi kitaristiksi tuli Chris Shiflett.

Grohlilla oli meneillään kuivempi luova kausi. Bändin sisällä tapeltiin. Grohl pakeni ja liittyi Queens Of The Stone Agen rumpaliksi.

Vuoden 2001 lopussa Foot äänittivät väkinäisesti neljännen levynsä kappaleita Grohlin kotona Virginiassa. Syntyi parikymmentä raakiletta, joista oli tarkoitus Pro-Toolsin ja muun teknologian avulla viimeistellä albumi Los Angelesissa Conway-studiolla äänitysteknikko Nick Raskulineczin kanssa.

Huhtikuussa 2002 Coachella-festivaalilla Grohl ja Taylor Hawkins olivat toistensa kimpussa ja Foo Fighters oli hiuskarvan mitan päässä hajoamisesta. Rauhantuomariksi astui Chris Shiflett ja kauan toisiaan näykkineen kaksikon välit saatiin selviksi. Liiankin mukavana miehenä tunnettu ja kiistoja kaikin keinoin karttanut Grohl joutui lopulta tekemään muille selväksi kenen bändi Foo Fighters oli ja kuka teki päätökset.

One by One

Vuonna 2002 Grohl levytti Queens of the Stone Agen kanssa ‟Songs for the Deafin”, soitti kitaraa David Bowien ‟Heathen”-levyn kappaleessa ‟I’ve Been Waiting for You”. Foo Fightersin omia kappaleita kohtaan hän oli skeptinen; hän päätti soittaa ne ex-kitaristi Pat Smearille, ja tämä vahvisti epäilykset: biisit olivat kelvottomia. Samaa sanoi myös Raskulinecz, kun Grohl häneltä asiasta kysyi. Grohl iski 14 kuukautta hinkatun levyn kappaleet roskikseen, palkkasi Raskulineczin levyn tuottajaksi ja purkitti kolmessatoista päivässä bändeineen kokonaan uuden, orgaanisen levyn, ‟One by Onen”, joka ilmestyi lokakuussa 2002. Tähän mennessä levy on myynyt Yhdysvalloissa reilusti yli miljoona kappaletta.

Seuraavana vuonna hän lauloi taustoja Banglesin comeback-albumille ‟Doll Revolution”, soitti rumpuja Garbagen kappaleessa ‟Bad Boyfriend” levyllä ‟Bleed Like Me” ja soitti kaikki rummut Killing Joken 12.:lle albumille. Leijonanosa Grohlin vuodesta meni kuitenkin hänen puuhaillessaan heavymetallin parissa. Grohl oli äänittänyt omia metallibiisejään jo vuodesta 2000 ja ‟Probot”-niminen levy ilmestyi vuoden 2003 lopussa. Se sisälsi tukun Grohlin sävelmiä, joissa lauloivat muun muassa Venomin Cronos, Max Cavalera,Lemmy, Cathedralin Lee Dorrian, doom metal -legenda Wino, Celtic Frostin Tom G. Warrior ja King Diamond.

Tammi-maaliskuussa 2005 nauhoitettu seuraava Foo Fighters -albumi ‟In Your Honor ” julkaistiin saman vuoden kesäkuussa. Tuplalevy debytoi Yhdysvaltain ja Britannian listoilla kakkosena ja murtautui albumilistojen viiden kärkeen kolmessatoista muussakin maassa. Marraskuussa 2006 kauppoihin tuli yhtyeen ensimmäinen live-levy, ‟Skin &Bones”.

The Pretender rikkoo ennätyksiä

25. syyskuuta 2007 ilmestyi yhtyeen isoimman hitin ‟The Pretender” (joka vietti ennätykselliset 18 viikkoa Billboard Alternative/Modern Rock -listan keulassa) keulittama, monimuotoinen ‟Echoes, Silence, Patience & Grace”. Se tuli levymyyntilistoille ykkösenä Australiassa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja Britanniassa. USA:ssa Foo Fightersin kuudes studiolevy debytoi Billboard Top 200:ssa sijalla kolme.

Kaksi vuotta myöhemmin ryhmä julkisti ensimmäisen kokoelmalevynsä ‟Greatest Hits” ja Grohl lanseerasi uuden superyhtyeensä Them Crooked Vulturesin, jossa soittivat myös Queens Of The Stone Agen Josh Homme ja Led Zeppelinin basisti John Paul Jones.

Foo Fighters kokoontui uudestaan uusvanha kitaristi Pat Smear vahvistuksenaan vuonna 2011 listaykkösalbumilla ‟Wasting Light”, joka sai huimat neljä Grammy-palkintoa. 2012 Foot ilmoittivat jäävänsä uudestaan tauolle. Dave Grohl palasi QOTSA:an ja levytti näiden kanssa vuoden 1013 albumin ‟…Like Clockwork.” Hän myös teki dokumenttielokuvan Los Angelesin legendaarisesta Sound City -studiosta ja sille soundtrackin ‟Sound City: Reel To Real”.

Kunnianhimoinen dokumentti: Sonic Highways

Päätettyään taukonsa Foo Fighters teki kunnianhimoisimman albuminsa, marraskuussa 2014 ilmestyneen ‟Sonic Highwaysin”, jonka jokainen kappale tehtiin ja dokumentoitiin eri kaupungissa. Dokumentti ilmestyi HBO:lla kahdeksanosaisena sarjana.

Sonic Highwaysin maailmankiertueen aikana Foo Fightersilla oli toukokuussa 2015 kunnia olla viimeinen yhtye joka koskaan esiintyi livenä ‟Late Show with David Letterman” -talk show’ssa. Paitsi juhlaa, kiertueeseen mahtui myös haavereita. Rundi ristittiin uusiksi "Broken Leg Touriksi" sen jälkeen, kun Grohl Ruotsissa tipahti lavalta ja katkaisi kinttunsa. Kiertuetta hän ei kuitenkaan keskeyttänyt. Vuoden 2015 lopussa Foo Fighters julkaisi ‟Saint Cecilia EP:n” kunnianosoituksena Pariisin terroristihyökkäyksien uhreille, minkä jälkeen se palasi taas tauolle.

Uutta musiikkia saatiin vasta 1.6.2017 ‟Run”-singlen muodossa. Kappale pohjusti syyskuussa ilmestynyttä, tähtivierailijoita (Paul McCartney, Justin Timberlake, Boys II Menin Shawn Stockman jne.) vilisevää täyspitkää ‟Concrete and Gold”. ‟Run” voitti vuoden2018 Grammyissa parhaan rock-kappaleen palkinnon, Foo Fightersin 12. Grammyn.

Concrete and Gold -kiertue päättyy lokakuussa 2018.

Foo Fighters -fanituotteet EMP:ltä

EMP:n Foo Fighters -kaupasta bändin fani löytää kaiken tarpeellisen - löytyykö levyjä, vinyylejä ja DVD:itä? Kyllä löytyy! Entäs paitoja ja huppareita? Todellakin! Foo Fighters on myös osa EMP:n Signature Collection -kokoelmaa - bändin kanssa yhteistyössä tehtyjä tuotteita, jotka on saatavilla yksinoikeudella EMP:ltä. Tilaa nyt Foo Fighters -tuotteet kotiisi!

Kaipaatko lisää rock-meininkiä? Tsekkaa myös bändit Red Hot Chili Peppers, Metallica, Motörhead ja The Rolling Stones.