Käytämme verkkosivustollamme evästeitä ja muuta teknologiaa, joita kutsutaan yhteisesti nimellä "evästeet". Näiden avulla voimme kerätä tietoja käyttäjistä sekä heidän käyttäytymisestään ja laitteistaan. Jotkut evästeet asetamme itse, kun taas toiset tulevat kumppaneiltamme. Me ja kumppanimme käytämme evästeitä varmistaaksemme verkkosivustomme luotettavuuden ja turvallisuuden, parantaaksemme ja personoidaksemme ostokokemuksesi, tehdäksemme analyysejä sekä markkinointitarkoituksiin (esim. personoidut mainokset) verkkosivustollamme, sosiaalisessa mediassa ja kolmansien osapuolten verkkosivustoilla. Jos tietoja siirretään Yhdysvaltoihin, ne jaetaan vain sellaisten kumppaneiden kanssa, jotka toimivat voimassa olevan EU-lainsäädännön mukaisesti ja jotka on asianmukaisesti varmennettuja. Klikkaamalla “Hyväksy” annat hyväksyntäsi meidän ja kumppaneidemme evästeiden käyttämiseen. Vaihtoehtoisesti voit kieltäytyä antamasta suostumusta klikkaamalla "Kieltäydy kaikista" - tässä tapauksessa käytämme vain välttämättömiä evästeitä. Sinulla on oikeus peruuttaa tai muuttaa suostumuksesi milloin tahansa osoitteessa Evästeasetukset. Lisätietoja tietosuojastamme löydät osoitteesta Tietosuojakäytäntö.
Selaimesi ei tällä hetkellä hyväksy evästeiden käyttöä.
Laita evästeet päälle tai tarkasta estääkö jokin toinen ohjelma evästeiden käytön.
Slipknot-fanituotteet ja albumit netistä
Noin Tampereen kokoinen Des Moinesin kaupunki sijaitsee Yhdysvaltojen maatalousvetoisessa Iowan osavaltiossa. Loputtomien maissipeltojen ja äärikonservatiivisen arvomaailman keskelle vuonna 1995 syntyi silkasta nuorten miesten turhautuneisuudesta SlipKnot, raivoisa yhdeksänpäinen metallihydra.
SlipKnot, raivoa ja rytmiä.
Bändin maineeseen siivittänyt perkussiivisuus ja suodattamaton raivopäisyys selittynevät yhtyeen alkuun panevilla voimilla, lyömäsoittaja Shawn Crahanilla ja basisti Paul Graylla, jotka iltaisin Sinclairin huoltoasemalla työskentelevän rumpali Joey Jordisonin kanssa unelmoivat yhteisestä metallibändistä ja maailmanvalloituksesta.
Vähän kerrallaan bändin kokoonpano paisui ja musiikillinen näkemys kasvoi ulos tavallisesta metallin muotista, ja yhtyeen niin industrialin kuin nu-metallinkin suuntiin kurkotteleva soundi tukevoitui muun muassa sämplereitä ja levylautasia operoivilla vahvistuksilla.
Kahdeksanjäseninen SlipKnot julkaisi halloweenina 1996 omakustannealbumin Mate.Feed.Kill.Repeat, josta on tullut ajan myötä kovahintainen keräilyharvinaisuus. Yhtyeen toinen, vain levy-yhtiöitä varten tehty demo ajautui vuonna 1998 huipputuottaja Ross Robinsonin ja Roadrunner Recordsin A&R-päällikkö Monte Connerin korviin, joista jälkimmäinen kiinnitti SlipKnotin seitsemän levyn mittaiseen ja puolen miljoonan dollarin arvoiseen levytyssopimukseen. Ensin mainittu päätyi yhtyeen kesällä 1999 ilmestyneen eponyymin levy-yhtiödebyytin tuottajaksi.
Suodattamatonta kotiseuturaivoa ja kirosanoja pärskyvä, rumpalin ja kahden perkussionistin voimin koliseva ja paukkuva, kulmikas nu metalin ja industrialin hybridi jysähti 90-luvun äärimetallikartalle kuin kranaatti. Yhtyeen uhkaava anonymiteetti vetosi metallikansaan: bändi pukeutui yksilöllisiin, toinen toistaan brutaalimpiin naamioihin sekä persoonattomuutta korostaviin haalareihin ja käyttivät niminään pelkkiä numeroita. Fanit ja media koettivat kilvan saada selville yksityiskohtia ja nyt jo yhdeksänpäisen mysteeribändin henkilöllisyyksiä. Hype-kone kävi ylikierroksilla.
Menestys kutsuu!
Roadrunnerin sijoitus ei mennyt hukkaan, sillä SlipKnotia myytiin jo ilmestyessään kuin leipää. Levy myi pikaisesti metallissa tulokasyhtyeille ennätykselliset 465000 kappaletta. Alle kahdessa vuodessa se kiipesi myynneissä sekä Roadrunner Recordsin historian ensimmäiseksi platinalevyksi ja ansaitsi nimen ”Maailman eniten myyty äärimetallialbumi.” Wait and Bleed -kappale ylsi Grammy-ehdokkaaksi.
Yhtye esiintyi pitkin maailmaa ja kotimaassa sen suosiota kiihdyttivät muun muassa OzzFest-esiintymiset ja yhtyeen rumuuden estetiikkaa avaava taiteellinen Welcome to Our Neighborhood DVD. Vuonna 2005 albumi oli myynyt jo tuplaplatinaa.
Crahanilla, Graylla, Jordisonilla sekä laulaja Corey Taylorilla, sämplääjä Craig Jonesilla, perkussionisti Chris Fehnillä, DJ Sid Wilsonilla sekä kitaristeilla Mick Thomson ja Jim Root olisi ollut syy olla tyytyväisiä itseensä. Yhtye oli kuitenkin saavuttanut liikaa liian nopeasti. Osa porukasta alkoi elää kuin rocktähdet ja yhtyeessä alkoi rakoilla.
Yksissä tuumin yhdeksikkö kuitenkin kanavoi kiukkunsa uransa rankimpaan levyyn, deathmetallisesti rymisevään Iowaan (2001), jonka lyriikoissa ei enää ainoastaan bändin kotiseutu ja elämä vaan ihan kaikki on silkkaa paskaa. Levy myi platinaa ja sen kiertueelta tehty konsertti-DVD Disasterpieces avasi yhtyeen raivokkuuden ja magnetismin myös kotikatsomoihin.
Yhtyeen miehistö alkoi kuitenkin viettää enemmän aikaansa sivuprojekteissaan: Crahan To My Surprisessa, Jordison horrorpunk-yhtye Murderdollsissa ja Taylor & Root altsurockyhtyeessään Stone Sourissa.
Vuonna 2004, hajoamishuhujen kiihtyessä SlipKnot julkaisi uransa siihen asti melodisimman, levollisimman ja kaupallisimman albumin, Vol. 3: (The Subliminal Verses)in. Raaka raivo oli kypsynyt ahdistukseksi ja kieroutuneeksi tunnelmallisuudeksi – jopa kiroilu jäi pois.
Laulaja Corey Taylor arvelee musiikin melankolisuuden syyksi hänen rajua ryyppäämistään levynteon aikaan, mutta Shawn Crahan kutsuu levyä ”paranemisprosessiksi” kahden hätähuutomaisen albumin jälkeen. Yhtyeen pehmentynyt linja kelpasi niin kuulijoille kuin kaupallisille kriitikoillekin: levyn johtosinkku Before I Forget palkittiin vuonna 2006 parhaan metallikappaleen Grammyllä.
Vuosina 2005–2006 yhtye julkaisi livealbumin 9.0 Live ja hämmentävän elokuvatallenteen Voliminal: Inside the Nine. Seuraavaan studioalbumiin meni pari vuotta lisää, ennen kuin nonetti julkaisi tyyliltään kahden edeltäjä välimaastoon sijoittuvan All Hope Is Gonen (2008). Levyn nimessä oli piikki faneille: ”Luuletteko tietävänne mistä SlipKnotissa on kyse?
Turha toivo!” Arvaamattomuus heijastui myös musiikkiin, jossa oli enenevissä määrin groovemetallin ja thrashin piirteitä. Levylle lohkesi SlipKnotin ensimmäinen Yhdysvaltain albumilistan, BillBoard Top 200:n, piikkipaikka, platinalevy kotimaassa ja Kanadassa sekä kultalevy neljässä muussakin maassa. Levyn kiertueelta taltioitua (sic)nesses live-DVD:tä seurasi pitkä hiljaisuus levytysrintamalla ja rutosti huonoja uutisia…
Muutoksia SlipKnot-tiimissä.
Basisti Paul Gray kuoli sydänvaivojen ja reseptilääkkeiden yliannostuksen seurauksena toukokuussa 2010. Roadrunner julkaisi tuplakokoelman Antennas To Hell vuonna 2012 ja yhtye lanseerasi jokavuotisen Knofest-festarinsa samoihin aikoihin. Yhtyeen virallinen vahvuus oli kutistunut seitsemään henkeen, sillä rivistä oli poistunut myös toinen perustajajäsen, rumpali Jordison.
Hänen eronsa virallista syytä ei koskaan kerrottu. Sen kuitenkin arvellaan liittyvän hänen sairastamansa selkäytimen poikittaistulehduksen aiheuttamiin soittorajoitteisiin. Jordison kuitenkin soittaa yhä, yhtyeissä Vimic ja Sinsaenum.
Seuraavaa SlipKnot-studioalbumia, Grayn muistoksi nimettyä ja mustan murheen vereslihaiseksi värjäämää 5: The Gray Chapteria saatiin odottaa lokakuuhun 2014 asti. Albumia seuranneella kiertueella esiteltiin yhtyeen uudet jäsenet, basisti Alessadro Venturella ja rumpali Jay Weinberg.
Myös 5: The Gray Chapter kiipesi BillBoard-listan ykköseksi ja pääsi Grammy-ehdokkaaksi, mutta metallilevyjen platinalevymyyntien aika oli Yhdysvalloissa jo ohi.
Etkö saa tarpeeksesi? Katso sitten lisää kauppatavaroita täältä:
EMP-verkkokauppa tarjoaa sinulle parhaan valikoiman Slipknot-paitoja ja muita Slipknot-tuotteita, joista monet on saatavana yksinoikeudella EMP:ltä! Tilaa omasi netistä!
Etsitkö lisää tuotteita? Onnistuu! Tutustu Parkway Drive, Bullet For My Valentine, Avenged Sevenfold tai Megadeth kauppojemme valikoimaan.