Ihanat

Jonkun vuoden verran halusin näitä ja vihdoinkin sain lahjana isältä. Ihanat kengät, aluksi hankaa jonkunverran kantapäähän ja ekalla käyttökerralla rikkoi ihon mutta jos tarpeeksi löysällä käyttää niin ei riko enää. Itse käytän kolmanneksi ylimmässä reiässä ja mahtavan mukavat jalassa.

Vaikka aluksi epäilin hieman istuvuutta sillä jalka on noin 36-37 kokoa ja en tiennyt miten unisex kengät 37 kokoa sopisi mutta kyllä ne hyvin jalkaan istuu ja talvella tilaa villasukille. Hieman leveät mutta ei yhtään haittaa.

Hyvät joka kelin kengät.

Klassikot, mutta laatu heittelee aika pahasti

Puhun näistä kengistä nyt omien kokemuksien mukaan, jotka perustuvat kahteen eri malliin jotka ovat kuitenkin tehty samalla tavalla ja samoista materiaaleista, eli oma kokemus kuvastaa samalla myös tätä tuotetta.

Elikkäs. Doc Martensit. Nämähän ovat ihan hillittömän tyylikkäät, rajut, omaa tietään polkevat ja mummoja ja skinareita tallovat maiharit. Tai noh, "muotimaiharithan" nämä nykyään ovat. Veljen n. 8kk vanhat 1460-malliset kenkulit lainasin Ruissin sunnuntaiksi tuossa vuosi sitten kun kangastossut eivät menoa kestäneet, ja Tekstareiden pitissähän niillä toisten tennareita ja sandaaleja survottiin ja pomputettiin oikein urakalla. Tuloksena veljeni kenkiin tuli useita pintanaarmuja, nahan kulumisia ja lohkeamia esim. kantapäähän, varpaiden päällisten puolille, ja myös kärkiin. Velikultani ei tästä utilitarisesta rustiikista ilahtunut, mutta vaan Nykin matkalta löytyneet, kauan perään kuolaamani 1490-varsikengät (pidempi varsi, muuten sama design ja fitti kuin 1460) löysivät tien mukanani takaisin Suomen kylmyyteen, viilsivät ne "sisäänajon" arvet jalkoihini, mutta sitkeän villasukkien kanssa tallusteluiden ja öljyvahalla läträämisen jälkeen näistä tuli ne unelmamaiharit, mitkä tuntuvat menevän yhtä hyvin rikkinäisten farkkujen ja rässiliivin kuin myös siistin, tummanpuhuvan puvun kanssa. Ulkonäkö, katu-uskottavuus ja omalaatuinen historia huokuvat näistä taistelutohveleista. Mutta mistä sitten hivenen laimea arvosanani?

Noh, tuttu tarina tämä monista tuotteista on, mutta Reebookien, Airmaxien ja Vansin skedesämpylöiden valta-aikana ei suurempi yleisö (alunperin) brittiläisistä popoista innostuneet, joten tuotanto shiftattiin jo 2000-luvun alussa Kaakkois-Aasiaan. Toki, myöhemmin tuotiin takaisin tuo "Made in England"-mallisto, mutta aasialaiset kengät ovat silti tänäkin päivänä yhä huomattavasti huokeammat (mallista riippuen n. 100-120€ hintaero aasialaisten ja eurooppalaisten välillä) jonka takia periaatteessa kaikista Suomen ja Skandinavian kaupoista löytyvissä kengissä on se inha lisäys: Made in China. Mutta eihän nahkakengät sentään "pala puhki" käytössä, eihän? Sitä voisi toki ajatella, mutta omiin 1490-kenkiin on kulunut nyt 4kk jälkeen useita nahan "kärtsähtäneitä" paikkoja, sekä yhdestä kärtsähtäneestä kohdasta kului reikä juuri kärkikupin taakse, isovarpaan vasemmalle puolelle. Veljenkin kengille oli kulunut yksi reikä juuri samaan kohtaa kuin omiin ja miltei jokainen kärkikupin viereinen lovi oli miltei jo kulunut auki ja jokaiseen pistettiin omat paikkansa, joskin kyseinen hoitourakka oli kenkien kunnon huomioon ottaessa aika odotettavaa. Uskomatonta tuo minusta silti oli, mutta öljyvaha ja putsaus ei näille maiharin-äpärille sittenkään riittänyt. Päivittäinen käyttö ja kohtaamiset lumen, pikkukivien, pölyn sekä parin klubikeikan kanssa eivät nähtävästi ole passelit näille popoille. Onneksi suutarin kautta löytyi pelastus, mutta ei nuo paikkojen tikkaukset (pyysin samalla kenkiini yhteen toiseen, pahasti kuluneeseen kohtaan samankaltaista paikkaa) paljoa ulkonäöllisesti houkuta. Kyllä näillä vielä menee, etenkin lumien sulattua, mutta kuten varmasti muidenkin nahkabootsien kanssa, näitä pitää myös siis huoltaa ja helliä. Eli simppelisti: putsaa kengät rätillä päivän jälkeen, putsaa ja hiero nahkaöljyä/vahaa säännöllisesti (1-3 kertaa kuussa, riippuen kuinka usein käytetään) pintaan, anna kuivata ja puunaa rätillä taikka harjalla pinnalta ylimääräiset kerääntymät pois, sekä käytä parina päivänä viikosta jotain muita kenkiä että saavat kuivata rauhassa (esim. lumisen, sateisen tai muuten vaan schaibaisen päivän jälkeen). Ja koettakaa olla hellävaraisia, näitä ei sateiselle metsäretkelle, mutaiseen softaus-matsiin tai hirmuisen jurrin kiihdyttämään moshpittiiin voi tai ainakaan kannata ottaa. Näistä hoitomenetelmistä ja suutarille reijauksesta huolimatta en koe näiden hintalapun kuvastavan sitä laatua, mitä mainostetaan ja myydään. Dr. Martensien maine elää terveenä, mutta takana piileskelee rahastuksen surullinen maku.


EDIT: jos vieläkin tahdot parin näitä, ÄLÄ OSTA NIITÄ TÄÄLTÄ TUOHON TÖRKEÄÄN 170€ HINTAAN. SAKSAN AMAZONISTA SEKÄ EBAYN MYYJILTÄ SAA TÄYSIN UUSIA PAREJA, MILTEI 40-7O€ HALVEMMALLA KUIN MISTÄÄN KIVIJALKALIIKKEESTÄ SUOMESSA, JA AINA VOI PALAUTTAA JOS EI MENE OMAAN JALKAAN.

Todella mukavat jalassa!

Hyvän tuntuiset jalassa, erityisesti pohjien materiaali! Hyvännäköiset verrattuna esimerkiksi perus armeija-maihareihin.

todella mukavat

Kesti vähän yli 2 kuukautta etteivät enää aiheuttaneet rakkoja jalkoihin, mutta sehän on vissiin ihan normi? Kivan näköiset ja mukavat jalassa.

Lovelovelovelovelove

Ekat 8-reikäiset ostettu vuonna 1995 eli 21 vuotte sitten. Ovat kuin sukat jalassa. Ihanan kirkkaan punaiset edelleen, kulutusraidoilla vaan.
Nyt on pakko saada uudet mustat.
Kun vaan muistais mallin ja koon kun ovat kuluneet jo pois vanhoista.
Vanhat jatkavat eloaan festarikenkinä!!