Amortean (CD ) | Silentium

artistilta Tero Lassila (15.01.2009) Silentiumin viidettä täyspitkää saatiin odottaa pienoinen tovi, mutta nyt Amorteaniksi nimetty 50-minuuttinen on ulkona. Hienoilla, punamullan sävyisillä, kansilla koristeltu albumi nousi odotuksiltaan korkealle, mutta hieman kesyksi jäävä kokonaisuus jättää jonkin verran hampaankoloon. Suurinta osaa biisejä tuntuu vaivaavan pieni toppuuttelu, eivätkä tarttuvammat ja rapsakammat elementit pääse kunnolla oikeuksiinsa. Silentium on toki ennenkin ollut lähempänä fiilistelevää The Gatheringia ja hieman myös evanescencemaisuutta, kuin mahtipontisen jylhää ja vauhdikasta nightwishmaista tai therionmaista tyyliä, joten mitään score-riemukulkua ei luonnollisesti tarvitsisikaan. Elokuvamusiikillisia elementtejä kyllä on, mutta etenkin mahtipontisuus jää vähälle. Silentium käyttää kuitenkin ihailtavan hyvin mahtavia orkestraatioita sekä kuoroja taustalla, joiden johdosta musiikkiin toivoisi nykyistä enemmän draivia ja potkua. Kunnolla vahvempaa pontta löytyy oikeastaan vain kappaleista The Cradle Of Nameless ja Leave The Fallen Behind, kun taas suurin osa lopuista jää hieman ponnettomiksi. Musiikki ei kuitenkaan ole liikenne, jossa pitää noudattaa nopeusrajoituksia, vaan antaa palaa. Enkä tässä tapauksessa puhu toiveista korkeammasta temposta, vaan yksinkertaisesti siitä iskevyydestä, jolla levyn tulisi siepata kuulija syleilyynsä. Amorteanista jää tunne, että nyt jarrutellaan vähän liikaa, eikä kokonaisuudesta saada parasta mahdollista irti. Embrace the Stormin eeppinen leijailu löytää myös paikkansa suosikkilistan kärkipäästä. Hienojen orkesteritaustojen vastapainona parhaasta päästä ovat ehdottomasti melodiset kitarakoukerot sekä Riina Rinkisen persoonallisen pirteä tulkinta. Perinteisempiin Silentium-elementteihin ystävystyneet saavat varmasti mukavan kaverin tästäkin levystä, mutta bändin omassa tuotannossa se ei valitettavasti kärkipäätä kolkuttele, vaikka päällisin puolin muuten laadukas tuotos onkin.