Beyond the dark (CD ) | Ancara

artistilta Tero Lassila (29.03.2008) Pari vuosikymmentä kasassa ollut Ancara nousi yllättävänkin korkealle kotimaisen yleisön silmissä kauan odotetulla debyyttialbumillaan The Dawnilla. Levy taisi miellyttää myös Timo Kotipeltoa, jonka High And Loud –lafkalle yhtye päätyi ja julkaisee vain reilun vuoden jälkeen kakkosalbuminsa Beyond the Darkin. Levy on kliinimpi, ammattimaisempi, tyylikkäämpi ja muutenkin päällisin puolin parempi kokonaisuus kuin debyytti. Mutta todellakin vain päällisin puolin. Mukavaa ja leppoisaa heavy-henkeä on riittämiin, mutta se jokin viimeinen niitti uudelta vain puuttuu. Edellislevyn kestäessä 50 minuuttia on kestoa nyt pudotettu lähes 20 minuuttia, eli suoraan sanoen kaikki turha on karsittu pois ja keskitytty tiivistetymmin siihen olennaiseen. Ilman muuta kunnioitettava ratkaisu, mutta henkilökohtaisesti koen samalla tietynlaisen syvyyden kadonneen jonnekin. Johtuuko se sitten biisien vähäisemmästä ilmavuudesta, en osaa sanoa. Kieltämättä hämäävää, että kaikki on päällisin puolin paremmin, biisit on tuotettu ammattimaisemmin ja kokonaisuus on eheämpi. Silti Beyond the Dark ei saavuta samanlaisia pirteitä ilon hetkiä, joita edeltäjänsä tarjoili yllin kyllin. Biiseistä vauhdikkaampi Scarred on selkeästi erottuvammasta ja helpommasta päästä. Suosikikseni nostan kuitenkin levyn päättäjän In Silencen sen toivorikkaan tunnelman ja miellyttävän kertosäkeen ansiosta. Liian vakavaan suuntaan Ancara ei silti ole mennyt. Pilkettä löytyy silmäkulmasta, muttei debyytin malliin. Laulaja Sammy Salminen tekee jälleen mainiota työtä ja hänen ansiostaan levy elää paremmin hieman tyhjiksi jättävien biisien keskellä. Plussaa täytyy antaa myös vilpittömästä ja trendivapaasta omaleimaisuudesta. Ei vaan putoa, vaikka kuinka kummastuksissaan yrittäisi. Liekö se 80-lukuisempi hard rock sitten jo liian kuopatulla kentällä arvostelijan päässä. Tiedä häntä.