Bleed the fifth (CD ) | Divine Heresy
Vaikka onkin vielä mahdollista, että tilaus ehtii perille jouluksi, emme valitettavasti enää pysty lupaamaan sitä varmasti!
Maksa laskulla
Uniikkeja, eksklusiivisia ja virallisesti lisensoituja tuotteita.
Tilaa huoletta. Pidennetty palautusoikeus on voimassa 31.1.2026 asti.
Loistava asiakaspalvelu
| Tuotenumero | 432498 |
|---|---|
| Nimi | Bleed the fifth |
| Musiikkigenre | Death Metal |
| Tuotteen teema | Bändit |
| Artisti | Divine Heresy |
| Julkaisupäivä | 24/08/2007 |
| Tuotteen tyyppi | CD |
|---|---|
| Mediaformaatti 1-3 | CD |
CD 1
-
1.Bleed the fifth
-
2.Failed creation
-
3.This threat is real
-
4.Impossible is nothing
-
5.Savior self
-
6.Rise of the scorned
-
7.False gospel
-
8.Soul decoded (Now and forever)
-
9.Royal blood heresy
-
10.Closure
artistilta Tuomas Valtanen (01.12.2007) Eipä ole Dino Cazares jäänyt näppejään nuolemaan, vaikka Fear Factorysta aikanaan monoa tulikin. Divine Heresy on hänen uusin, ties kuinka mones yhtye. Hieman yllättävää on se, kuinka kovasti Bleed The Fifth muistuttaa vanhempaa Fear Factorya, siis sitä parjattua Digimortalia edeltävää aikakautta. Sarjatulitusta on siis luvassa niin riffien kuin rumpujen osalta, ja homma toimii kuin rasvattu rynkyn luisti. Cazaresin riffikynä on terävämmillään sitten Demanufacturen ja rumpuja nakuttaa kellontarkasti, suorastaan eläimellisesti aiemmin Vital Remainsissa sekä Hate Eternalissa tykittänyt Tim Yeung. Mies tekee aivan käsittämättömän kovaa jälkeä tuplabassaritulituksellaan. Jokainen levyn kymmenestä raidasta on napakkaa ja tasavahvaa (ja osittain tasapaksua) piiskausta, pitkälti samoilla linjoilla Fear Factoryn Obsoleten ja Demanufacturen kanssa. Erona on konekilkatusten ja futuristisen tunnelman korvaaminen nykyaikaisemmilla soundeilla ja thrashimmalla lähestymistavalla. Myös laulajan tontilla Tommy Vent tekee mainion suorituksen. Burton C. Bellin tavoin rähistään ja vedetään puhtaita, ote on rääkynöissä ehkä vähän anselmomaisempi (tämä on tästä lähtien kielemme virallinen adjektiivi) ja puhtaissa – uskaltaisinko sanoa - grungeilevampi. No, hiton hyvä suoritus kuitenkin. Kaikista kehuista huolimatta on pakko sanoa, että soundimaailma on turhankin kliininen. Toki tarkka mättö osaltaan sitä myös vaatii, mutta pieni ilmavuus yleiseen ilmapiiriin ei olisi pahitteeksi. Ehkä ruuveja olisi myös voinut höllätä välillä muutenkin kuin vain päätöskappaleessa Closure, jotta kappalemateriaaliin oltaisi saatu enemmän vaihtelua. Levy kuulostaa alkuun nimittäin varsin tasapaksulta. Kuuntelukertojen myötä se toki aukeaa yhä enemmän ja lopulta tajuttoman tarkka ja intensiivinen mättö palkitsee ja vetää väkisinkin hymyn suupieliin. Niin ja pakko mainita, että Bleed The Fifth pesee viimeisimmän FF-levyn, Transgressionin, kansankielellä sanottuna "kuus - nolla". Vanhemman FF-matskun diggareille tämä on pakko-ostos.