Cover up (CD ) | Ministry

artistilta Antti Klemi (29.03.2008) Kuolleen ruhon eteenpäin potkimista vai viimeinen riehakas repäisy? Jos tämän cover-levyn taustoja kysellään itse Al Jourgensenilta, syyksi ilmaantuisi halu osoittaa, että Ministry ei ollut vain vakavamielinen Bush-organisaatiota vastustava yrmyjoukko vaan myös rock-yhtye, joka osaa pitää hauskaa. Niinpä Cover Upille on kasattu tukku ministeröityjä versioita vanhoista klassikoista. Rekonstruktio on suoritettu paljolti samaan tyyliin kuin Roadhouse Bluesin kohdalla The Last Suckerilla: ensinnäkin valitaan paljon ränttätänttää ja paisuttelua sisältävä kappale, ja toiseksi tuota kappaletta viilataan rähjäisemmäksi surinoilla, kaahauksella, Jourgensenin vittuuntuneella punk-huudolla ja erinäisillä suht näkymättömillä vierailijoilla. Vaikka levyllä on hetkensä ja vauhtia riittää, tämän keinon tehokäyttö syö tehot itsestään. Rollareitten Under My Thumb vielä lupaa hyvää keveine kertseineen ja kasarisyntikkasoundeineen, mutta muutoin Ministry yrittää kiivetä liiaksi siitä, mistä aita on matalin – etenkin jos muistaa, miten monissa musikaalisissa liemissä yhtye on uiskennellut uransa aikana. No, ovathan nuo Space Truckin’in svengi ja käskytys ihan jees, ja muutama muukin oivallus biiseistä löytyy. Levyn loppupuoli on taas kasattu jo ennen kuullusta materiaalista, mikä osoittaa taas Cover Upin keskinkertaisuuden. Onneksi biiseissä itsessään ei ole valittamista. Turboahdettu Roadhouse Blues toimii aina, ja jo Black Sabbath -tribuutilla Nativity in Black kuultu Supernaut on saanut hieman uutta lihaa luittensa ylle. Paras uusvanha veto on kuitenkin mielestäni Filth Pig -levyllä esiintynyt Bob Dylanin Lay Lady Lay, joka on vellovankeveä, tunnelmallinen, masentunut ja samalla myös herkkä kappale. Viimeiset naulat - jos taas ei jotain heräämistä ja paluuta tapahdu - Ministryn arkkuun lyödään What a Wonderful World -klassikon myötä, jossa Jourgensen pistää itseään peliin rupisena tulkitsijana. Vitsi on ehkä hieman pitkitetty mutta tuo samalla sanoman perille: bändiltä on aina löytynyt asennetta tehdä niin oikeita päätöksiä kuin virhearviointeja, ja maailma voi näyttää joskus hyvältäkin, vaikka soittaisit Ministryssa. Cover Up on kuitenkin enemmän viimeinen turhahko muistokirjoitus kuin tyylikäs kävely Suureen Tuntemattomaan.