Eternal empire (CD ) | Human Fortress

artistilta Mape Ollila (09.04.2008) Mitä isompia ne ovat, sitä kovempaa ne kaatuvat. Toiveet nimittäin. Ajan mittaan korvissani aina vain parantunut saksalaisen Human Fortressin Defenders of the Crown loi yhtyeen uudelle Eternal Empirelle sellaiset ennakko-odotukset, että ihan tosissani odotin levystä mahdollisesti vuoden 2008 parasta albumia. Edellislevystä kuluneen viiden vuoden aikana eeppistä fantasiapowermetallia esittävän yhtyeen jäsenet ovat lisääntyneet kukin omilla ja tuona aikana bändin riveissä on käynyt sellainen kato, että se ei ole paikattavissa. Yhtyeelle ainutlaatuisen soundin antanut vokalisti Jioti Pacharidis joutui lopettamaan terveydellisistä syistä. Pacharidisin tilalle tullut Carsten Frank toimi kyllä edellisessä bändissään Galloglassissa, mutta Human Fortressissa äijä kuulostaa lähes Grave Diggerin Chris Boltendahlin soinnittomalta korahtelulta. Päälle päätteeksi tuore vokalisti on myös tuottanut uuden albumin. Ihan kuin tuottajan vaihdon myötä soundimaailman radikaali muutos ja varsinkin vokalistinvaihdos eivät jo sinällään olisi useimmille yhtyeille ylikäymätön este, farssiksi tässä tapauksessa koko ruletin tekee se, että myös yhtyeen soolokitaristi ja rumpali ovat vaihtuneet. Näinpä yhtyeen alkuperäisjäsenistä jäljellä ovat enää basisti, komppikitaristi ja synisti, millä eväillä yhtye siis pitää elossa vanhan nimensä ja siihen heillä lienee kaiketi oikeus. Fanina sen sijaan sanoisin, että olisivat nyt vaihtaneet edes nimensä, koska nykyisen Human Fortressin kaikin tavoin keskinkertaisella germaanimetallilla on minimaalisen vähän tekemistä edesmenneen kokoonpanon mahtavuuden kanssa. Eternal Empiren samantekevästä liukuhihnapowerista ei sieluni sarjakuviin jää sydämiä eikä edes ajatuskuplia, vaan pelkästään pääkalloja, puukkoja, puntareita ja synkkä myrtymyksen pilvi. Haukotuttavan huttupowerin jälkeen ainoa vahvempi musiikillinen muistijälki levystä jääkin piiloinstrumentaalista, joka sekin voisi yhtä hyvin olla viululla, pillillä ja Bierstube-kännillä kuorrutettu, särmättömämpi versio Finntrollista. Vanhalle fanille Eternal Empirellä on siis tarjota vain pettymyksiä ja paskaa.