Fragile equality (CD ) | Almah

artistilta Mape Ollila (08.10.2008) Angran paletin ollessa enemmän ja vähemmän levällään solisti Eduardo Falaschi saa jälleen keskittyä sooloproggikseensa Almahiin. Projektin debyytin Falaschi teki suomalaisiakin sisältäneen starapartion avustuksella, mutta nyt emobändin ollessa tauolla Almahista on tullut oikea, keikkaileva yhtye. Falaschi sai Almahiin mukaansa myös Angra-basisti Felipe Andreolin, jonka kanssa Fragile Equality on myös tuotettu. Esikoisellaan Edu yritti yhdistää vauhtiheavyä, tribaalirytmejä ja aggressiivisempaa metallia hankalanpuoleiseen filosofis-fantastiseen lyyriseen teemaan. Kunnianhimoisella debyytillä oli hetkensä, mutta kokonaisuutena se jätti parantamisen varaa. Kakkosalbumillaan Falaschi onnistuu. Vaikka lyyrinen teema jää tälläkin kertaa allekirjoittaneelle hiukan hämärän peittoon, ainakaan musiikillisesti Fragile Equality ei onneksi yritä saavuttaa enempää kuin mitä Falaschilta syntyy luonnostaan ja juuri siksi levy onkin edeltäjäänsä parempi. Edu on selkeästi löytänyt oman (joskin angramaisen) äänensä, eivätkä esikuvien vaikutteet paista läpi yhtä pahasti kuin debyytillä. Fragile Equality on sujuva paketti melodista metallia, johon ei heikkoja biisejä mahdu. Värikäs biisipaletti kattaa sävyt emobändin sinfonis-progressiivisesta powerista ja akustispohjaisesta etnorock-lattaronnista aina mustan albumin Metallican rajoilla soivaan puoliballadiin ja nimibiisin "melothrashiin". Kun kuorrutteena kakussa soi vielä Edun Geoff Tate/Timo Kotipelto -sävyinen, mutta verrokkeja emotionaalisempi ääni, melometallifanin herkkupaketti alkaa olla koko lailla koossa.