Guitar Gangsters & Cadillac Blood (LP ) | Volbeat

artistilta Marko Saarinen (08.10.2008) Yksi lähikuukausien aikana suosionsa räjäyttänyt yhtye on takuuvarmasti tanskalainen Volbeat. Yhtä takuuvarmaa on sekin, että siinä missä se saa toiset suoranaiseen ekstaasiin – allekirjoittaneen mukaan lukien – toisia se suorastaan etoo. Uutukainen tuskin tulee miltään osin tekemään poikkeusta. Koska kaksi edellistä levyä kolahtivat päähän kuin metrinen halko, ja ne ovat valehtelematta sadoista soittokerroista huolimatta yhä tehosoitossa, on Guitar Gangsters & Cadillac Blood miltei mahdottoman tehtävän edessä. Pettymykseksi levy nimittäin osoittautuu. Mukana on kyllä useita ässävetoja vaikkapa aina loistavasta nimiraidasta, ska’ta vilauttelevasta Still Countingista ja vahvasti Metallicalle hattua nostavasta thrash-palasta, Wild Rover of Hellista, lähtien, mutta nyt hieman yllättäen on sekaan pullahtanut melko tyhjänpäiväistäkin materiaalia. Kumpikaan levyn covereista ei oikein iske, ei niin Hank Williamsin I’m So Lonesome I Could Cry, kuin vielä heikompi Social Distortion -cover levyn lopussakaan. Omista biiseistä puolestaan A Broken Man and the Dawn jättää lähes täysin kylmäksi. Guitar Gangsters & Cadillac Blood on kyllä hyvä ja osin onnistunut yritys laajentaa entisestään bändin laveaa kuulijamateriaalia, mutta se mitä tämä levy jää uupumaan, ovat Sad Man’s Tonguen ja Pool of Booze, Booze, Boozan kaltaiset likaisemmat vedot. Sliipatumpikin puoli bändiltä toimii varsin mukavasti, mutta minusta tällaisen aktin juuri pitäisi ne särmät säilyttää. Neljännellä levyllä sitten aikanaan se todellinen suunta nähtäneen, nyt jää lievä välityön maku suuhun. Jo muutaman täyteraidan pudotuksella tästä olisi saatu tiivis paketti, mutta kai sitä skip-nappiakin saa soittimessaan käyttää. Ja mitä se Volbeatin musiikki siis olikaan, joku radioiden masentavan yksipuoliselta tehosoitolta välttynyt kysyy. Noh, melko Elvis-henkisillä vokaaleilla vedettyä metallipitoista ränttätänttää, johon kitaristi-laulaja Michael Poulsen omien sanojensakin mukaan ryöstää häpeilemättömän toimivia popmelodioita päälle. Energiaa, melodiaa, groovea ja hienoa laulua, niistä on Volbeat tehty.