Heart full of fire (CD ) | Brother Firetribe

artistilta Ismo Karo (09.07.2008) Siinä missä Brother Firetriben debyytti oli kesän 2006 soundtrack, tuntuu seuraajansa olevan vahva ehdokas samaan tehtävään täksi kesäksi. Aikakone vie kuulijan jälleen 80-luvulle. Tällä kertaa hyvän meiningin joukkoon on kuin varkain sujahtanut aimo annos melankoliaa, mutta se ei menoa haittaa. Tarttuvat kappaleet, jotka Pekka Heino tulkitsee suurella sydämellä, ovat edelleen yhtyeen tavaramerkki, ja ne ovat ovat edelliskertaan verrattuna tasalaatuisempia. Mikä mukavinta, jokaisella kuuntelulla suosikit vaihtelevat, paitsi nimiraita, joka toimii kaikessa mahtavuudessaan joka kuuntelukerralla. Tässä tulevaisuuden klassikossa Pekan kanssa dueton laulaa Nightwishin Anette Olzon. Leidi on selkeästi kotonaan kappaleen parissa ja äänensä sointuu kauniisti yhteen duettokumppanin kanssa. Kappaletta kuunnellessa vakuuttuu, että sydän todellakin on tulta täynnä. Toinen varma voittaja on päätöskappale I Am Rock, tuo viimevuotiselta singleltäkin tuttu. Se summaa onnistuneesti lähes kaikki genren kliseet, mutta on siitä huolimatta onnistunut uhmaamaan aikaa ainakin nyt vuoden verran. Kliseistä puheen ollen: sanoitukset vilisevät asiayhteydestä aiemmin tuttuja ilmaisuja. Enkeleitä jahdataan, unelmat ovat villejä ja radiota kuunnellaan. Tämä on loppupeleissä pieni haitta, sillä hyviä laulunaiheitahan nuo ovat. Sitä paitsi Chasing the Angels on lainakappale. BFT:n oman materiaalin tasoa kuvaa hyvin se, ettei tämä Mike Renon alkujaan esittämä soundtrack-biisi erotu siitä mitenkään. Sävellykset ovat nekin omalla tavallaan tutun kuuloisia, mutta Brother Firetribe osaa koukuttaa ne hienosti niin, että saa biisit kuulostamaan omalta itseltään, eikä tähän pienin syyllinen ole ainakaan Emppu Vuorinen kitaroineen. Erityisen merkillepantavaa on miehen kunnollinen komppaus, joka tuo kappaleisiin ylvästä ryhtiä. Kuunnelkaapa tältä kantilta vaikkapa Wildest Dreams! Hypnoottinen Game They Call Love kävisi muuten myös esimerkistä, mutta sen herra Heino varastaa sydänverta ja kyyneleitä tihkuvalla tulkinnallaan. Nämä hieman surumielisemmät kappaleet on muuten sijoitettu alkupuolelle ja loppua kohden meno muuttuu aina vain villimmäksi. Mitään muuta suurempaa jaottelua ei materiaalille voi tehdä, mutta yhteinen nimittäjä sen sijaan löytyy. Jokainen biisi, paitsi nyt ehkä Out of My Head, olisi kelvollinen sinkkulohkaisu, tai olisi ainakin 25 vuotta sitten ollut. Se ei estä nauttimasta tästä pirteästä kokonaisuudesta tänäkin päivänä. Debyyttiin verrattuna uutuus vaatii hieman enemmän paneutumista, siinä missä False Metal kolahti laakista. Aika sen näyttää, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että kestävää tavaraa on tarjolla. Kokonaisuutena Heart Full of Fire on yhdeksikön arvoinen. Plussa perään tulee asenteesta.