Monster philosophy (CD ) | D.A.D.

artistilta Mika Penttinen (15.01.2009) Kymmenettä pitkäsoittoaan tarjoavan D-A-D:n (huomaa muuttunut kirjoitusasu) kansainvälinen ura lopahti 90-luvun alussa samaan musiikilliseen ilmaston muutokseen kuin silloisten suomalaisorkestereidenkin maailmanvalloitus. Bad Craziness ei ollut enää kova sana grungen pilatessa tapetit ja tunnelman. Mutta toisin kuin härmäläisillä, D-A-D:lla säilyi suosio kotimaassaan ja kvartetti on Tanskassa vieläkin jalometallitason toimija. D-A-D ei säilynyt myöskään vammoitta uusien tuulien puhaltaessa, vaan soundiinsa hiipi turhan alavireistä ja metallista otetta, minkä takia ainakin itse menetin mielenkiintoni ryhmän tuotoksiin. Monster Philosophyllä juutit palavat ainakin osaksi perusosaamisensa pariin, ja Nightmares In The Daytime, Revolution ja You Won't Change ovat parasta Disneyland After Darkia sitten No Fuel Left for The Pilgrimsin. Toinen puoli albumista edustaa taas seesteisempää ilmaisua, mihin ei varmaankaan vähäisin syypää ole tuottaja Jon "Joshua" Schumann, joka on lisännyt sekaan roppakaupalla omia vaikutteitaan. Mukaan on tullut enemmän rytmiikkaa, tanssittavia bassolinjoja sekä kuulaita konesoundeja Joshuan aikaisemman työmaan Kentin malliin perus-hardrockin kuitenkin säilyessä taustalla. Parhaiten uusi ja vanha D-A-D kohtaavat nimiraidassa kun taas Nightstalker, Milk And Honey ja Too Deep For Me edustavat yhtyeelle täysin uusia maailmoja. Pakan sekoittaminen ei kuitenkaan välttämättä ole aina pahasta, ja D-A-D:lle sopivat nämä uudet vaatteet paremmin, kuin umpitylsät naulaansahaukset kuten Chainsaw tai I Am The Riverin väsynyt bluestunnelmointi. Kaihoisaan If I Succeediin päättyvä Monster Philosophy osoittaa, että rohkea formaatista ulosastuminen, tai ainakin osittainen sellainen, on joskus ainoa oikea teko. Pitänee oikein käydä tarkastamassa helmikuussa Suomeen tulevan orkesterin livekunto.