New revelation (CD ) | Astral Doors

artistilta Mape Ollila (01.12.2007) Nils Patrik Johansson on jumala. Mies on laulutaidoiltaan kaikkivoipa ja hän ehtii joka paikaan yhtä aikaa. Juuri tällä hetkellä Nils Patrik laulanee Astral Doorsin lisäksi ainakin Lions Sharessa ja Wuthering Heightsissa. Ja kaikissa yhtä mielettömän hienosti. Melodisen perinneheavyn kentällä Astral Doors on saanut kahdella edellisellä levyllään aikaiseksi jo jonkinlaisen kulttisuosion tyngän. Se ei ole säkää, eikä mikään ihme. Pikemminkin veikkaisin espanjalaisen levy-yhtiön olevan syy miksei bändistä ole kuultu vieläkin laajemmin. Itseltänikin kaksi vanhempaa AD-albumia ovat jääneet katveeseen. Kaikkeen ei ehdi perehtymään vaikka tahtoisikin. Astral Doorsin salaisuus on, että sillä ei ole salaisuuksia. Kuinka voi kuvailla tavallistakin tavallisempaa perinneheavyrockia Dion, Deep Purplen ja muiden mestarien jalanjäljissä? Tarvitseeko sitä edes kuvailla? Ei minusta. Se tiedetään, että melodinen hevi voi pahimmillaan tarjota vain loppuunkaluttujen teemojen kierrätystä. Vaikka Astral Doors operoikin musiikkigenressä joka on potkittu hengiltä jo ikuisuuksia sitten ja kaivettu muutamaan kertaan haudastaan ihmisten ilmoille vain tullakseen potkituksi vielä vähän lisää, upeasti genrensä kikat osaava ruotsalaisyhtye onnistuu välttämään miltei kaikki niistä sudenkuopista joissa rämpimisen vuoksi perinnehevibändit yleensä kuulostavat kliseisiltä. Kuin vanhalla hyvällä kaverilla, Astral Doorsin jutut kuulostavat samaan aikaan tuoreilta ja tutun turvallisilta. Ja aina yhtä hyviltä. Meloheavybändi nousee ja kaatuu aina vokalistinsa mukana, eikä mikään puhdasverinen heavyrockbändi ei ole seissyt näin tukevasti vuosikausiin. Johansson matsaa superraskaansarjan suurmestarien, Dion ja Coverdalen kanssa samassa painoluokassa jo nyt, sillä haastaja Johanssonin äänessä on mestareiden karisma. Siinä vain on vastaanlaittamatonta magnetismia eikä siten New Revelationin hyvyyttä tarvitse selittää enempää. Enkä selitäkään, vaan lähden hoitamaan haltuuni bändin kaksi edellistä albumia. Eiväthän New Revelationin biisitkään toki pelkkää hunajaa ja marenkia tursuile, mutta kokonaisuuksia ajatellen, lajinsa suvereenisti hallitsevaa Astral Doorsia paremmin perinneheviä ei ole edes mahdollista tehdä.